Yhteiskunnan suurimmat rahavirrat, tulonsiirrot, pitää kohdentaa paremmin
Hyvinvointiyhteiskuntamme näyttäytyy kansalaisille Kela:n kautta. Sieltä saamme eläkkeen, opintotuen, työmarkkinatuen, työttömän peruspäivärahan, sairauskorvaukset ja sotilasavustuksen. Hyvinvointiyhteiskuntamme tulonsiirrot (noin 21% /bkt) tapahtuvat Kelan kautta.
Kela luokittelee ihmiset lakisääteisiin yhteiskuntaluokkiin: työttömiin, pitkäaikaistyöttömiin, opiskelijoihin, koululaisiin, työssäkäyviin, eläkeläisiin ja lapsiperheisiin. Kullekin ryhmälle on tarjolla tämän kyseisen yhteiskuntaluokan tulonsiirtopalvelut.
Kunkin yhteiskuntaluokan tulonsiirtopalvelut on mietitty kyseistä kansalaisryhmää koskevana kokonaisuutena ja siksi ne toimivat omassa luokassaan melko hyvin. Mutta yhteiskuntaluokkien tulonsiiropalveluiden erot ovat monasti järjettömiä. Kokonaisuus ei toimi hyvin. Eikä ihme. Lakivalmistelu ja lait on tehty erikseen kutakin yhteiskuntaluokkaa varten ja eri aikana ja erilaisessa yhteiskunnassa.
Parempaan ja kannustavampaan järjestelmään päästään, jos tulonjakolainsäädännön pahimpia vinoumia korjataan niin, että esimerkiksi opintosuoritusten saavuttamisesta tulee rahallisesti kannustavaa ja passiivisuuteen liitettyjä rahallisia kannusteita varovasti vähennetään.
Tulonsiirtopalveluiden lainsäädäntö on musertavan laaja
Tuolonsiirtopalveluista on säädetty seuraavissa laeissa:
Opiskelijat: Opintotukilaki, Laki koulumatkatuesta, Laki aikuiskoulutustuesta
Eläkeläiset: Työntekijän eläkelaki, Yrittäjän eläkelaki, Maatalousyrittäjän eläkelaki, Kunnallinen eläkelaki, Merimieseläkelaki, Valtion eläkelaki, Kansaneläkelaki, Työntekijän eläkeasetus, Laki eläkkeensaajan asumistuesta
Työttömät: Laki työmarkkinatuesta, Työttömyysturvalaki, Laki työttömyysetuuksien rahoituksesta, Työttömyyskassalaki, Asumistukilaki
Työssä käyvät: Asumistukilaki, Laki sairausvakuutuslain muuttamisesta, Sairausvakuutuslaki
Lapsiperheet: Äitiysavustuslaki, Lapsilisälaki, Laki lasten kotihoidon tuesta
Varusmiehet: Sotilasavustuslaki
Kaikki lait eivät ole tässä listassa mukana, sillä monet koskevat vain pientä ryhmää. Mutta jokainen ymmärtää, että useimmille ammattilaisille tämän koko lainsäädännön hallitseminen on vaikeaa. On pakko erikoistua jollekin osa-alueelle. Ja on selvä, että tämän kokoiseen lainsäädäntöpumaskaan mahtuu paljon porsaanreikiä ja kannusteloukkuja. Eikä jako näihin yllä mainittuihin yhteiskuntaluokkiin ole kaikilta osi viisas. Se on syntynyt enemmän sattuman kuin harkinnan kautta.
Pahimmat epäkohdat liittyvät tilanteisiin, jossa henkilö siirtyy yhteiskuntaluokasta toiseen kuten esimerkiksi:
- työttömän ei aina kannata ottaa vastaan töitä eikä varsinkaan aktiiviesesti hakea (tuttavapiirissäni on useita; eräs ystävistäni vannoi ettei enää ikinä ilmoita vähäisiä työtehtäviä viranomaisille)
- eläkeläisen ei aina kannata tehdä vähäistäkään työtä vaikka mieli tekisi
- opiskelusta saatetaan rankaista rahallisesti (eräässä tuntemassani tapauksessa henkilö menetti kaikki yhteiskunnan tuet siirtyessään työttömyydestä opiskelijaksi)
Tulonsiirtojärjestelmän suuret remontit ovat vaikeita
Tulonsiirtojärjestelmään liittyvä lainsäädäntö on niin laaja, että suureen remonttiin, kuten kansalaispalkkajärjestelmän rakentamiseen, on vaikea ryhtyä.
Kansalaispalkka- järjestelmä edellyttäisi laajoja uudistuksia:
- Kaikille työssä käymättömille kansalaisille taattaisiin noin 400€…500/kk perustulo, kansalaispalkka
- Aktiivisten, tukea tarvitsevien, kansalaisten olisi mahdollista hakea lisätukea esimerkiksi opintojen edistymisen, varusmiespalveluksen, lasten kotihoidon, lasten saamisen, työmarkkinakoulutuksen taikka vapaaehtoistyön perusteella.
- Passiivisten erityisryhmien (eläkeläiset) ja tarveharkintaisten (asumistuki) edut ratkaistaisiin kunkin ryhmän kohdalla erikseen kuitenkin niin, että passiivisten kansalaisten edut jäisivät yleensä himan aktiivisia pienemmiksi. Ei ole yhteiskunnan asia taata suuria eläkkeitä eikä muita muhkeita passiivisuuteen sidottuja etuja. Yhteiskunnan tulee taata minimitoimeentulo ja yhteiskunnan tehtävä on tukea aktiivisuutta.
