Donald Trump voitti vaalin lopulta kirkkain luvuin. Yleisen käsityksen mukaan maahanmuuttoon ja talouteen keskittyminen puri äänestäjiin Harrisin hiukan osoitteettomaksi jäänyttä kampanjaa paremmin.

Talouden näkökulmasta Trumpin linjausten hätkäyttävin osa on hänen maalailemansa tullimuuripolitiikka, jota hän testasi jo ensimmäisellä valtakaudellaan, lupaillen nyt panosten radikaalia koventamista.

Trump julisti asettavansa 60 prosentin tullit kaikille Kiinassa valmistetuille tuotteille, mikä on huomattavasti korkeampi kuin hänen aiemmat ehdotuksensa. Lisäksi hän on esittänyt 10–20 prosentin tullimaksuja kaikille tuontituotteille maailmanlaajuisesti.

Trump uhoaa tullimaksujen kompensoivan hänen veronalennuksensa ja tuovan maahan valtavasti työpaikkoja. Molemmissa lupauksissa pihisee kiusalliset määrät kuumaa sumua.

Trump esittää populistien tapaan asetelman niin, että tullimuuri pakottaa toiset valtiot yhtiöineen rahoittamaan Yhdysvaltojen julkisen talouden korvauksena sen markkinoille pääsystä. Tullimaksut ovat ikään kuin supervallan aseman suoma manna-automaatti.

Tilaaja maksaa tullit

Mutta näin ei systeemi toimi. Jos vaikka yhdysvaltalainen kaivosyhtiö tilaa suomalaiselta Metsolta jauhinlaitteita, tuontitullien maksaminen on normaalisti ostajan eli kaivosyhtiön vastuulla.

Tuontitullit peritään tavaroiden saapuessa maahan osana ostajan maahantuontikustannuksia. Myyjä, tässä tapauksessa Metso, ei yleensä vastaa ostajan maahantuontiveroista tai -tulleista.

Sopimuksia voidaan toki laatia toisinkin, mutta tuo ehdoton pääsääntö toimi myös Trumpin edellisellä kaudella. Eli tullimaksut kaatuivat sikäläisten ostajien niskaan ja tekevät sen jatkossakin.

Trump jopa kehui korvaavansa verot tullimaksuilla, mikä varmasti kuulostaa taivaalta taloutta ymmärtämättömän korvissa. Paitsi että niitä eivät maksa ulkomaalaiset tuottajat, on väite muutenkin naurettava.

Trumpin ansiosta tullimaksut toki tuplaantuivat 74 miljardiin dollariin vuodessa hänen kautensa päättyessä. Summa on pari prosenttia eli olematon suhteessa liittovaltion keräämiin yli kolmen tuhannen miljardin veroihin.

Verojen korvaaminen tulleilla on halpa fantasia. Mutta hyvää vaaliretoriikkaa.

Toki summaa voi nostaa tariffeja kiristämällä. Mutta maksaja ei siitä muuksi muutu.

Yhden hyöty on toisen tuska

Muita taloudellisia hyötyjä on vaikea osoittaa kuin ehkä rajatuin kohdin. Trumpin kaudella Yhdysvaltain terästeollisuus hyötyi aluksi tullimaksuista, mutta vaikutukset olivat ristiriitaisia.

2018 Trump asetti 25 % tuontitullin teräkselle ja 10 % alumiinille suojellakseen Yhdysvaltain terästeollisuutta ulkomaiselta kilpailulta, erityisesti Kiinasta. Tämä johti alkuvaiheessa Yhdysvaltain teräksen hinnan nousuun, koska tarjonta supistui.

Kotimaiset tuottajat hyötyivät tästä ja pystyivät nostamaan tuotantoaan ja työllistämään lisää. Se oli tavoite.

Tullit kuitenkin nostivat teräksen hintaa myös kotimaisille yrityksille. Autoteollisuus, rakentaminen, konepajat jne. saivat lisäkustannuksia, jotka siirtyivät kuluttajille tai nakersivat yhtiöiden katetta.

Kulupaine heikensi niiden kilpailukykyä maailmalla. Yhdysvallat on myös vientijätti, vaikka kokonsa ansiosta kotimarkkinan rooli on erityisen tärkeä.

Terästeollisuuden kekkeri lyhyt

Terästeollisuudessa työpaikat lisääntyivät aluksi, mutta vaikutus tasaantui. Terästeollisuus loi noin 1600 uutta työpaikkaa, mutta samalla monet muut alat, kuten auto- ja rakennusteollisuus, menettivät työpaikkoja.

Tämä on ominaista protektionismille. Jos joku hyötyy niin toiset maksavat viulut.

Eikä se sikäläiselle terästeollisuudellekaan yhtä juhlaa ollut. Vaikkapa Nucor, Pörssihaukkaan kenties jossain vaiheessa nouseva laadukas tuottaja, sai aluksi buustin kysyntään ja katteeseen – mutta vain hetkeksi.

2018 oli sen suhdannepiikki liikevaihdon kavuttua 25 miljardiin ja käyttökatteen +17 prosenttiin. Trumpin kauden päätyttyä 2020 luvut olivat 20 miljardia ja +11%. Lyhyet bileet, pitkä krapula.

Yhdysvalloissa terästä tuottavan meikäläisen SSAB:n kuvio oli aivan sama. Liikevaihto tosin kasvoi vielä 2019, joskin katteen murentuessa.

Liikevoittomarginaali suli alle kahteen prosenttiin, niukin naukin voiton puolella pysyen. Molempien yhtiöiden pörssikurssit olivat alempana Trumpin kauden lopussa kuin sen alussa.

SSAB:n osake oli tänään riuskassa nousussa ilmeisesti Trumpin siivittämänä. Suhtaudun intoon skeptisesti. Jäljet eivät miellytä.

