Deflaatio tulee, onko EKP valmis?
Euroalue vajosi lopulta jo nimelliseenkin deflaatioon eli hintatason yleiseen laskuun. Dramaattinen uutinen se ei varsinaisesti ole, koska inflaatio on matanut jo pitkään alle prosentissa. Lowflation (mikä olisi sopiva käännös? – laitan hatusta mataflaatio) vaikuttaa käytännössä samoin kuin lievä deflaatio, muutaman prosentin kymmenysten erot nollan tuntumassa eivät ole ratkaisevia. Aivan kuten säätilassa ei ole suurta eroa, onko keli miinus vai plus yksi aste – veden jäätymispisteen takia säässä ero on jopa suurempi.
Mataflaatio tai deflaatio, kaukana ollaan joka tapauksessa EKP:n ja yleensä teollisuusmaiden keskuspankkien vajaan kahden prosentin inflaatiotavoitteesta. Silti aika usein kuulee väitteen, ettei deflaatio ole oikea ongelma toisin kuin inflaatio. Tämä talouskonservatiivien vaalima ajatus lähtee kategorisesti siitä, että rahan arvon vahvistuminen on hyvä asia, sen heikentyminen huono. Tälle koulukunnalle ominaista on syyttää keskuspankkeja ja hallituksia systemaattisesti huonosta talouspolitiikasta, mikä heidän mukaansa tarkoittaa aina samaa kuin tuhlaus ja varallisuuden tuhoaminen. Sama porukkaa yleensä haikailee valuuttojen sitomista takaisin kultaan. Tätä koulukuntaa tiettyyn mittaa edustavat saksalaiset liki kauttaaltaan poliittisesta suuntautumisestaan riippumatta.
Heidän ajattelunsa takana on kokemus hyperinflaatiosta sata vuotta sitten, sekä kansalaisten säästövimma, joka toteutuu nimenomaan pankkitalletusten muodossa (eikä vaikka osakesäästämisenä, vaikka saksalaisilla olisi siihen resursseja). Jos ihmisellä on kasoittain rahaa pankkitilillä, hän tietysti ajattelee sen ostovoiman kehitystä – ottamatta huomioon niitä ongelmia, joita rahan ostovoiman kohentumisesta eli deflaatiosta syntyy.
Ja sehän on nyt euroalueen keskeinen dilemma ainakin keskuspankin sisällä. Saksalaiset pelkäävät hysteerisesti setelirahoituksen haittoja, vaikka EKP:n tavoitteeksi asetettu hintavakaus vuotaa pahasti alaspäin. Useimmat euromaat ovat jo tiettävästi valtioiden velkakirjojen ostamisen kannalla, mutta Saksa kampittaa tiettävästi edelleen. On sillä Suomessa ja muissakin maissa vastustajansa – he, joiden mielestä deflaatio vain parantaa kuluttajien ostovoimaa.
Miksi deflaatio pitäisi taltuttaa? Se on vaarallinen ainakin yleensä ottaen siksi, että pitkään jatkuessaan hintatason yleinen lasku johtaa kuluttajien odotteluun: kohta hinnat näet laskevat lisää, en osta vielä. Päivittäishyödykkeiden kohdalla se ei liene kovin ilmeistä, koska ruuan, vaatteiden yms. pienet hintaheilahtelut tuskin oleellisesti vaikuttavat kulutuskäytökseen. Mutta mitä suuremmista hankinnoista on kyse – kuten asunnoista ja autoista -, sitä enemmän deflaatio siihen vaikuttaa. Jos odotat asuntojen hintojen laskevan useita prosentteja lähivuosina, on suuri houkutus odottaa alennusmyyntiä, ainakin jos on vaihtamassa kalliimpaan asuntoon. Jne.
Kun kulutus hiipuu, laskusuhdannetta on vaikea katkaista. Heikko kysyntä on huonon deflaation syy alun perin, ja näin kierre jatkuu.
