Armejan toiminta riippuu vahvasta suomalaisesta identiteetistä
Professori Aki Huhtinen maanpuolustuskorkeakoulusta piti Suomen Filosofiklubilla 23.2. johdannon aiheesta "Silmä aseena – fenomenologinen pohdinta taistelun historiaan".
Aki Huhtinen
Seuranneessa keskustelussa pohdittiin monia yhteiskuntaan laajalti vaikuttavia tekijöitä:
Armeja valmistautuu puolustamaan suomalaista identiteettiä
Identiteettimme, se mitä haluamme puolustaa, syntyy paljolti median ja viihdeteollisuuden toimesta. Haluamme nähdä itsemme merkittävänä ja arvokkaana osana kokonaisuutta – suomalaisuutta. Jokainen media rakentaa tuota kollektiivista minäkuvaa, identiteettiä ja esittää meidät osana tuota näytelmää – roolipeliä, jossa jokainen löytää tärkeän paikkansa. Lukijat ovat valmiita maksamaan siitä, että heille kerrotaan se, miten juuri he henkilöinä ovat osa yhteisöä, miten juuri heidän persoonansa kontribuoi yhteiseen tekemiseen. Ja koska me olemme tärkeitä yhteisöllemme, olemme mekin halukkaita puolustamaan yhteisöämme ja jopa sotimaan sen puolesta.
Puolustaako armeija internet yhteiskuntaamme?
Keskustelimme myös siitä, pitäisikö armeijan puolustaa internet identiteettiämme ja sen rakennuspalikoita. Esimerkkinä käytettiin tätä www.piksu.net sivustoa, jota Kiinalaiset, Amerikkalaiset, Venäläiset ja monet muut yrittävät tiirikoida rikki noin keskimäärin kaksi kertaa minuutissa. Toisinaan sivustomme joutuu todelliseen tykistötuleen, jossa tuhannet tietokoneet yhtä aikaa yrittävät kaataa www.piksu.net sivustoa suuntaamalla sivustollemme asiatonta liikennettä. Tämä sota on todellista, ja se maksaa rahaa, ja sitä käydään joka päivä ja joka minuutti. Keskustelussa ei kuitenkaan päädytty ratkaisuun siitä, mikä on armeijan rooli tässä sodassa.
Asevelvollisarmeija on palkka-armeijaa vahvempi
Totesimme, että palkka-armeija on asevelvollisarmeijaa ammattitaitoisempi, mutta se harvoin saavuttaa pysyvää voittoa. Keskustelussa viitattiin Nicholo Machiavellin havaintoihin siitä, miten palkka-armeija on valmis sotimaan heikompaansa vastaan, mutta se ei ole valmis kuolemaan palkkansa puolesta. Palkka-armeija väistyy todellisen vaaran uhatessa, eikä siihen voi luottaa, kun tilanne on vaikea. Vain kansalliseen identiteettiin samaistuneet ovat valmiita puolustamaan tätä identiteettiä. Mutta voitaisiinko Suomessa silti lisätä ammattimaisen puolustuskoneiston osuutta nyt, kun maanpuolustus on teknistynyt, eikä maanpuolustus ole enää pelkästään kiväärien ja tykkien käyttöä? Tähänkään emme saaneet tyhjentävää vastausta.
Asevelvollisuuden rooli ja asepalveluksen pituus
Keskustelua herätti myös asepalveluksen pituus. Yhteiskunta on muuttunut niistä ajoista, jolloin puolustettavia rakenteita olivat talot, maat ja stabiilit yhteiskuntarakenteet. Nykyinen pitkä palvelusaika syö niitä resursseja, joita tarvittaisiin internet ajan identiteetin rakentamiseen. Keskustelu ei kuitenkaan kulminoitunut ratkaisuun.
Asevelvollisuus on aina sota-ajan ratkaisu
Palkka-armeijasta puhuttaessa täytyy muistaa, että niissäkin lukemattomissa maissa, joissa on palkka-armeija – mm USA:ssa, Briteissä, Ranskassa jne -; palkkasotilaat vastaavat rauhanajan puolustustehtävistä. Sota-ajan tullen asevelvollisuus astuu voimaan, tarpeen niin vaatiessa. Palkka-armeija ei siis sulje pois asevelvollisuutta sota-aikana.
Toiseksi, palkkasotilaat ovat kansallisissa armeijoissa oman maan kansalaisia, ja heillä on siten aivan sama motiivi taisteluun kuin asevelvollisilla – luultavasti korkeampikin, koska heitä sitoo myös ammattiylpeys ja -velvollisuus. Machiavellin arviot palkka-armeijasta koskevat täysin ulkopuolisia sotilaita, joilla ei ole sotaan henkilökohtaista motiivia. Heidän taistelutahtonsa on toki pitkässä juoksussa kyseenalainen.
Itse kannatan EU:n palkka-armeijaa, joka toimisi samoin periaattein kuin vaikka USA:n liittovaltion armeija. Palaan kenties tarkemmin asiaan omassa blogissani.
Heikki Ikonen