Selviääkö nykyajassa entisajan opeilla?

Kuluttajatutkimuskeskuksen hiljattain tekemä selvitys paljastaa karun totuuden: Aikuisten suomalaisten finanssiosaaminen ja oman varallisuuden hallinta ovat surkealla tasolla. Kaikki eivät ymmärrä edes koron käsitettä. Loppujen lopuksi tässä ei ole mitään yllättävää. Miksi suomalainen yhteiskunta on ajautunut tällaiseen tilanteeseen?

Suomen koulujärjestelmää on tunnetusti pidetty erittäin hyvänä jopa maailmanlaajuisessa vertailussa. Uurastamme jokainen vähintään yhdeksän vuoden peruskoulun, jonka jälkeen edessä on erilaisia vaihtoehtoja ammattikoulusta aina lukioon asti. Tämän jälkeen haasteita opin tiellä tarjoavat vielä yliopistot ja ammattikorkeakoulut. Kunnianhimoisesti hyvään ja turvattuun työpaikkaan tähtäävä suomalainen viettää helposti 15-20 vuotta koulun penkillä. Tarjotaanko meille tänä aikana riittävä määrä tietoa nykymaailmassa selviämiseen. Tai saammeko parhaat mahdolliset ohjeet elämää varten?

Peruskoulussa opimme miten nominit taipuvat, kuinka Suomi selvisi maailmansodista, mitkä ovat Newtonin lait tai mitä tarkoitetaan ekologisella käytävällä. Lukiossa täydennämme yleissivistävää osaamistamme differentiaalilaskennalla, novellianalyyseillä, suhteellisuusteorialla ja DNA:n kaksoiskierteen komplementaarisilla emäksillä. Väheksymättä lainkaan näiden yleissivistävien asioiden tärkeyttä, päinvastoin, uskallan väittää koulujärjestelmämme sivuuttavan opetuksessaan jotain jokaisen ihmisen kannalta hyvin oleellista. Oppiaine, jota Suomen koulujärjestelmä (eikä sen paremmin monen muunkaan maan) ei tunne on nimeltään henkilökohtainen talous. Johdonmukaisesti taloustiedettä karttavaa linjaa noudattaen, sivistämään tähtäävä järjestelmämme kiertää kaukaa myös henkilökohtaisen taloudellisen menestyksen moottoreina toimivat kansan- ja yritystalouden periaatteet. Näihin asioihin törmää korkeintaan ”pakollisena pahana” parilla yhteiskuntaopin oppitunnilla, mikäli opettaja ei hyppää aihealueita kokonaan yli toteamalla ne merkitykseltään vähäisiksi oppilaiden tulevaisuuden kannalta.

Suurin osa ihmisistä käyttää toistakymmentä vuotta elämästään opiskeluun, jotta oma ja perheen talous olisi tulevaisuudessa turvattu. Ironista kyllä, vastauksia tavoitteeseen pääsemiseksi haetaan niistä paikoista mistä niitä on vaikein löytää. Tarkemmin sanottuna reittiopas taloudellisesti turvattuun tulevaisuuteen on useimmilla virheellinen tai vähintäänkin vajavainen. Tämä taas johtuu siitä, että koulujärjestelmämme piirtää mieliimme kartan, joka on oleellisesti puutteellinen.

”Opiskele ahkerasti, hanki hyvä työpaikka ja tee paljon töitä.” Tämän suuntaisen lausahduksen on uskoakseni hyvin moni kuullut opettajaltaan ja vanhemmiltaan. Tähän lauseeseen sisältyy jo muinaisista ajoista asti vallalla ollut käsitys menestyksen reseptistä, jota koko koulujärjestelmämmekin oppilaille toitottaa. Virke todellakin sisältää tärkeitä ohjeita, jotka ovat menestyksen perusedellytyksiä, mutta se on puutteellinen. Nykymaailman olosuhteet antavat erinomaisen mahdollisuuden kenellä tahansa toteuttaa monin verroin tehokkaampaa lähestymistapaa turvattuun tulevaisuuteen pääsemiseksi. Tämän lähestymistavan oppisisällön voi kiteyttää myös yhteen virkkeeseen seuraavasti: ”Opiskele ahkerasti, hanki hyvä työpaikka, tee sopivasti töitä, käytä pieni osa ajastasi talouden mekanismien opiskeluun ja hyödynnä talouskasvua aidon taloudellisen riippumattomuuden saavuttaaksesi.”

