Viikon iso taloustapaus oli tietenkin Yhdysvaltojen keskuspankin ohjauskoron nosto odotetusti 0,75%. Sitä enemmän markkinoita säväytti pääjohtaja Jerome Powellin haastattelu.

Hän totesi inflaatiokehityksen ratkaisevan rahapolitiikan kuten asiaan kuuluu, ja rahan kallistumisen vaikuttavan reaalitalouteen viiveellä. Koronnoston päättymistä odottaville Powell kuitenkin tarjosi kylmää kättä.

Hän totesi rahapolitiikan kiristyvän inflaation laantumiseen asti. Fed mieluummin ylireagoi kuin alireagoi inflaatioon.

Powellin mukaan ohjauskoron lopullinen ylätaso on luultavasti korkeammalla kuin kuukausi sitten oletettiin. Vaikka nostojen tahti hidastuisikin, mitä hän ei sulkenut pois.

Kommentti viittaa ohjauskoron nousevan vielä nykyisestä noin neljästä prosentista kenties viiteen – tai minne sitten tarve vaatii. Powell vaikutti hyvin päättäväiseltä, hyvä ettei nyrkillä pöytää takonut.

Iisisti vaan

Powellin ulostulo on monisyinen juttu. Rahapolitiikan taitetta odottaneille se nakkasi rätin naamalle. Toisaalta inflaatiota ennen kaikkea pelänneille Fed teki selväksi, että periksi se ei sille anna.

Vaikka sitten taantuma ravistelisi Yhdysvaltoja. Mikä on aina vain ilmeisempää.

Yleensä taloudelle ja osakekursseille korkojen nousu ei tietysti tee hyvää, mutta inflaation se ennen pitkää nujertaa. Ja se on kaikkien intressi pitkässä juoksussa, kuten Powell korosti.

Miten tähän sitten suhtautua sijoittajana. Vaikea vastata yksioikoisesti, mutta sanoisin silti, että iisisti.

Nousijoitakin riittää

Osakekurssien jatkuvaa laskua odottavat hehkuttavat tyhjentämään salkun. Se on hyvin riskipitoista ja tuo kustannuksia, kunnon kurssivoittoja keränneissä osakkeissa raskaat verotkin.

Aina on myös kyse siitä, paljonko erilaiset kielteiset skenaariot hinnoitellaan jo kuhunkin osakkeeseen. Tähän ei ole helppoja vastauksia, vaikka korkotaso yhä nousisi.

Erot venyvät myös suuriksi osakkeiden välillä, kuten laskumarkkinan edetessä on jo nähty. Osa saa markkinoilla turpaansa urakalla, ehkä vielä jonkun aikaa.

Taas etenkin laatudefensiiviset ovat pitäneet pintansa ennätystäkin tahkoten, kuten suklaajätti Hershey ja napostelujätti Pepsi, molemmat kyllä nyt ostokelvottomia kovan nousunsa takia.

Koronainflaatio helpottamassa

Ja inflaation kehitys ratkaisee rahapolitiikankin. Vähään aikaan Fedin suunta tuskin vielä kääntyy, mutta hintakehityksen notkahdus varmasti sen tekee, etenkin jos samaan aikaan työmarkkina alkaa takuta.

Taantumathan tappavat tehokkaasti inflaatiota. Hintapaine voi helpottaa muitakin väyliä.

Monet yhtiöt raportoivat jo hintoja nostaneiden tuotantohäiriöiden tasaantumisesta. Ne ovat kiihdyttäneet inflaatiota samaan tapaan kuin sodissa – sotainflaatiostahan nyt voi huoletta puhuakin niin koronan kuin Venäjän takia.

Toki löyhä rahakin on sitä vivuttanut. Mutta nyt senkin virran kuivuminen on jo käynnissä.

