Viime aikoina on taas virinnyt keskustelu valtion omistajapolitiikasta. Mikä on valtion suhde omistuksiinsa? Suhdanteiden ja ajan muotivirtausten mukaan valtio on painottanut joko olevansa neutraali rivisijoittaja tai yhteiskuntavastuutansa.

Nyt laskusuhdanteen koittaessa heluri on jälleen voimakkaasti yhteiksuntavastuun puolella. Valtio haluaa säilyttää työpaikkoja Suomessa. Tavoite on hyvä, mutta ovatko kaikki mahdolliset keinot järkeviä? Kun valtio alkaa vaikuttaa yleisten liiketoimintaedellytysten säätelyn lisäksi suoraan yritysten toimintaan omistajuutensa kautta edistääkseen suhdannepoliittisia päämääriä olemme heikoilla jäillä.

Koska valtio-omistajan liikkeitä ei oikein voi ennustaa on yleistä että pörssiyhtiöissä joissa valtio on merkittävänä omistajana kurssissa on jonkinlainen "valtio-alennus". Sijoittajat siis epäilevat että talous kehittyy valtio-omisteisissa yhtiöissä keskimääräistä huonommin.

Viimeaikainen Fortum-kohu on ehkä kasvattanut ministeri Häkämiehen poliittista pääomaa. Luottamusta valtion omistajapolitiikkaan se ei ole kasvattanut. Vanha hyvä Warren Buffetin neuvo kertoo: "Sijoita vain sellaiseen yhtiöön, jonka tunnet ja jonka liiketoiminnan ymmärrät". Koska Homo Economicus ei tunne valtionyhtiöiden liikentoiminnan perimmäistä tarkoitusta – voiton tekeminen vai työpaikkojen synnyttäminen – hän on pitänyt näppinsä irti valtionyrityksistä. Sekä kotimaisista että ulkomaisista.

Tänään saa tosin pitää varansa. Valtionyritystä ei saa välttämättä enää selville osakasluettelosta. Vlationyritykseksi pitää lukea myös yritykset jotka ovat valtion tukitoimien armoilla. Esimerkiksi amerikkalainen GM on juuri tällainen yritys, jossa valtio on käyttänyt pääomistajan valtaa ja antanut potkut toimarille.

Viime aikoina on taas virinnyt keskustelu valtion omistajapolitiikasta. Mikä on valtion suhde omistuksiinsa? Suhdanteiden ja ajan muotivirtausten mukaan valtio on painottanut joko olevansa neutraali rivisijoittaja tai yhteiskuntavastuutansa.

Nyt laskusuhdanteen koittaessa heluri on jälleen voimakkaasti yhteiksuntavastuun puolella. Valtio haluaa säilyttää työpaikkoja Suomessa. Tavoite on hyvä, mutta ovatko kaikki mahdolliset keinot järkeviä? Kun valtio alkaa vaikuttaa yleisten liiketoimintaedellytysten säätelyn lisäksi suoraan yritysten toimintaan omistajuutensa kautta edistääkseen suhdannepoliittisia päämääriä olemme heikoilla jäillä.

Koska valtio-omistajan liikkeitä ei oikein voi ennustaa on yleistä että pörssiyhtiöissä joissa valtio on merkittävänä omistajana kurssissa on jonkinlainen "valtio-alennus". Sijoittajat siis epäilevat että talous kehittyy valtio-omisteisissa yhtiöissä keskimääräistä huonommin.

Viimeaikainen Fortum-kohu on ehkä kasvattanut ministeri Häkämiehen poliittista pääomaa. Luottamusta valtion omistajapolitiikkaan se ei ole kasvattanut. Vanha hyvä Warren Buffetin neuvo kertoo: "Sijoita vain sellaiseen yhtiöön, jonka tunnet ja jonka liiketoiminnan ymmärrät". Koska Homo Economicus ei tunne valtionyhtiöiden liikentoiminnan perimmäistä tarkoitusta – voiton tekeminen vai työpaikkojen synnyttäminen – hän on pitänyt näppinsä irti valtionyrityksistä. Sekä kotimaisista että ulkomaisista.

Tänään saa tosin pitää varansa. Valtionyritystä ei saa välttämättä enää selville osakasluettelosta. Vlationyritykseksi pitää lukea myös yritykset jotka ovat valtion tukitoimien armoilla. Esimerkiksi amerikkalainen GM on juuri tällainen yritys, jossa valtio on käyttänyt pääomistajan valtaa ja antanut potkut toimarille.