Vielä nykypäivänäkin arvostamme ihmisiä, jotka tekevät paljon raskasta työtä. Tämä juontaa juurensa koulusta ja kasvatuksesta jo vuosisatojen takaa. Kovaan työntekoon kannustaminen on aivan oikein, kunhan muistetaan mainita myös vapaa-ajan merkitys mm. jaksamisen ja ihmissuhteiden ylläpitämisen kannalta. Nykymaailmassa kaikki ei kuitenkaan ole samalla tavalla kuin ennen. Vanhojen oppien rinnalla on tarjottava nykypäivän koululaisille myös uusia eväitä. Siirtymä teollisuusyhteiskunnasta tietoyhteiskuntaan on luonut uusia mahdollisuuksia. Informaation nopea välittyminen on luonut jokaiselle meistä entistä paremmat edellytykset menestyä sillä alueella missä tiedosta on kaikkein eniten hyötyä, tiedon markkinoilla, joita myös osakemarkkinoiksi kutsutaan.

Suurin osa ihmisistä keskittää kaikki voimavaransa tehdäkseen töitä muille eli pomolleen ja työnantajalleen. He ovat rahan orjia, tehden työtä rahasta. Edes hivenen talousteoriaa opiskellut kuitenkin ymmärtää, että on paljon helpompaa ja tuottoisampaa antaa rahan tehdä työtä itselleen. Nykyajan tietoyhteiskunnassa tämä on entistä helpompaa kelle tahansa meistä. Lapsille tulisikin opettaa jo peruskoulussa nykyajan pelisäännöt. Vain työtä tekemällä kukaan ei saavuta todellista taloudellista turvallisuutta. Mitä tapahtuukaan jos huomaat jonain päivänä, ettet enää kykene tekemään työtä joko fyysisistä tai henkisistä syistä johtuen? Taloudellinen vapaus ja aito turvallisuudentunne saavutetaan muilla keinoilla, joiden omaksumiseen eivät riitä koulussa nykyisin jaetut reittioppaat.

Jo nuorena aloitetulla suunnitelmallisella sijoitustoiminnalla, joka keskittyy tuottavimpiin instrumentteihin, voi jokainen saavuttaa ennemmin tai myöhemmin kriittisen pisteen, jossa passiivisen tulon määrä ylittää elämiseen tarvittavat kustannukset. Tähän ei vaadita salatiedettä vaan ainoastaan suunnitelmallisuutta ja pitkäjänteisyyttä. Juuri tästä syystä perusteet tulisi opettaa jo siinä vaiheessa, kun lapsi opettelee muitakin elämässä selviämisen työkaluja.

Yritysmaailman termein sanottuna opetus keskittyy vielä nykyäänkin vain henkilökohtaiseen tuloslaskelmaan: ”Kasvata ansiotulojasi työurallasi etenemällä ja vähennä menojasi.” Tuottamattomilla pankkitileillä makuutetuista miljoonista päätellen, kukaan ei ole koskaan opettanut suomalaisille mitä tälle menojen jälkeen jäävälle käteisvarallisuudelle eli henkilökohtaiselle taseelle kannattaisi tehdä. Kun asian sitten jonain kauniina päivänä ottaa esille oman pankkisi sijoitusneuvoja, juokset todennäköisesti nopeasti karkuun, todeten ettet ymmärrä asiasta mitään tai että sinulla ei edes ole varallisuutta. Todellisuudessa jokaisella työssäkäyvällä ja useimmilla opiskelijoillakin on varallisuutta, jonka tehokas hallinta on avain taloudelliseen menestykseen. Henkilökohtaisen taseen eli varallisuuden hallinta on suurin syy mikä erottaa taloudellisesti menestyksekkäät ja ikuisessa velkakierteessä olevat toisistaan. Mitä aikaisemmin tämän ymmärtää, sitä helpompaa taloudellisen vaurauden saavuttaminen on.

Vanhan ajan opit ovat edelleen tärkeitä, mutta noudattamalla vain niitä, ei koskaan pääse hyödyntämään nykyajan mahdollisuuksia. Kuka tahansa voi hyötyä taloudellisesta kasvusta erittäin helposti, mutta ellei tätä opeteta ja sitä kautta ymmärretä jo koulun penkillä, jää tiedon hyväksikäyttäminen vain asialle vihkiytyneille. Eikö koulujärjestelmä olisi syytä vihdoin kehittää sellaiseksi, missä jokainen oppisi hyödyntämään niitä vaurauden lähteitä, joista aikaisemmin saivat nauttia vain todelliset kapitalistit? Yksilötason hyötyjen lisäksi positiiviset vaikutukset ulottuisivat koko yhteiskuntaan. Eläkepommeista johtuvien valtion menojen pysyminen hallinnassa olisi vain yksi esimerkki. Kapitalismi on tärkeä osa nykypäivää. Opettamalla tämän tuleville sukupolville, teemme samalla palveluksen koko yhteiskunnalle. Kansankapitalismi on avain turvalliseen tulevaisuuteen.