Tämän tyyppinen suuri remontti korjaisi monta epäkohtaa, mutta saattaisi osoittautua epäkäytännölliseksi tarvittavan suuren lainsäädäntötyön takia. Asioita voi olla pakko toteuttaa pienillä askelilla. Purjehtivaa laivaa on vaikea korjata muuta kuin lankku kerrallaan.
Pieniä oikeaan suuntaan vieviä askeleita
Pieniä oikeaan suuntaa vieviä askeleita olisivat nykyiten korvaustasojen ja perusteiden muuttaminen siten että:
- Opiskeleminen olisi mahdollista esimerkiksi ansiosidonnaisen päivärahan nostamisen aikana. Tällä hetkellä ansiosidonnaista päivärahaa ei voi saada, ellei osoita riittävää passiivisuutta opintojen suhteen. Päätoiminen opiskelija ei ansiosidonnaista saa.
- Ahkera opiskelu olisi rahallisesti kilpailukykyinen vaihtoehto työttömän peruspäivärahalle. Tällä hetkellä työttömän edut ovat suuremmat kuin ahkeran opiskelijan.
Asumistuki pitäisi lakkauttaa
Asumistuki pitäisi lakkauttaa kokonaan, paitsi esim. alaikäisten lasten kohdalla. Kansalaispalkan pitäisi olla sen suuruinen, että sillä vuokraa yksiön ja elää. Työttömien tuskin tarvitsee asua Kruununhaassa.
Yhteiskunnalla olisi varaa noin 600€/kk kansalaispalkkaan
Yhteiskunnalla olisi varaa 600€/kk kansalaispalkkaan, jolla korvattaisiin opintotuki, työttömän peruspäiväraha ja kansaneläke. Yhteiskunnan tulonsiirrot eivät kasvaisi, mutta systeemi olisi yksinkertainen. Kaikki saisivat saman perustoimeentulon.
Tuo artikkelissa mainittu 400-500€/kk kansalaispalkka on tosiaan alhainen. Työttömän peruspäiväraha ja kansaneläke ovat 620€/kk suuruusluokkaa, mutta opiskelijoille on toisinaan tarjolla vain 400…500€/kk. Kansalaispalkka toisi opiskelijoille hieman nykyistä enemmän.
Asumistuen korvaaminen suuremmalla kansalaispalkalla on yhteiskunnalle sen sijaan kallista. Kaikki eivät tänä päivänä saa asumistukea. Yhteiskunnalle syntyisi lisää menoja, jos asumistuki olisi osa kaikkien palkkatyötä tekemättömien kansalaispalkkaa.
Näillä yllä mainituilla summilla ei kyllä kunnolla elä – se on selvä ongelma.
Käsittääkseni kansalaispalkan
Käsittääkseni kansalaispalkan ideana on, että se maksetaan kaikille. Täysin riippumatta työllisyydestä tai työttömyydestä. Harkinnanvarattomuus on se juttu joka tuo varsinaisesti säästöt ja vapauttaa ihmiset lomakkeiden täyttelystä oikeaan toimintaan, kuten työnhakuun ja keikkatöihin. Ei tarvitse odottaa viikkoja tukipäätöstä Kelasta, joka tyssää taas yhteen selvitykseen. Työssäkäyvälle voidaan sama summa maksaa myös. Jos tulonsiirtojen kokonaissumma ei kasva, työssäkäyvän näennäisveroaste nousee, mutta saa rahan takaisin kansalaispalkkana, automaattisesti.
Ne tukiensaajat, jotka eivät saa asumistukea ovat järjestäneet asumisensa jotenkin muuten ja halvemmalla. Tähän tulisi mielestäni kannustaa. Esimerkiksi opiskelija voi asua vanhemmillaan, tai eläkeläisellä on omistusasunto, josta maksetaan vain lämmityskuluja, kiinteistöveroja yms. Joku kuitenkin näissäkin tapauksissa maksaa kustannukset tai jonkilaisen vaihtoehtoiskustannuksen (esim. kotona asuvalla opiskelijalla vähemmän tilaa & yksityisyyttä).
Nyt kun asumistuki on harkinnanvarainen etuus ja se on suhteutettu vuokraan, syntyy tilanteita joissa työssäkäyvä, mutta vähemmän tienaava, ei voi asua tietyillä alueilla joissa vaikkapa toimeentulotuensaaja voi. Ei ole myöskään insentiiviä tinkiä asumismenoista, vaan voidaan pitää tuella maksettuja kämppiä tyhjillään (tai esim. pienpuutarhoina). Nykyiset hyötyjät ovat asuntosijoittajia (mm. VVO) ja kärsijät enimmäkseen pieni- ja keskituloisia palkansaajia, markkinavuokrien nousun ja tukijärjestelmän kustannusten vuoksi. Asumistukijärjestelmän muutos voisi johtaa tietynlaiseen kaupunkien reuna-alueiden kurjistumiseen, mutta ei liene kansantaloudellisesti järkevää että ne kaikkein kovapalkkaisimmat matkustavat pisimmät työmatkat.
Kansalaispalkan lisäksi tarvittaneen joitain tukijärjestelmiä esimerkiksi sairauden varalle. Lisäksi lapset ja nuoret ovat hieman ongelmallisia, koska koko palkan maksaminen voisi esim. kannustaa lapsitehtailuun ja lapsesta aiheutuvat kulut ovat pienemmät kuin esimerkiksi tuo 620e/kk. Kansalaisia alle 18 vuotiaatkin kuitenkin ovat.