Suomalaisessa yhteiskunnassa on menossa muutosprosesseja, jotka ratkaisevasti vaikuttavat taloutemme rakenteeseen, meidän identiteettiimme ja rooliimme maailmantaloudessa. Näiden trendien tunnistaminen on tärkeää, jotta voimme suunnata pääomia menestyville aloille ja jotta yhteiskunnallinen kehitys voidaan ohjata tukemaan niitä aloja, joissa me teemme parasta tulosta joiden parissa me viihdymme. 

Olimme vielä 80- luvulla ja 90- luvun alussa suuryritysten luvattu maa. Meille oli luonteenomaista olla tunnollisia, kunnioitimme järjestystä ja hakeuduimme suuriin turvallisiin yrityksiin. Valtiovalta tuskailikin teknologiateollisuutemme suuryritysvaltaisuutta sanoilla "Olisipa meillä sata Vaisalaa". Meillä oli silloin vain alle kourallinen keskisuuria teknologiayrityksiä ja vastavalmistuneet olivat vastahakoisia tarttumaan yritystoimintaan. Tilanne on nyt toinen. Meillä on suuri joukko menestyneitä keskisuuria vientiyrityksiä ja uusia yrittäjiä aloittaa toimintansa kiihtyvällä vauhdilla kuten oheisesta Suomen Yrittäjät kokoamasta graafista on helppo lukea. Meistä on tulossa yrittäjäkansaa.

Vientiteollisuutemme rakenne kertoo siitä missä me olemme parhaita ja minkälaista toimintaa me kunnioitamme. Se kertoo siitä mikä on meidän taloudellinen identiteettimme suhteessa muihin. Tilastot kertovat että olemme edelleen teollisuustuottaja; Euroopan Kiina. Teollisuustuotantomme on huolimatta puunjalostusteollisuuden kompuroinnista ja elektroniikkateollisuuden alihankkijoiden ulosliputuksesta, pärjännyt hyvin. Olemme 90- ja 2000- lukujen aikana kasvattaneet teollisuuttamme paljon nopeammin kuin USA tai Euroopan muut maat. Olemme siis, kuten alla olevasta Elinekeinoelämän Keskusliitto (EK):n kokoamasta teollisuustuotannon voluumia kuvaavasta graafista voimme havaita, edelleen oleellisimmin teollisuustuottaja. Ja puunjalostusteollisuuden pienentyessä olemme yhä enemmän teknologiateollisuuden tuotteiden valmistaja.  

Mutta missä tulevat menestymään ne lukuisat pienet yritykset joita tänä päivänä perustetaan? Suomen viennin rakenne on muuttumassa. Meistä on tullut palveluiden nettoviejä huolimatta siitä että matkustamme usein etelän lämpöön käyttämään muiden palveluita. Palvelutaseemme on vähitellen muuttunut positiiviseksi ja palveluiden osuus viennistä on kivunnut jo neljännekseen. Jorma Ollila todella tietää mistä puhuu kun sanoo että suomen tulevaisuus on osaamisessa ja palveluissa.

Sijoittajan ja yhteiskunnan olisi tärkeä tietää minkä tyyppiseen palveluun ja osaamiseen meidän tulevaisuutemme rakentuu. Tässä asiassa kannattaa mielestäni kuunnella niitä jotka prosessia johtavat – he ovat keskuudessamme. Pienet ja keskisuuret yritykset ovat jo kymmenen vuoden ajan kasvattaneet osuuttaan suomalaisesta työvoimasta ja tuotannosta. Näiden yritysten johtajien tehtävänä on ymmärtää missä me olemme parhaita ja valita yritykselleen toimialoja ja tehtäviä joissa juuri me pystymme tuottamaan parasta tulosta ja lisäarvoa. He johtavat tätä prosessia.

Pienillä ja keskisuurilla yrityksillä ei voi olla samanlaista suoraa kanavaa suomalaiseen lainsäädäntöön kuin suomessa pääkonttoriaan pitävillä kansainvälisillä suuryriyksillä. Siksi tarvitaan välittäviä tahoja kuten Elinkeinoelämän Keskusliitto ja Suomen Yrittäjät ry. Toivottavasti tästä prosessista syntyy hyvä yhteisymmärrys ja oikeat suuntaviivat.