 

Kuluttajatutkimuskeskuksen hiljattain tekemä selvitys paljastaa karun totuuden: Aikuisten suomalaisten finanssiosaaminen ja oman varallisuuden hallinta ovat surkealla tasolla. Kaikki eivät ymmärrä edes koron käsitettä. Loppujen lopuksi tässä ei ole mitään yllättävää. Miksi suomalainen yhteiskunta on ajautunut tällaiseen tilanteeseen?

Suomen koulujärjestelmää on tunnetusti pidetty erittäin hyvänä jopa maailmanlaajuisessa vertailussa. Uurastamme jokainen vähintään yhdeksän vuoden peruskoulun, jonka jälkeen edessä on erilaisia vaihtoehtoja ammattikoulusta aina lukioon asti. Tämän jälkeen haasteita opin tiellä tarjoavat vielä yliopistot ja ammattikorkeakoulut. Kunnianhimoisesti hyvään ja turvattuun työpaikkaan tähtäävä suomalainen viettää helposti 15-20 vuotta koulun penkillä. Tarjotaanko meille tänä aikana riittävä määrä tietoa nykymaailmassa selviämiseen. Tai saammeko parhaat mahdolliset ohjeet elämää varten?

Peruskoulussa opimme miten nominit taipuvat, kuinka Suomi selvisi maailmansodista, mitkä ovat Newtonin lait tai mitä tarkoitetaan ekologisella käytävällä. Lukiossa täydennämme yleissivistävää osaamistamme differentiaalilaskennalla, novellianalyyseillä, suhteellisuusteorialla ja DNA:n kaksoiskierteen komplementaarisilla emäksillä. Väheksymättä lainkaan näiden yleissivistävien asioiden tärkeyttä, päinvastoin, uskallan väittää koulujärjestelmämme sivuuttavan opetuksessaan jotain jokaisen ihmisen kannalta hyvin oleellista. Oppiaine, jota Suomen koulujärjestelmä (eikä sen paremmin monen muunkaan maan) ei tunne on nimeltään henkilökohtainen talous. Johdonmukaisesti taloustiedettä karttavaa linjaa noudattaen, sivistämään tähtäävä järjestelmämme kiertää kaukaa myös henkilökohtaisen taloudellisen menestyksen moottoreina toimivat kansan- ja yritystalouden periaatteet. Näihin asioihin törmää korkeintaan ”pakollisena pahana” parilla yhteiskuntaopin oppitunnilla, mikäli opettaja ei hyppää aihealueita kokonaan yli toteamalla ne merkitykseltään vähäisiksi oppilaiden tulevaisuuden kannalta.

Suurin osa ihmisistä käyttää toistakymmentä vuotta elämästään opiskeluun, jotta oma ja perheen talous olisi tulevaisuudessa turvattu. Ironista kyllä, vastauksia tavoitteeseen pääsemiseksi haetaan niistä paikoista mistä niitä on vaikein löytää. Tarkemmin sanottuna reittiopas taloudellisesti turvattuun tulevaisuuteen on useimmilla virheellinen tai vähintäänkin vajavainen. Tämä taas johtuu siitä, että koulujärjestelmämme piirtää mieliimme kartan, joka on oleellisesti puutteellinen.

”Opiskele ahkerasti, hanki hyvä työpaikka ja tee paljon töitä.” Tämän suuntaisen lausahduksen on uskoakseni hyvin moni kuullut opettajaltaan ja vanhemmiltaan. Tähän lauseeseen sisältyy jo muinaisista ajoista asti vallalla ollut käsitys menestyksen reseptistä, jota koko koulujärjestelmämmekin oppilaille toitottaa. Virke todellakin sisältää tärkeitä ohjeita, jotka ovat menestyksen perusedellytyksiä, mutta se on puutteellinen. Nykymaailman olosuhteet antavat erinomaisen mahdollisuuden kenellä tahansa toteuttaa monin verroin tehokkaampaa lähestymistapaa turvattuun tulevaisuuteen pääsemiseksi. Tämän lähestymistavan oppisisällön voi kiteyttää myös yhteen virkkeeseen seuraavasti: ”Opiskele ahkerasti, hanki hyvä työpaikka, tee sopivasti töitä, käytä pieni osa ajastasi talouden mekanismien opiskeluun ja hyödynnä talouskasvua aidon taloudellisen riippumattomuuden saavuttaaksesi.”

