Suomi elää metsästä, hoettiin 1980-luvulla. Vuoden 1992 lamasta noustiin vientiteollisuuden voimalla. Silloin veturiksi ilmestyi kuin tyhjästä Mobiran jälkeläinen, Nokia, joka on näihin päiviin asti kaunistellut mielikuvaa suomalaisesta osaamisesta.

Nokia on varmaan faktisesti vahvempi kuin parikymmentä vuotta takaperin, mutta siitä ei ole kasvun veturiksi entiseen tapaan, koska puhelinjätin toiminta valuu vähitelleen muualla. Meidän on pakko pärjätä ilman Keilaniemen isä aurinkoista.

En ole varma, onnistuuko Nokialta kameliselkästrategia, joka mahdollistaisi uuden nousun entistä korkeammalle kyttyrän tasolle? Se jää nähtäväksi. Nokian OVI on hiukan raollaan ja digipalvelun piiiriin toivotaan tänä vuonna 80 miljoonaa käyttäjää, vuonna 2011 OVI-palvelun käyttäjiä uskotaan olevan 300 miljoonaa.

Älypuhelimissa piskuinen Apple on tässä välissä ehtinyt vetäistä maton väkivahvan tuotantoteknologian hallitsijan jalkojen alta. Nokia on eittämättä maailman paras halpojen puhelinten suurtuottaja, mutta älupuhelinten markkinaosuus laskee kuin lehmän häntä. Nokian N97 on hyvä yritys oikeaan suuntaan, mutta vallankuomuksellista innovaatiota noksulan insinöörit eivät vielä ole keksineet.

Nokia on suurin, ehkä ei hitain, mutta johtotähti on siirtyny Amerikan mantereelle, jossa Nokian asema on marginaalinen. Laitteiden tekijänä Nokia on edelleen ykkönen, mutta kilpailun painopiste siirtyy ohjelmistoihin, sovelluksiin ja palveluihin.

Tätä tarinaa näppäillessäni seison teollisuuskylän laidalla ja ihmettelen satamiin lähtevien rekkojen vähäisyyttä. Tällä kertaa Suomen vientiveturiksi tarvitaan kymmeniä Nokiaa, UPM:ää, Metsoa, Stora Ensoa, Konetta, Rautaruukkia, Outokumpua ja Wärtsilää pienempiä yrityksiä. Tietämättäni teollisuusalueen konttorissa kamereeri laskeskelee väheneviä tuontieuroja ja hallituksen peräkamarissa johtajat kirjoittavat kainalot hiessä lomautus- ja irtisanomisilmoituksia tieto- ja taitoduunareilleen.

Suuryrityksemme ovat käynneet huipulla, mutta moniko niistä palaa entiseen loistoon?  Oletettavasti tarvitsemme uusia vientihirmuja, mutta mitä ihmettä nämä uudet tulokkaat tekevät? Viime laman jälkeen menestyjäksi päästiin kännykkäkuorilla, elektroniikan alihankinnalla ja alihankintakoodia vääntämällä. Tällä kertaa Nokialla on vaihtoehtona Joensuulle tai Lahdelle Bangalore Intiassa tai Quangdong Kiinassa.

Uusia menestyksen alueita voi vain arvailla. Bioteknologiaa, Bioenergiaa, Ekorakentamista, Puurakentamista, Hyvän Elämän Uudistamista, Digitaalisten Palvelujen Tuotantoa. Uudet tulokkaat ovat kuitenkin tässä vaiheessa tuntemattomia suuruuksia. Yhdenkään logo ei ole piirtynyt vahvana mieleeni. Kuka tietää? Kenellä on hyvä yhteys arvaustoimistoon?

Suomi elää metsästä, hoettiin 1980-luvulla. Vuoden 1992 lamasta noustiin vientiteollisuuden voimalla. Silloin veturiksi ilmestyi kuin tyhjästä Mobiran jälkeläinen, Nokia, joka on näihin päiviin asti kaunistellut mielikuvaa suomalaisesta osaamisesta.

Nokia on varmaan faktisesti vahvempi kuin parikymmentä vuotta takaperin, mutta siitä ei ole kasvun veturiksi entiseen tapaan, koska puhelinjätin toiminta valuu vähitelleen muualla. Meidän on pakko pärjätä ilman Keilaniemen isä aurinkoista.

En ole varma, onnistuuko Nokialta kameliselkästrategia, joka mahdollistaisi uuden nousun entistä korkeammalle kyttyrän tasolle? Se jää nähtäväksi. Nokian OVI on hiukan raollaan ja digipalvelun piiiriin toivotaan tänä vuonna 80 miljoonaa käyttäjää, vuonna 2011 OVI-palvelun käyttäjiä uskotaan olevan 300 miljoonaa.

Älypuhelimissa piskuinen Apple on tässä välissä ehtinyt vetäistä maton väkivahvan tuotantoteknologian hallitsijan jalkojen alta. Nokia on eittämättä maailman paras halpojen puhelinten suurtuottaja, mutta älupuhelinten markkinaosuus laskee kuin lehmän häntä. Nokian N97 on hyvä yritys oikeaan suuntaan, mutta vallankuomuksellista innovaatiota noksulan insinöörit eivät vielä ole keksineet.

Nokia on suurin, ehkä ei hitain, mutta johtotähti on siirtyny Amerikan mantereelle, jossa Nokian asema on marginaalinen. Laitteiden tekijänä Nokia on edelleen ykkönen, mutta kilpailun painopiste siirtyy ohjelmistoihin, sovelluksiin ja palveluihin.

Tätä tarinaa näppäillessäni seison teollisuuskylän laidalla ja ihmettelen satamiin lähtevien rekkojen vähäisyyttä. Tällä kertaa Suomen vientiveturiksi tarvitaan kymmeniä Nokiaa, UPM:ää, Metsoa, Stora Ensoa, Konetta, Rautaruukkia, Outokumpua ja Wärtsilää pienempiä yrityksiä. Tietämättäni teollisuusalueen konttorissa kamereeri laskeskelee väheneviä tuontieuroja ja hallituksen peräkamarissa johtajat kirjoittavat kainalot hiessä lomautus- ja irtisanomisilmoituksia tieto- ja taitoduunareilleen.

Suuryrityksemme ovat käynneet huipulla, mutta moniko niistä palaa entiseen loistoon?  Oletettavasti tarvitsemme uusia vientihirmuja, mutta mitä ihmettä nämä uudet tulokkaat tekevät? Viime laman jälkeen menestyjäksi päästiin kännykkäkuorilla, elektroniikan alihankinnalla ja alihankintakoodia vääntämällä. Tällä kertaa Nokialla on vaihtoehtona Joensuulle tai Lahdelle Bangalore Intiassa tai Quangdong Kiinassa.

Uusia menestyksen alueita voi vain arvailla. Bioteknologiaa, Bioenergiaa, Ekorakentamista, Puurakentamista, Hyvän Elämän Uudistamista, Digitaalisten Palvelujen Tuotantoa. Uudet tulokkaat ovat kuitenkin tässä vaiheessa tuntemattomia suuruuksia. Yhdenkään logo ei ole piirtynyt vahvana mieleeni. Kuka tietää? Kenellä on hyvä yhteys arvaustoimistoon?