Suomalaisessa yhteiskunnassa on menossa muutosprosesseja, jotka ratkaisevasti vaikuttavat taloutemme rakenteeseen, meidän identiteettiimme ja rooliimme maailmantaloudessa. Näiden trendien tunnistaminen on tärkeää, jotta voimme suunnata pääomia menestyville aloille ja jotta yhteiskunnallinen kehitys voidaan ohjata tukemaan niitä aloja, joissa me teemme parasta tulosta joiden parissa me viihdymme. 

Olimme vielä 80- luvulla ja 90- luvun alussa suuryritysten luvattu maa. Meille oli luonteenomaista olla tunnollisia, kunnioitimme järjestystä ja hakeuduimme suuriin turvallisiin yrityksiin. Valtiovalta tuskailikin teknologiateollisuutemme suuryritysvaltaisuutta sanoilla "Olisipa meillä sata Vaisalaa". Meillä oli silloin vain alle kourallinen keskisuuria teknologiayrityksiä ja vastavalmistuneet olivat vastahakoisia tarttumaan yritystoimintaan. Tilanne on nyt toinen. Meillä on suuri joukko menestyneitä keskisuuria vientiyrityksiä ja uusia yrittäjiä aloittaa toimintansa kiihtyvällä vauhdilla kuten oheisesta Suomen Yrittäjät kokoamasta graafista on helppo lukea. Meistä on tulossa yrittäjäkansaa.

Vientiteollisuutemme rakenne kertoo siitä missä me olemme parhaita ja minkälaista toimintaa me kunnioitamme. Se kertoo siitä mikä on meidän taloudellinen identiteettimme suhteessa muihin. Tilastot kertovat että olemme edelleen teollisuustuottaja; Euroopan Kiina. Teollisuustuotantomme on huolimatta puunjalostusteollisuuden kompuroinnista ja elektroniikkateollisuuden alihankkijoiden ulosliputuksesta, pärjännyt hyvin. Olemme 90- ja 2000- lukujen aikana kasvattaneet teollisuuttamme paljon nopeammin kuin USA tai Euroopan muut maat. Olemme siis, kuten alla olevasta Elinekeinoelämän Keskusliitto (EK):n kokoamasta teollisuustuotannon voluumia kuvaavasta graafista voimme havaita, edelleen oleellisimmin teollisuustuottaja. Ja puunjalostusteollisuuden pienentyessä olemme yhä enemmän teknologiateollisuuden tuotteiden valmistaja.  

Mutta missä tulevat menestymään ne lukuisat pienet yritykset joita tänä päivänä perustetaan? Suomen viennin rakenne on muuttumassa. Meistä on tullut palveluiden nettoviejä huolimatta siitä että matkustamme usein etelän lämpöön käyttämään muiden palveluita. Palvelutaseemme on vähitellen muuttunut positiiviseksi ja palveluiden osuus viennistä on kivunnut jo neljännekseen. Jorma Ollila todella tietää mistä puhuu kun sanoo että suomen tulevaisuus on osaamisessa ja palveluissa.

Sijoittajan ja yhteiskunnan olisi tärkeä tietää minkä tyyppiseen palveluun ja osaamiseen meidän tulevaisuutemme rakentuu. Tässä asiassa kannattaa mielestäni kuunnella niitä jotka prosessia johtavat – he ovat keskuudessamme. Pienet ja keskisuuret yritykset ovat jo kymmenen vuoden ajan kasvattaneet osuuttaan suomalaisesta työvoimasta ja tuotannosta. Näiden yritysten johtajien tehtävänä on ymmärtää missä me olemme parhaita ja valita yritykselleen toimialoja ja tehtäviä joissa juuri me pystymme tuottamaan parasta tulosta ja lisäarvoa. He johtavat tätä prosessia.

Pienillä ja keskisuurilla yrityksillä ei voi olla samanlaista suoraa kanavaa suomalaiseen lainsäädäntöön kuin suomessa pääkonttoriaan pitävillä kansainvälisillä suuryriyksillä. Siksi tarvitaan välittäviä tahoja kuten Elinkeinoelämän Keskusliitto ja Suomen Yrittäjät ry. Toivottavasti tästä prosessista syntyy hyvä yhteisymmärrys ja oikeat suuntaviivat.