Vielä nykypäivänäkin arvostamme ihmisiä, jotka tekevät paljon raskasta työtä. Tämä juontaa juurensa koulusta ja kasvatuksesta jo vuosisatojen takaa. Kovaan työntekoon kannustaminen on aivan oikein, kunhan muistetaan mainita myös vapaa-ajan merkitys mm. jaksamisen ja ihmissuhteiden ylläpitämisen kannalta. Nykymaailmassa kaikki ei kuitenkaan ole samalla tavalla kuin ennen. Vanhojen oppien rinnalla on tarjottava nykypäivän koululaisille myös uusia eväitä. Siirtymä teollisuusyhteiskunnasta tietoyhteiskuntaan on luonut uusia mahdollisuuksia. Informaation nopea välittyminen on luonut jokaiselle meistä entistä paremmat edellytykset menestyä sillä alueella missä tiedosta on kaikkein eniten hyötyä, tiedon markkinoilla, joita myös osakemarkkinoiksi kutsutaan.

Suurin osa ihmisistä keskittää kaikki voimavaransa tehdäkseen töitä muille eli pomolleen ja työnantajalleen. He ovat rahan orjia, tehden työtä rahasta. Edes hivenen talousteoriaa opiskellut kuitenkin ymmärtää, että on paljon helpompaa ja tuottoisampaa antaa rahan tehdä työtä itselleen. Nykyajan tietoyhteiskunnassa tämä on entistä helpompaa kelle tahansa meistä. Lapsille tulisikin opettaa jo peruskoulussa nykyajan pelisäännöt. Vain työtä tekemällä kukaan ei saavuta todellista taloudellista turvallisuutta. Mitä tapahtuukaan jos huomaat jonain päivänä, ettet enää kykene tekemään työtä joko fyysisistä tai henkisistä syistä johtuen? Taloudellinen vapaus ja aito turvallisuudentunne saavutetaan muilla keinoilla, joiden omaksumiseen eivät riitä koulussa nykyisin jaetut reittioppaat.

Jo nuorena aloitetulla suunnitelmallisella sijoitustoiminnalla, joka keskittyy tuottavimpiin instrumentteihin, voi jokainen saavuttaa ennemmin tai myöhemmin kriittisen pisteen, jossa passiivisen tulon määrä ylittää elämiseen tarvittavat kustannukset. Tähän ei vaadita salatiedettä vaan ainoastaan suunnitelmallisuutta ja pitkäjänteisyyttä. Juuri tästä syystä perusteet tulisi opettaa jo siinä vaiheessa, kun lapsi opettelee muitakin elämässä selviämisen työkaluja.

Yritysmaailman termein sanottuna opetus keskittyy vielä nykyäänkin vain henkilökohtaiseen tuloslaskelmaan: ”Kasvata ansiotulojasi työurallasi etenemällä ja vähennä menojasi.” Tuottamattomilla pankkitileillä makuutetuista miljoonista päätellen, kukaan ei ole koskaan opettanut suomalaisille mitä tälle menojen jälkeen jäävälle käteisvarallisuudelle eli henkilökohtaiselle taseelle kannattaisi tehdä. Kun asian sitten jonain kauniina päivänä ottaa esille oman pankkisi sijoitusneuvoja, juokset todennäköisesti nopeasti karkuun, todeten ettet ymmärrä asiasta mitään tai että sinulla ei edes ole varallisuutta. Todellisuudessa jokaisella työssäkäyvällä ja useimmilla opiskelijoillakin on varallisuutta, jonka tehokas hallinta on avain taloudelliseen menestykseen. Henkilökohtaisen taseen eli varallisuuden hallinta on suurin syy mikä erottaa taloudellisesti menestyksekkäät ja ikuisessa velkakierteessä olevat toisistaan. Mitä aikaisemmin tämän ymmärtää, sitä helpompaa taloudellisen vaurauden saavuttaminen on.