Deflaatio voi olla hyvääkin: kun se on seurausta tuotannon yksikkökustannusten putoamisesta eli tuottavuuden kasvusta. Se mahdollistaa hintojen laskun leikkaamatta tuottajien kannattavuutta. Suhteellisen hintatason näkökulmasta deflaatio on tavallaan luonnollinen ja ehdottomasti myönteinen trendi: kun hinnat laskevat suhteessa ansioihin, elintaso nousee. Tästä on kyse koko taloudellisessa modernisaatiossa ja vaurastumisessa. Tuottavuus kasvaa tuotantotapojen kehittyessä, ja siihen kaikki tähtäävät työssään.
Nimellishintojenkin putoamisesta on myönteisiä esimerkkejä, niistä ajankohtaisimpana tietysti öljy, jota käsittelin perusteellisesti jo muutama viikko sitten. Öljyn halventuminen kuuluu pääosin hyvään deflaatioon, koska Yhdysvalloissa pumpataan uudella kilpailukykyisellä teknologialla liuskeöljyä. Se pudottaa kuluttajien energialaskua, mutta tuottajatkin tekevät silti voittoa – ainakin kilpailukykyisimmät (nykyinen hinta on tosin jo ongelma hyvin monille tuottajille).
Toinen esimerkki on informaatioteknologia. Sen hinnat ovat alati pudonneet, vaikka laitteiden suorituskyky on parantunut huimasti. Silti teknoyritykset ovat kannattaneet ja investoineet, sillä kuluttajat eivät ole odotelleet putoavia hintoja, vaan kauppa on käynyt. Ja halpa tietotekniikka on puolestaan tehostanut lukemattomia tuotantoprosesseja eli nostanut tuottavuutta ja tuonut säästöjä kuluttajillekin.
Euroalueen kannalta on lohdullista, että mataflaatiosta deflaatioon siirtymisen takana oli juuri halpa öljy. Se kaventaa energialaskua; toisaalta öljytuotannon haitat eivät juuri heiluta euroaluetta toisin kuin vaikka Yhdysvaltoja, jossa tuottajien ja rahoittajien ongelmia tuskaillaan jo tosissaan.
Saksalaiset ovat jo todistelleet, että öljyn halventuminen vain elvyttää euroaluetta (mikä sinänsä on totta), joten EKP:n ei pidä lähteä uusiin poikkeustoimiin. Mutta mataflaatio on kuitenkin paljon laajempi ongelma, eikä sitä mielestäni voi sivuuttaa halvan energian elvyttävällä vaikutuksella. Mario Draghi on aika varmasti samaa mieltä.
Deflaation haitat eivät tule vain laskevasta kulutuksesta. Lyhyellä aikavälillä hintojen laskuhan ei välttämättä vähennä kulutusta, etenkin jos hintamuutokset eivät ole radikaaleja. Heikko kysyntä ja hitaastikin laskevat hinnat kuitenkin heikentävät yritysten kannattavuutta ja investointihaluja. Se pakottaa yritykset leikkaamaan menoja.
Työvoimakustannukset ovat aina keskeinen säästökohde. Kun palkkojen joustovara on useassa maassa olematon, höylätään työvoimakustannuksia irtisanomisilla. Työttömyys ja sen pelko vähentävät kulutusta, vaikka työnsä säilyttävien ostovoima kohentuu hintojen laskiessa.
Tästä syystä on hiukan absurdia, kun työntekijät vaativat vaikeassa suhdanteessa palkkojen nostamista perusteenaan ostovoiman ylläpito kotimarkkinoiden vauhdittamiseksi. Toki ostovoima pyörittää niitä, mutta jos yritykset ovat todella ongelmissa kassavirtojensa kanssa, työn kustannuksia leikataan sitten irtisanomisilla.
