…tuntuvat olevan täysin yhteensovittamaton käsitepari. Vanhasen hallituksen pyrkimyksestä nostaa yleinen eläkeikä 65 vuoteen on kulunut aikaa jokunen viikko ja nyt valtioenemmistöisen Fortumin toimitusjohtaja siirtyy oikein harvinaisen hyvin “ansaitulle” eläkkeelle 60-vuotiaana. Mutta onhan tässä muutakin.

Optioista yritysten kannustimina alettiin Suomessa puhua julkisuudessa 1990-luvun puolivälissä. Kritiikkiä tuli etenkin SDP:stä, ml. Martti Ahtisaari, joka itsekin myöhemmin optiotuloja nosteli. Kritiikin kohteena oli Nokia, joka ensinnäkin on yksityinen yritys ja joka toisekseen 1990-luvun puolivälissä oli mukana luomassa kokonaan uutta teollisuudenalaa ja laajeni tavalla, joka on ainutlaatuinen koko Suomen taloushistoriassa.

Kun SDP arvosteli Nokian optio-ohjelmia, on erittäin vaikea ymmärtää, miksi juuri KTM:ssä ministereinä toimineet SDP:n Erkki Tuomioja ja Sinikka Mönkäre olivat järjestämässä valtioenemmistöiselle Fortumille erityisen runsaat optioedut.

Ratkaisua on vaikea ymmärtää sillä perusteella, että Fortumin ydinosaaminen perustuisi uusiin innovaatioihin tai että se toimisi mitenkään erityisen ankarasti kilpailulla alalla. Jossain mitassa huonona olen pitänyt SDP:n ministeriltä tullutta selitystä siitäkin, että Fortumin osakkeen arvonnousun määrää ei voinut etukäteen tietää.

Se vähä, mitä minä olen osakekursseista 40 vuodessa oppinut, on se, että kurssikehitystä on todella erittäin, erittäin vaikea tietää etukäteen.

Kolmas KTM:ssä puuhastellut ministeri on Mauri Pekkarinen, jonka ego lienee palkkaa suurempi. Pekkarinen ilmoitti jo kauan sitten panneensa Fortumin optiot riviin, ruotuun kuriin ja järjestykseen, mutta totuus näyttää toiselta. Edes siihen ei ole tullut täyttä selvyyttä, mihin saavutuksiin perustui Peter Fagernäsin asema Liliuksen esimiehenä. Saavutuksiin KOP:ssa, Conventumissa vaiko Pohjolassa?

33 miljoonan euron bruttotulojen jälkeen Lilius on tietysti katkera, kuinkas muuten. Valtio ei ole ottanut vastuutaan sopimuskumppanina. Liliuksen katkeruutta pitäisi kuitenkin lieventää sen muistaminen, että sopimukseen tarvitaan aina vähintäänkin kaksi osapuolta. Kyllä Lilius on itse omat sopimuksensa allekirjoittanut.

Kun optioita pidetään pelkkänä kateellisten populismina, linkissä parin ns. viisaan miehen pohdintaa siitä, voiko jonkun työpanos olla satoja kertoja muita arvokkaampaa ja kuinka korvaamattomia kaikkein suuripalkkaisimmatkaan johtajat loppujen lopuksi ovat.

http://www.talouselama.fi/uutiset/article156877.ece

…tuntuvat olevan täysin yhteensovittamaton käsitepari. Vanhasen hallituksen pyrkimyksestä nostaa yleinen eläkeikä 65 vuoteen on kulunut aikaa jokunen viikko ja nyt valtioenemmistöisen Fortumin toimitusjohtaja siirtyy oikein harvinaisen hyvin “ansaitulle” eläkkeelle 60-vuotiaana. Mutta onhan tässä muutakin.

Optioista yritysten kannustimina alettiin Suomessa puhua julkisuudessa 1990-luvun puolivälissä. Kritiikkiä tuli etenkin SDP:stä, ml. Martti Ahtisaari, joka itsekin myöhemmin optiotuloja nosteli. Kritiikin kohteena oli Nokia, joka ensinnäkin on yksityinen yritys ja joka toisekseen 1990-luvun puolivälissä oli mukana luomassa kokonaan uutta teollisuudenalaa ja laajeni tavalla, joka on ainutlaatuinen koko Suomen taloushistoriassa.

Kun SDP arvosteli Nokian optio-ohjelmia, on erittäin vaikea ymmärtää, miksi juuri KTM:ssä ministereinä toimineet SDP:n Erkki Tuomioja ja Sinikka Mönkäre olivat järjestämässä valtioenemmistöiselle Fortumille erityisen runsaat optioedut.

Ratkaisua on vaikea ymmärtää sillä perusteella, että Fortumin ydinosaaminen perustuisi uusiin innovaatioihin tai että se toimisi mitenkään erityisen ankarasti kilpailulla alalla. Jossain mitassa huonona olen pitänyt SDP:n ministeriltä tullutta selitystä siitäkin, että Fortumin osakkeen arvonnousun määrää ei voinut etukäteen tietää.

Se vähä, mitä minä olen osakekursseista 40 vuodessa oppinut, on se, että kurssikehitystä on todella erittäin, erittäin vaikea tietää etukäteen.

Kolmas KTM:ssä puuhastellut ministeri on Mauri Pekkarinen, jonka ego lienee palkkaa suurempi. Pekkarinen ilmoitti jo kauan sitten panneensa Fortumin optiot riviin, ruotuun kuriin ja järjestykseen, mutta totuus näyttää toiselta. Edes siihen ei ole tullut täyttä selvyyttä, mihin saavutuksiin perustui Peter Fagernäsin asema Liliuksen esimiehenä. Saavutuksiin KOP:ssa, Conventumissa vaiko Pohjolassa?

33 miljoonan euron bruttotulojen jälkeen Lilius on tietysti katkera, kuinkas muuten. Valtio ei ole ottanut vastuutaan sopimuskumppanina. Liliuksen katkeruutta pitäisi kuitenkin lieventää sen muistaminen, että sopimukseen tarvitaan aina vähintäänkin kaksi osapuolta. Kyllä Lilius on itse omat sopimuksensa allekirjoittanut.

Kun optioita pidetään pelkkänä kateellisten populismina, linkissä parin ns. viisaan miehen pohdintaa siitä, voiko jonkun työpanos olla satoja kertoja muita arvokkaampaa ja kuinka korvaamattomia kaikkein suuripalkkaisimmatkaan johtajat loppujen lopuksi ovat.

http://www.talouselama.fi/uutiset/article156877.ece