Luin mielenkiinnolla EVA:n tutkimuksesta seuraavan kohdan:

[Kiinassa] ”lojaalisuus on ansaittava. Perhe, suku ja ystävät korostuvat kiinalaisten eettisyydessä. Lähipiirille ollaan rehellisiä ja heihin luotetaan. Kiinalaisten henkilökohtainen sitoutuminen oman, perheen ja suvun hyvinvoinnin edistämiseen on erittäin vahvaa.”

Jo vuosikymmeniä on puhuttu aasialaisten lojaaliudesta perhettä, sukua, klaania, heimoa ja yritystä kohtaan samaten kuin siitä, millaisen työn vaatii luotetun aseman saavuttaminen aasialaisessa kulttuurissa.

Luottamus ja sen ansaitseminen ovat perinteisesti olleet keskeisiä tekijöitä kaikessa ihmisten toiminnassa. Ne ovat olleet aiemmin keskeisiä tekijöitä myös eurooppalaisessa ja amerikkalaisessa talouselämässä, jossa uraa on tehty yhdessä yrityksessä, missä lojaalisuus on myös palkittu.

Sellaiset asenteet ovat uusia ilmiöitä, että yrityksen oma henkilökunta on itsestäänselvyys ja saavutuksia saadaan vain kaappaamalla kilpailijan johtaja tuplapalkalla. Juuri ajatus siitä, että henkilökunta on aina parempaa “aidan toisella puolella”, on johtanut kasvaviin kannustimiin ja sitouttamisiin.

Kiinalaiset pärjäävät vähemmällä. Sitoutuminen on edellytys, johon kannustetaan vasta vuosikymmenien kuluttua. Siinä kuluu kvartaali poikineen!

Luin mielenkiinnolla EVA:n tutkimuksesta seuraavan kohdan:

[Kiinassa] ”lojaalisuus on ansaittava. Perhe, suku ja ystävät korostuvat kiinalaisten eettisyydessä. Lähipiirille ollaan rehellisiä ja heihin luotetaan. Kiinalaisten henkilökohtainen sitoutuminen oman, perheen ja suvun hyvinvoinnin edistämiseen on erittäin vahvaa.”

Jo vuosikymmeniä on puhuttu aasialaisten lojaaliudesta perhettä, sukua, klaania, heimoa ja yritystä kohtaan samaten kuin siitä, millaisen työn vaatii luotetun aseman saavuttaminen aasialaisessa kulttuurissa.

Luottamus ja sen ansaitseminen ovat perinteisesti olleet keskeisiä tekijöitä kaikessa ihmisten toiminnassa. Ne ovat olleet aiemmin keskeisiä tekijöitä myös eurooppalaisessa ja amerikkalaisessa talouselämässä, jossa uraa on tehty yhdessä yrityksessä, missä lojaalisuus on myös palkittu.

Sellaiset asenteet ovat uusia ilmiöitä, että yrityksen oma henkilökunta on itsestäänselvyys ja saavutuksia saadaan vain kaappaamalla kilpailijan johtaja tuplapalkalla. Juuri ajatus siitä, että henkilökunta on aina parempaa “aidan toisella puolella”, on johtanut kasvaviin kannustimiin ja sitouttamisiin.

Kiinalaiset pärjäävät vähemmällä. Sitoutuminen on edellytys, johon kannustetaan vasta vuosikymmenien kuluttua. Siinä kuluu kvartaali poikineen!