Deflaation oloissa työnsä säilyttävät hyötyvät kaksin verroin, jos palkat nousevat: ostovoima kasvaa tilipussien kasvaessa ja hintojen pudotessa. Mutta työttömäksi jäävät maksavat tuplahinnan, koska menettävät tulonsa ja joutuvat talousvaikeuksissa tuskailevat julkisen sektorin hiipuvan armeliaisuuden varaan.
Deflaation ja taantuman kestäessä käy kuitenkin yleensä niin, että korkea työttömyys hillitsee työntekijöiden palkkavaatimuksia. Työmarkkinoille hakeutuvat ovat valmiit työhön aiempaa halvemmalla, koska vaihtoehtoja on vähän.
Kun deflaatio kanavoituu palkkoihin, saavuttaa se viimeisen asteensa. Se on piste, jossa halpojen hintojen myönteinen vaikutus on kadonnut – ja jonka jälkeen laskevien hintojen kierrettä on vaikea katkaista.
Deflaation vähättelijät esittävät usein sarkastisen kysymyksen: minkä hintojen sitten haluaisit erityisesti nousevan? Vastaus (ainakin työntekijöiden näkökulmasta): työn hinnan. Mutta palkkojen on vaikea nousta, jos yleinen hintataso laskee. Palkkakehitys toki pitkässä juoksussa on sidottu työn tuottavuuden kehitykseen, mutta tuokin kehitys heikentyy, jos hintatason lasku vähentää yritysten kannattavuutta ja niiden kykyä tuottavuutta parantaviin investointeihin.
Deflaation keskeisiä ongelmia on myös velka, jonka ylenmääräisyys yleensä on deflaation taustalla – näin myös euroalueella, joskaan ei tasaisesti vaan maasta riippuen. Rahan arvon vahvistuessa reaalikorko nousee, vaikka nimellisesti se olisi nolla, kuten se jo on. Kun kassavirrat hupenevat – ensin yrityksiltä ja sitten työntekijöiltä saati työttömiltä -, velanhoito nielee aina suuremman osa tuloista, koska velat eivät deflatoidu ainakaan ilman velkajärjestelyjä.
Velallisten asema vaikeutuu, koska velanhoito nielee kasvavan osan tuloista. Samalla kaventuu kansantalouden ostovoima, mikä tukee deflaatiokierrettä. Velkadeflaatio on sitä vaarallisempi tauti, mitä raskaammin kansantalous on velkaantunut.
Paras lääke deflaatioon on talouskasvu, joka luo kysyntää ja uutta ostovoimaa. Tuottavuuden kasvun on siihen terve tie, mutta lyhyellä aikavälillä se vaatisi euroalueella viennin voimakasta piristymistä. Euron kurssi, johon markkinat jo hinnoittelevat setelirahoituksen aloittamisen, edesauttaa sitä jo. Mutta euron pitäisi pudota vielä alemmas, jotta elvyttävä vaikutus olisi riittävä.
Ja euron kurssia tietysti pudottaisi rahapolitiikan löyhentäminen edelleen – eli perinteisen setelirahoituksen aloittaminen valtionvelkoja ostamalla. Keskuspankin eivät koskaan myönnä harjoittavansa valuutan manipulaatiota elvytyksen muotona, koska se johtaisi valuuttasotiin, mutta taatusti se vaikuttaa päätöksiin.
Aloittaako EKP siis setelirahoituksen? Kyllä, mahdollisesti jo ensi kokouksessaan. Kreikan vaalit voivat tosin sotkea päätöstä, mutta oletan Draghin tiimeineen keksivän tilanteeseen sopivan ratkaisun, oli Kreikan vaalitulos mikä tahansa. En usko, että EKP jää yhden suhteellisen pienen jäsenen panttivangiksi, kun kyseessä on puolen miljardin ihmisen talousalueen kohtalo.
Valitan taas jutun pituutta, mutta löyhää siinä ei pitäisi paljoa olla.