Smoot-Hawley Trumpin esikuvana

Rajuotteinen protektionismi ei ole uusi keksintö. Yhdysvalloissa sitä kokeiltiin Smoot-Hawley-tullilain muodossa alkaen 1930. Nimi viittaa sen alkuun panneisiin poliitikkoihin.

Lain kuten Trumpin tavoitteena oli suojella Yhdysvaltojen teollisuutta ja maataloutta suurelta lamalta, joka laukesi Wall Streetin pahasti kuplautuneen pörssin romahdettua lokakuussa 1929. Kriitikot, joita oli paljon talouden kaikilla puolilla, varoittivat seurauksista.

Valtaosa taloushistorioitsijoista katsoo lain pahentaneen kriisiä entisestään kutistamalla maailmankauppaa. Monet maat vastasivat tietenkin pakettiin asettamalla omia tulleja amerikkalaisille tuotteille.

Protektionismin vyöry tyrehdytti kansainväliset kauppavirrat syventäen lamaa. Monien vientiriippuvaisten teollisuudenalojen kysyntä väheni, mikä johti tuotannon ja investointien leikkauksiin ja työttömyyden kasvuun.

Näin niin Yhdysvalloissa kuin muualla maailmassa. 1930-luvun laman syvyys oli paljolti typerän politiikan tuote.

Hups, maatalous romahtikin

Smoot-Hawley on historian tunnetuin esimerkki siitä, kuinka protektionismi kääntyy tarkoitusperiään vastaan. Se näkyi kirkkaasti vaikkapa maataloudessa, jonka suojelua laki erityisesti ajoi.

Yhdysvaltain maatalous kärsi jo ennen lamaa ylituotannosta ja hintojen laskusta. Tullimuuri torjui ulkomaista kilpailua parantaakseen amerikkalaisten viljelijöiden tilannetta.

Käytännössä laki epäonnistui. Vastatullit estivät Yhdysvaltojen tuotteiden pääsyn markkinoilleen murentaen amerikkalaisten viljelijöiden vientimahdollisuudet.

Protektionismista huolimatta maataloustuotteiden hinnat jatkoivat laskuaan, sillä laman sitkistyminen tärveli kysynnän ja piti hinnat alhaalla. Yhdysvaltojen viljelijät ajautuivat massiiviseen konkurssiaaltoon ja tilojen pakkolunastuksiin.

Smoot-Hawleyn floppi muokkasi kansainvälisen kauppapolitiikan periaatteita. Toisen maailmansodan jälkeen monet maat sopivat vapaan kaupan periaatteista ja loivat GATT:in sekä myöhemmin Maailman kauppajärjestön WTO: estämään protektionismia.

Argentiinalla katkerat kokemukset

Tullimuurien dynamiikka on aina sama. Ne vähentävät kauppaa ja nostavat tuontituotteiden hintoja rasittaen kuluttajia, niin hyödykkeitä käyttäviä tuottajia kuin loppuasiakkaita.

Ilman kilpailun painetta kotimaiset yritykset voivat nostaa hintoja. Miksei, kun sitä lautasella tarjotaan. Kuluttaja maksaa lystin.

Ja ylimääräiset kulut ovat aina jostain pois. Jos jotkut yritykset tilanteesta ehkä hyötyvät niin monet kärsivät, kun kuluttajien ostovoima kaventuu.

Teollisuustuotteiden kallistuminen heijastuu vaikkapa palvelujen kysyntään, koska raha ei riitä joka reikään. Protektionismin seuraukset voivat olla dramaattiset, kuten Argentiinassa.

Argentiina on historiansa aikana soveltanut paljon korkeita tuontitulleja suojellakseen kotimaista tuotantoa, näin etenkin tällä vuosituhannella. Ja aivan samoin perustein kuin yleensä, vaikkapa nyt Trumpin argumentoimana.

Vaikka Argentiinassa politiikan takana ovat olleet vasemmistopopulistit. Keinot ovat samat, kuin myös tulokset.

Milei käänsi kelkan täysin

Argentiina on kärsinyt jättimäisestä inflaatiosta ja surkeasta talouskasvusta vuosia ja vuosikymmeniäkin. Siihen tympääntyneenä he äänestivät valtaan libertaarisen ekonomistin Javier Milein, jota voi pitää eräänä versiona Trumpista.

Paitsi juuri kauppapolitiikassa. Milei korostaa vapaakauppaa ja sääntelyn purkamista. Kuten republikaanit ennen Trumpia.

Kuvaa joka tapauksessa protektionismin ankeutta ja lopulta poliittisia seurauksia. Nyt Argentiina kokeilee aivan päinvastaista kuuria höystettynä muun muassa julkisen talouden rajulla alasajolla velkaantumisen katkaisemiseksi.

Yhdysvallat on suurimpana taloutena toki edullisemmassa asemassa, mutta eivät talouden lainalaisuudet silti oleellisesti eroa. Protektionismi toimii pääosin tavoitteitaan vastaan.

Vaikkapa inflaatiota, jonka Trump lupasi kukistaa. Markkinat näkevät asian toisin, historian opetusten mukaisesti: vaalitulos heitti korot nousuun.

Tästä joudumme näkemään vielä paljon ikäviä episodeja – elleivät Trumpin julistukset olleet etupäässä vaaliretoriikkaa. Ainakin hän teemaansa julisti jo paljon ennen politiikkaan siirtymistä.

Täytyy vain toivoa, että linja asettuisi uhoa maltillisemmaksi. Smoot-Hawleyn uusinta lykkäisi myrkkyä talouteen ja tietysti sijoittajien salkkuihin.

Pörssihaukassa on kahden viikon tutustumistarjous ilmaiseksi ja sitoumuksetta