Kotiinpäin vetoa – buy american act
Sain hiljattain sähköpostin Suurelta Amerikkalaiselta Asiakkaalta (SAA). Siinä todettiin että kuten tunnettua setä Samuli tukee julkisia rakennushankkeita 25%:lla. Ehtona on että projekteissa käytetään amerikkalaista alkuperää olevia raaka-aineita ja laitteita.
Seuraavaksi kysyttiin tietenkin onko tuotteenne valmistettu USA:ssa, ja jos ei ole, niin mihin toimenpiteisiin aiotte ryhtyä asiantilan korjaamiseksi…. vaihtoehtoisia kotimaisia toimittajiahan SAA:lla on kyllä tiedossa.
Hiki helmeili jo Homo Economicuksen otsanahalla – tuotantokejun siirto jenkkeihin , siinä paloi kesälomat.
Onneksi talosta löytyy asiantuntijoita. Muutama puhelinsoittoa myöhemmin Homo Economicus voi huokaista helpotuksesta. Suomi (ja muut EU-maat) ovat ns. "designated country" – eli samanarvoisia USA:n kanssa alkuperämaina.
Onneksi ko elektroniikkatuotteen valmistusta ei ole siirretty Kiinaan halvempien kustannusten toivossa. Silloin olisi käynyt huonosti.
Toisaalta myös Kiinassa osataan jo vaatia kotimaisuutta. Eli "oikeaa" valmistusmaata ei taida enää olla.
Tätä se protektionismi teettää: Pitäisi olla valmistusta useassa maassa, mistä seuraa lisäkustannuksia. Nämä siirtyvät hintoihin. Asiakas häviää.
Suuret yritykset voivat tätä peliä vielä pelata volyymituotteillaan. Pienet älköön vaivautuko. Tästä seuraa kehityksen hiipuminen – todelliset uutuudethan harvoin tulevat suuryrityksistä. Asiakas häviää taas.
Valmistusmaiden valinta on tullut entistä vaikeammaksi. Be carefull out there…
Sain hiljattain sähköpostin Suurelta Amerikkalaiselta Asiakkaalta (SAA). Siinä todettiin että kuten tunnettua setä Samuli tukee julkisia rakennushankkeita 25%:lla. Ehtona on että projekteissa käytetään amerikkalaista alkuperää olevia raaka-aineita ja laitteita.
Seuraavaksi kysyttiin tietenkin onko tuotteenne valmistettu USA:ssa, ja jos ei ole, niin mihin toimenpiteisiin aiotte ryhtyä asiantilan korjaamiseksi…. vaihtoehtoisia kotimaisia toimittajiahan SAA:lla on kyllä tiedossa.
Hiki helmeili jo Homo Economicuksen otsanahalla – tuotantokejun siirto jenkkeihin , siinä paloi kesälomat.
Onneksi talosta löytyy asiantuntijoita. Muutama puhelinsoittoa myöhemmin Homo Economicus voi huokaista helpotuksesta. Suomi (ja muut EU-maat) ovat ns. "designated country" – eli samanarvoisia USA:n kanssa alkuperämaina.
Onneksi ko elektroniikkatuotteen valmistusta ei ole siirretty Kiinaan halvempien kustannusten toivossa. Silloin olisi käynyt huonosti.
Toisaalta myös Kiinassa osataan jo vaatia kotimaisuutta. Eli "oikeaa" valmistusmaata ei taida enää olla.
Tätä se protektionismi teettää: Pitäisi olla valmistusta useassa maassa, mistä seuraa lisäkustannuksia. Nämä siirtyvät hintoihin. Asiakas häviää.
Suuret yritykset voivat tätä peliä vielä pelata volyymituotteillaan. Pienet älköön vaivautuko. Tästä seuraa kehityksen hiipuminen – todelliset uutuudethan harvoin tulevat suuryrityksistä. Asiakas häviää taas.
Valmistusmaiden valinta on tullut entistä vaikeammaksi. Be carefull out there…
Helppo ratkaisu on hinnan nostaminen
Kun ulkomailla tehdyn tuotteen myyntihintaa nostetaan, sen kotimaisuusaste nousee. Muistan kotitietokoneiden alkuajoilta esimerkkejä. Silloin Suomessa valmistettiin, tai oikeammin koottiin komponenteista useampaakin PC-merkkiä.Näistä kotimaisena pidettiin vain Nokian kokoamia. Niiden hinnat olivat korkeita johtuen brandista sek myynti- ja markkinoitukuluista, jotka myös nostivat kotimaisen työn osuutta.