Oikea kysymys kuuluu, mitähän
Oikea kysymys kuuluu, mitähän deflaatio olisi ilman keskuspankkien pumppaamia miljardeja? Eli olemmeko jo olleet muutamia vuosia 2008 jälkeen deflaatiossa, mutta keskuspankkien pumppaama ylimääräinen raha on pitänyt inflaation lähellä nollaa. Kun pankit on jo pelastettu paketeilla, niin kuka pelastaa keskuspankit? Samaan aikaan tapahtuu maailmassa suuria muutoksia. Viime vuonna Kiinasta tuli maailman talousykkönen, kun se ohitti USA:n. Venäjä ja Kiina sopivat öljykauppoja omissa valuutoissaan ja ohittavat dollarin. Ja monet keskuspankit Venäjällä, Hollannissa, Belgiassa ja Ranskassa lisäävät kultavarantojaan tai pyytävät amerikasta takaisin säilössä olevia kultavarantoja. Epävarmuutta on ilmassa ja taloudellisesti elämme erikoisia aikoja. Vaikea löytää säästö- ja sijoituskohteita. Olisiko se Sveitsin Frangi nyt turvasatama?
halpa valuutta hyödyttää viejiä
Kiitos kommenteista.
Sijoittajan kannalta kiinnostavia kohteita ovat minusta nyt osakkeet, jotka hyötyvät keskuspankkien rahaelvytyksen heikentämästä valuutasta – siis yhtiöt, joilla on europohjaista vientiä euroalueen ulkopuolelle. Tai sisällekin, sillä us-yhtiöiden kilpailukyky heikkenee vahvan taalan takia samoin sveitsiläisten jne. Toki euroalueen sisällä ongelma on heikko kysyntä.
Myös Ruotsi painii deflaation kanssa, ja Riksbankenin linja on lähllä EKP:ta. Kruunu pysyy siten heikkona ja sikäläiset vientiyhtiöt hyötyvät. Olen listannut ruotsalaisia yhtiöitä ja jatkoa tulee jahka ehdin. Tähän asti listaamieni "mallisalkku" on kymmenkunta prosenttia plussalla – alle puolessa vuodessa.
Heikki
DebtDeflation
Erittäin kattava esitys deflaatiosta. Kaikki mitä deflaatiosta tulee sanoa, tuli mielestäni sanottua.
Oikea kysymykselle…
Raha on vain numeroita tietokanssa. Toisen varallisuus on toisen velkaa. Keskuspankki luo valuutan, eikä sillä ole väliä sinäänsä onko keskuspankin saldo positiivinen esim. Israelin keskuspankin saldo on negatiivinen. Ongelmia tulee siinä vaiheessa, jos usko tähän valuuttaan heikkenee. Sitä tuskin on aivan heti näkyvissä.
Deflaatio voi toki romuttaa koko maailman talousjärjestelmän, sillä velkavetoinen talous vaatii aina vain kasvua, jotta korot pystytään maksamaan. (Onhan niiden maksaminen teoriassa mahdollista ilman jatkuvaa kasvua, mutta ei todellisuudessa, kun ihmiset säästävät.) Mikäli korot jäävät maksamatta alkaa pankkeja kaatua. Kun pankkeja kaatuu, niin luottamus valuuttaan on koetuksella. Tällöin kulta ja kiinteä omaisuus ovat parhaita sijoituskohteita. Tähän tuskin kuitenkaan joudumme. Keskuspankit, kun voivat aina pumpata sitä rahaa talouteen, jos siltä tuntuu.
Sijoituksista: Dollari on noussut jo pitemmän aikaa. Itse otin tänään ensimmäisen position öljyssä, Lukoilin breakeven on 25 $/bbl. Liuskeöljyllä tod. näk. paljon enemmän, ei monella niistä viime vuonnakaan kassavirtaa ollut. Voihan öljy vielä alas tulla, mutta ostan silloin lisää, pari kolme kertaa vielä ehkä… Monet inverse etf:t ovat myös hyviä. Hieman riskialttita kyllä, varsinkin kertoimilla. Kiinan pörssit nousevat. Luulisi muunkin Aasian vielä nousevan. Intia saattaa olla jo pumpattu, mutta sitäkin on hyvä seurata. Saksan luulisi hyötyvän euron halpuudesta eniten. Riski on lainat öljy-yhtiöille, lähinnä USA:ssa, joka voi räjäyttää potin. Sitten on tietysti myös Latinalainen Amerikka, joka kärsii halvoista raaka-aineista.