Vanhan ajan opit ovat edelleen tärkeitä, mutta noudattamalla vain niitä, ei koskaan pääse hyödyntämään nykyajan mahdollisuuksia. Kuka tahansa voi hyötyä taloudellisesta kasvusta erittäin helposti, mutta ellei tätä opeteta ja sitä kautta ymmärretä jo koulun penkillä, jää tiedon hyväksikäyttäminen vain asialle vihkiytyneille. Eikö koulujärjestelmä olisi syytä vihdoin kehittää sellaiseksi, missä jokainen oppisi hyödyntämään niitä vaurauden lähteitä, joista aikaisemmin saivat nauttia vain todelliset kapitalistit? Yksilötason hyötyjen lisäksi positiiviset vaikutukset ulottuisivat koko yhteiskuntaan. Eläkepommeista johtuvien valtion menojen pysyminen hallinnassa olisi vain yksi esimerkki. Kapitalismi on tärkeä osa nykypäivää. Opettamalla tämän tuleville sukupolville, teemme samalla palveluksen koko yhteiskunnalle. Kansankapitalismi on avain turvalliseen tulevaisuuteen.

 

3 thoughts on “Selviääkö nykyajassa entisajan opeilla?

  1. Periaatteessa kyllä…

    Nopeet syö hitaat jne. Sijoitti ne ennenkin joilla oli varaa. Mitä kansalaisten sijoitusintoon tulee niin hyvä jos 30% työelämässä olevista tulevat koskaan sijoittamaan aktiivisesti. Osakkeita voi olla useammalla, mutta ne ovat tulleet omasta tietoisesta toiminnasta riippumatta. Toki olen samaa mieltä, että esim. korkolaskua pätevin esimerkein on opetuksessa liian vähän.

    Mitä "rikastumiseen" tulee niin sattuman osuutta voi pienentää muttei poistaa.

    jousimies

  2. Taloustiedon sijaan psykologiaa
    Daniel Kahnemanin talouden vuoden 2002 Nobel palkinnon jälkeen sijoittamiseen liittyvä epärationaalisuus nousi hetkesi keskustelun kohteeksi. Mutta onko se kadonnut nyt houkuttelevimpien aiheiden alle.
    Jos osakemarkkinat ovat tehokkaat ja talouden toimijat ovat rationaalisia, ei ylimääräisiä tuottoja ole saatavilla. Silloin kaikkien kannattaa sijoittaa indeksiin. Siihen ei tarvita opetusta ei peruskoulussa eikä yliopistojen tohtorikoulussa.
    Sijoitukset tehdään EMH perusteisesti indeksiin joko kilpailutettuun yksityiseen rahalaitokseen (ei-sosialistit) tai valtion eläkerahastoon (sosialistit) kautta.
    Jos taas osakemarkkinoilla on saatavilla ylituottoja, syynä on sijoittajien epärationaali käyttäytyminen. Tällöin parasta koulutusta olisi psykologia eikä taloustiede.

    Suhtaudun pessimistisesti mahdollisuuksiin antaa (perus)koulussa lopullista totuutta koskevaa tietoa. Pikemminkin on kyse kouluttamisesta löytämään jatkossa itse elämän varrella tarvittavaa tietoa. Kyse on paljolti taitojen oppimisesta, ei tietojen. Kielitaito, urheilu. veisto, ja toki sellaiset valmiiksi ristiriitaista tietoa koskevat oppiaineet kuten historia ja psykologia. Matematiikka, sekin on paljolti taitoa, ei tietoa.

    Pekka

  3. Taloustaitoa opetettava!

    Taidan itsekin joskus kirjoittaa siitä, miten helppoa / vaikeaa sijoittaminen omasta mielestäni on. Vihjeeksi kannastani voin sanoa, että sekä Piksun että KL:n blogini ensimmäisessä merkinnässä ilmoitin itselläni 15 ensimmäisen sijoitusvuoteni olleen vaikeimmat. Se on ollut oma ajallinen perspektiivini.

     

    Riippumatta siitä, miten helppoja / vaikeita talousasiat ovat, kyllä niitä totta ihmeessä koulussa pitää opettaa. Lopullista totuutta ei ole, mutta jos ei aikoinaan ole koulussa oppinut, mikä oli SP:n peruskorko, ei sen vaihtumista ensin heliboriksi ja sitten euriboriksi ymmärrä liioin. Koulu luo pohjan ja myöhemmin tiedot saa varmimmin täydennettyä tietenkin Piksusta 

     

    T. Juha  

Comments are closed.

Related Posts

Talous

Tuottajahinnat laskussa

Sijoittamisen nurinkuriselta vaikuttaviin ulottuvuuksiin kuuluu, että lähtökohtaisesti huonot uutiset voivat olla osakemarkkinoille myönteisiä. Kuten eilen julkistettu Yhdysvaltojen uusien työpaikkojen määrä, joka laski syyskuussa selvästi elokuusta.

Se

WP Twitter Auto Publish Powered By : XYZScripts.com