Ennakoimisen konkurssi
Sotien jälkeen Suomessa syntyi useana vuonna noin kaksinkertainen määrä lapsia esim. v. 1973 verrattuna.
Näitten ns. suurten ikäluokkien olemassaolo on erinomaisen hyvin tiedetty 1940-luvulta lähtien, mutta siitäkin huolimatta suurten ikäluokkien aalto on joka kerta onnistunut yllättämään, koska siihen ei ole haluttu varautua.
1950-luvun alussa silloisista kansakouluista loppuivat pulpetit. 1960-luvulla suuret ikäluokat tuottivat ongelmaa Suomen armeijalle, jota sitoi Pariisin rauhansopimuksen rajoitukset.
Suuret ikäluokat kasvattivat niin korkeakoululaitosta kuin edesauttoivat maansisäistä muuttoliikettä kaupunkeihin ja pääkaupunkiseudulle sekä vielä muuttoliikettä Suomesta Ruotsiin.
2000-luvulla olemme jälleen kerran peräti yllättäen joutuneet tilanteeseen, jossa 1940-luvulla syntyneet jäävät eläkkeelle. Nopeastipa on 60 vuotta kulunut!
Kun viime viikkoina Suomessa on kohistu eläkeiän nostoaikeista, todistamme niin työehtojen, poliittisen päätöksenteon kuin myös yhteiskunnallisen ja kansantaloudellisen suunnittelun konkurssia:
- työehtojen konkurssia, koska työssä jaksamisen eteen ei ole enempää tehty;
- suunnittelun konkurssia, koska suunnittelijat eivät ole selvää asiaa selvemmin viestineet;
- päätöksenteon konkurssia, koska ikävistä asioista päättämistä on lykätty mahdollisimman pitkään.
Sotien jälkeen Suomessa syntyi useana vuonna noin kaksinkertainen määrä lapsia esim. v. 1973 verrattuna.
Näitten ns. suurten ikäluokkien olemassaolo on erinomaisen hyvin tiedetty 1940-luvulta lähtien, mutta siitäkin huolimatta suurten ikäluokkien aalto on joka kerta onnistunut yllättämään, koska siihen ei ole haluttu varautua.
1950-luvun alussa silloisista kansakouluista loppuivat pulpetit. 1960-luvulla suuret ikäluokat tuottivat ongelmaa Suomen armeijalle, jota sitoi Pariisin rauhansopimuksen rajoitukset.
Suuret ikäluokat kasvattivat niin korkeakoululaitosta kuin edesauttoivat maansisäistä muuttoliikettä kaupunkeihin ja pääkaupunkiseudulle sekä vielä muuttoliikettä Suomesta Ruotsiin.
2000-luvulla olemme jälleen kerran peräti yllättäen joutuneet tilanteeseen, jossa 1940-luvulla syntyneet jäävät eläkkeelle. Nopeastipa on 60 vuotta kulunut!
Kun viime viikkoina Suomessa on kohistu eläkeiän nostoaikeista, todistamme niin työehtojen, poliittisen päätöksenteon kuin myös yhteiskunnallisen ja kansantaloudellisen suunnittelun konkurssia:
- työehtojen konkurssia, koska työssä jaksamisen eteen ei ole enempää tehty;
- suunnittelun konkurssia, koska suunnittelijat eivät ole selvää asiaa selvemmin viestineet;
- päätöksenteon konkurssia, koska ikävistä asioista päättämistä on lykätty mahdollisimman pitkään.
Ennakoimisen konkurssiin…
J.Vahe: "työehtojen konkurssia, koska työssä jaksamisen eteen ei ole enempää tehty;"
Näin on! Ja vaikka tuo uusi sopimus palkansaajajärjestöjen ja hallituksen välillä on sinänsä mitä tarpeellisin, mietin juuri, saadaanko näillä porkkanoilla (tai risulla, siis eläkeiän pakolla nostamisella, uhkaamisella) aikaan mitään tulosta tuottavaa ’työssäjaksamispolitiikkaa…’
Mistä sitä edes lähdetään viemään eteenpäin, jos nyt jo on mahdollisuus olla osa-aikaeläkkeellä ja saada muita joustoja? Ainakin omassa työpaikassani kyllä suurin osa häipyy heti eläkkeelle kun mahis siihen tulee (ensin osapäivä, sitten kokonaan) vaikken voi kuvitella työpaikan olevan edes pahemmasta päästä, siisti sisätyö…. (ja nyt en puhu mistään Balkanista..)
Valtion osa-aikaeläkkeet…
… ovat ainakin hankala järjestelmä. Kun niitä on etenkin johtoportaassa, palavereja on ajoittain mahdoton järjestää. Joku on sairaana, joku lomalla ja joku sattuu juuri sinä päivänä olemaan eläkkeellä…
T. Juha
osa-aikaa
pitää paikkansa. Mutta on aloja missä ne voivat toimia, aloilla joissa ei ole palavereita… esim äitini oli pari vuotta osa-aikaeläkkeellä kaupan palveluksesta, mikä käytännössä tarkoitti että voi tehdä lyhyempää työviikkoa. Ja jos on tehnyt fyysistä työtä jaloillaan seisten, nostellen, kumartaen ym 40 vuotta niin osa-aikatyöviikko on ihan ok – ja kun tehdää töitä työlistojen mukaan. sama pätee varmaan myös esim sairaanhoitoalalla.
Tosiasioiden tunnustaminen
Juha
Tosiasoita ei ole uskallettu tunnustaa eli kyseessä on mainitsemasi päätöksenteon konkurssi, äänten kalastelun vuoksi on ikävistä asioista päättämistä on lykätty kunnes joudutaan sanomaan: On pakko tehdä.
Pekka