Rahan määrä on alkanut Euroalueella kasvaa
EKP:n kokous on ensi torstaina 22.1. Marion Draghi antoi syksyllä indikaatiota siitä, että EKP:n tase voidaan uudella velkakirjojen osto-ohjelmalla nostaa samalle tasolle, jolla se oli pari vuotta sitten. Jos näin tapahtuu niin tuo julkistettava velkakirjojen osto-ohjelma olisi kooltaan varmaan 500 Mrd€ suuruusluokkaa. EKP:n tase on muun muassa täällä: http://fredblog.stlouisfed.org/2014/05/the-ecbs-balance-sheet-continues-to-contract/
Uskon, että osto-ohjelma tulee olemaan maltillisempi kuin Draghi syksyllä indikoi. Rahan määrä on alkanut Euroalueella taas luonnollisella tavalla kasvaa ( http://sdw.ecb.europa.eu/home.do?chart=t1.2 ) ja sen seurauksena matflaatio pysyy kohtuuden rajoissa.
Hitaita on Euroopan toimet
Euroopassa puhutaan kriisistä, mutta mitään ei tehdä. Nyt puhutaan taas osto-ohjelmasta ja nyt olemme ilmeisesti tilanteessa jossa EKP:n on pakko tehdä jotain. Vetkuttelija tuo EKP on ja sen hidastelu on tullut kalliiksi. Johto pitäisi vaihtaa. USA teki saman liikkeen jo 6 vuotta sitten ja Japanikin jo 2 vuotta sitten. Kuitenkin Eurooppa on se alue millä on mennyt kaikkein heikoiten.
Deflaatio on pakollinen seuraus ylivelkaantumisesta
Oma näkemykseni on se, että deflaatio on välttämätön seuraus ylivelkaantumisesta ja itseasiassa pakollinen paha edellämainitusta syystä johtuen. Kun velkaannumme liikaa, emme voi enää ottaa lisää lainaa ja silloin deflaatio iskee. Deflaatio on pakollinen lääke ylivelkaantumiseen eikä mikään katastrofi kuten väitetään. Seuraavassa linkissä muutama todiste asiasta
http://www.bloombergview.com/articles/2015-01-21/will-deflation-leave-us-naked-homeless-and-hungry-not-everyone-is-convinced-
Jokaisella asialla on voima ja vastavoima. Kun velkaantumista ei enää voida lisätä iskee vastavoima joka leikkaa velkoja silloin seurauksena on deflaatio. Vasta kun velkoja on leikattu riittävästi voi kasvu jatkua. En ole taloustieteilijä vaan insinööri, joten seuraan asiaa lähinnä logiikkaan turvautuen. Espanja on tästä esimerkkinä. Kuten artikkelista voi lukea niin siellä deflaatio ei enää vähennä kulutusta.
lääke on silti päätettävä
Ylivelkaantuminen on deflaation syy yleensä ja se on vaikea tauti joka pitäisi estää ennalta. Mutta kun kura on housussa niin jotain keskuspankkien on lääkkeeksi tehtävä.