Rahamäärän kasvu taittui

Rahamäärän kasvu taittui Yhdysvalloissa jo joku kuukausi sitten, kun sitä mitataan M2:n liikkeillä (nyt kyse dollarista). M2 sisältää käteisen ohella sellaiseksi suhteellisen helposti maksuvälineenä toimivat tai sellaiseksi muutettavat omaisuusluokat kuten talletukset, lyhyet velkakirjat yms.

Kun kyseisen rahamäärän kasvu taittuu, inflaatio putoaa, usein nopeastikin, koska hintoja nostavia pelimerkkejä ei virtaa enää reaalitalouteen yhtä paljon. M2:n määrä räjähti kasvuun koronan hoidon seurauksena – heittäen bensaa tulenarkaan sotainflaatioon.

Nyt M2 on pudonnut jo selvästi siihen nähden, ettei se yleensä laske vaikeissakaan suhdanteissa kuin korkeintaan aavistuksen. Jo sen kasvun taittuminen yleensä leikkaa inflaatiota.

Tämä on vahva disinflatorinen merkki. Varsinkin jos lasku yhä syvenee voi inflaatiopeikon irvistely laantua yllättävän pian.

Philly Index yhä pohjilla

Suhdannemittarit ainakin jatkavat niin pakkasella, että talouden ylikuumentuminen ei ainakaan laaja-alaista ole Amerikassakaan. Teollisuuden aktiivisuutta mittaava Philly Index koluaa yhä taantumatasoa.

Kumma on, ellei sekin ala hillitä kustannusten nousua, niin hyödykkeiden kuin palkkojen. Kun luototuskin yhä kallistuu kysyntää taklaten.

Teknisesti tilanne on nyt kiehtova pitkän trendin kannalta. Olen ounastellut keväästä asti laskumarkkinan korisevan viimeisillään, eikä tämä tavanomainen dippi visiota sinänsä pätkän vertaa murenna.

VIX pysyy yhä reilusti alle 30 pisteen, jonne se pitkästä aikaa putosi alas tänäänkin jatkaen. Powellin karjahdus ei suuntaa kääntänyt.

Euroopan suuryhtiöiden Stoxx50 puolestaan antoi vahvan teknisen signaalin laskumarkkinan päättymisestä, kun sen kuukausikuvaajissa Heikin Ashi – kynttilä vaihtui pitkän punaisen putken jälkeen lokakuussa vihreäksi.

Vihreä tarkoittaa pääpiirteissään kuukauden päätöskurssin olleen avauskurssia korkeampi. Ja sen tapahtuessa kuukausien laskun jälkeen todennäköisyys trendin taitteestakin on korkea.

Myös pitkät oskillaattorit kuten Stochastic hakkaavat aivan pohjaa ja jo ylös sinnitellen. Tyypilliset markkinataitteen merkit, jotka kyllä ennen pitkää pitävät kutinsa jos ei vielä.

Dow Joneskin lupaava

USA:n jättiyhtiöiden Dow Jones on yhä reilusti edellisen pohjansa päällä ja aika vahvasti odotan sen siellä pysyvänkin. Myös sen kuukausikuvaajassa Heikin Ashi välähti vihreäksi aika isolla kynttilällä ja Stochastic nostaa pohjasta päätään.

Laskumarkkinan päättymisestä ei ainakaan teknisiä signaaleja puutu. Ne voivat pettää, mutta varsin usein osuvat oikeaan.

Mikä laskumarkkinan päättymisen sitten laukaisisi? Vaikka juuri se inflaation taittuminen, josta yhtiöiden sisällä on päiväkohtaisempaa tietoa kuin dataa viiveellä saavalla keskuspankilla.

Laskumarkkinat päättyvät aina, kun kaikki näyttää taloudessa apealta ja sijoittajien enemmistö odottaa laskun jatkuvan. Nyt on juuri sellainen tilanne.

Sijoittajapalvelu Pörssihaukkaan voi tutustua kaksi viikkoa ilmaiseksi.