Heikki
deflaatio on välttämätön paha
Deflaatio on välttämätön paha, joka on pakko kärsiä tai muuten seurauksista tulee entistä pahemmat. Mihin se likviditeetti on aiemmin mennyt? Oma näkemykseni, että lähinnä osakkeisiin, valtionlainoihin ja raaka-aineisiin. Nämä eivät ole tuottavia investointeja. Ne eivät auta tavallisen kansalaisen taloutta mitenkään mikäli hänellä ei ole sijoituksia. Varallisuus-efekti on sitten hieman auttanut myös talouden pyörimistä, mutta se ei ole kestävää kehitystä. Miten ihmeessä lisälikviditeetti yhtäkkiä menisi tuottaviin kohteisiin, kun ei se ole mennyt sitä aiemminkaan? Markkinat ovat lähinnä tulleet riippuvaisemmiksi keskuspankkirahasta ja koko ajan joudutaan annosta lisäämään, jotta kaikki menisi niin kuin ennen. Kun annoksia joudutaan jatkuvasti lisäämään niin jossain vaiheessa tulee raja vastaan ja jälki on pahempaa kuin mitä olemme aiemmin nähneet.
Olen mielelläni väärässä tässä asiassa, koska oikeassa oleminen on suurimmalle osalle ihmisistä hyvin huono.
Halvan rahan kanavoituminen on ongelma
Setelirahoituksen ja yleensä halvan rahan ongelma on tosiaan, mihin se kanavoituu ja millaisia riskejä se synnyttää. Jos raha virtaa vain finanssimarkkinoille tai huonoihin investointeihin, tulokset ovat huonot. Tämä riski on olemassa ja jossain määrin väistämättä toteutuu.
Valtionlainojen ostojen kautta korkojen ja yleensäkin korkojen laskussa on kuitenkin se tavoite, että ainakaan korkomarkkinoille rahaa ei virtaisi, vaan se kannattaisi investoida oikeaan tuotantoon. Missä määrin näin käy, ei voi kuin toivoa. Mutta ainakin USA:n talouskehitys on ollut varsin myönteistä, ja kyllä siellä on luotu uutta tuotantoa ja työpaikkoja, jopa palkatkin ovat alkaneet nousta. Selityksenä on varmaan muitakin tekijöitä, kuten halpa energia, mutta Fedin avokätisyydellä on varmasti ollut oma roolinsa, ja euroaluetta paremmin on mennyt Britanniallakin, joten näyttöäkin lääkkeestä on.
Millaisia ongelmia setelirahoitus tuo vuosien päähän jää nähtäväksi. Ymmärrykseni mukaan likviditeetin imeminen on kuitenkin suhteellisen helppoa tarpeen tullen, vaikka keskuspankkien taseen kaventamisella on tietysti omat taloutta jäähdyttävät seurauksensa. Vahvassa suhdanteessa sen ei pitäisi olla kuitenkaan yletön ongelma, oletan. USA on sitä pistettä lähestymässä jo.
Heikki
Velka deflaatio
Tuo teoria, että velkaantuminen johtaa deflaatioon on vanha, jo ainakin 100 vuotta.
http://en.wikipedia.org/wiki/Debt_deflation
Tätä voidaan estää lisäämällä likviditeettiä, mitä Bernake on tehnyt keskuspankkiirina. Ja hän on tehnyt sen erittäin hyvin, mutta tunsikin Fisherin teorian oikein hyvin. Eurooppa on ollut tyhmä ja pikkupolitikoiva kun emme menneet jo vuosia sitten yhteisvastuuseen ja keskuspankin voimakkaaseen elvytykseen. Toivottavasti noiden kuristuspolitikkojen omaatuntoa edes soimaa niiden miljoonien ihmisten kohtalo minkä he ovat aiheuttaneet tietoisesti pääosin Espanjassa, Italiassa ja Kreikassa. Bernake tiesi akteemisen taustansa vuoksi kuinka elvytys pitää tehdä.
Trichet, Euroopan kallein mies lähettelee hallituksille kirjeitä "“You do whatever you do when you have a gun in your ear – you hand over your wallet. You are not suppose to feel good about it. But it is the logical and rational thing to do at that moment." joten tuo politiikka mitä on tehty on puhtaasti EKP:n politiikkaa. Seuraukset ovat olleet hirveitä.