Valtiontalouden Tarkastusviraston asemaa julkisen talouden ohjaamisessa on vahvistettava
Suomi jättää tänä vuonna noudattamatta Euroopan kasvu ja vakaussopimuksen pykälää, jossa määrätään että julkisen velan on oltava alle 60% bruttokansantuotteesta. Olemme sitoutuneet siihen, että hallituksemme ja eduskuntamme joutuu tämän seurauksena Euroopan komission valvontaan koskien budjetin loppusummaa ja julkisia menoja. Joudumme nyt luovuttamaan osan omasta itsemääräämisoikeudestamme ulkopuoliselle taholle. Tämä on häpeä ja olemme lisäksi toimillamme vahingoittaneet kansainvälistä asemaamme ja omaa talouttamme. Tämä ei saa toistua ja tilanteen synnyttäneeseen päätöksenteokomekanismiin tarvitaan korjaavia toimenpiteitä. Seuraavat olisivat mielestäni tarkoituksenmukaisimpia:
- Eduskunnan alaisuudessa toimivan ja perustuslain määräämän Valtiontalouden Tarkastusviraston resurssointia parannetaan
- Valtiontalouden Tarkastusviraston on koottava yhteen talousalan asiantuntijoita muodostamaan paras mahdollinen ymmärrys siitä miten valtiontaloutta on pitkällä tähtäimellä hoidettava
- Valtiontalouden Tarkastusviraston on oltava mahdollisimman riippumaton asiantuntijaelin (kuten tälläkin hetkellä). Poliittista ohjausta on kaikin keinoin vältettävä.
Ongelma on syntynyt asiantuntijoiden mielipidettä piilottelevasta hallintotavasta
Valtionvarainministeriön virkamiehet ovat vastuussa hallitukselle ja heidän esimiehenään on valtionvarainministeri. Tämä on johtanut siihen, että valtiovarainministeriön virkamiehet joutuvat julkisissa kannanotoissaan toimimaan lojaaleina kulloisellekin hallitukselle. Tämä on heijastunut taloudellisten katsausten sisältöön ja painotuksiin, joihin ei aina ole saatu parasta mahdollista asiantuntijuutta. Virkamiesten alisteiseen asemaan on olemassa poikkeus. Virkamiehet käytännössä vapautuvat edellisen hallituksen esimiesohjauksesta vähän ennen vaaleja ja sanovat suoraan sen, mitä mieltä ovat. Valtionvarainministeriön tekemät taloudelliset katsaukset ovatkin parhaimmillaan juuri ennen vaaleja. Olemme nähneet esimerkin tästä taas tänä keväänä. Virkamiehet ovat vuodattaneeet julkisuuteen taloutemme koko kauhean kuvan.
Valtiontalouden kestävää hoitoa on koetettu parantaa niinsanotulla kehysmenettelyllä. Hallitus sitoutuu vaalikauden alussa koko vaalikauden yli ulottuvaan budjettiraamiin. Tämä toimintatapa on osoittautunut toimimattomaksi. Budjettikehys on ollut poliittisen hallituksen vaalikauden alussa tekemä ja äärirajoille viritetty toivelista siitä mikä on maksimaalisen suuri julkinen sektori, jonka maan talous vielä ehkä vaivoin kestää. Budjettikehys ei ole kyennyt reagoimaan alaspäin silloin kun se olisi ollut välttämätöntä.
Huono hallintotapa voidaan korjata vahvistamalla Valtiontalouden Tarkastusviraston asemaa
Valtionvarainministeriön virkamiehet tulevat jatkossakin toimimaan virkavastuussa hallitukselle, eikä heidän riippumattomuuttaan käytännössä voida vahvistaa – heidän on jatkossakin toimittava hallituksen alaisuudessa.
Valtiontalouden Tarkastusviraston asemasta on säädetty perustuslaissa ja sen asema on perustuslain mukaan huomattavasti riippumattomampi ja se toimii eduskunnan parlamentaarisessa valvonnassa. Perustuslakimme määrää seuraavaa:
Valtiontalouden valvonta ja tarkastus
Eduskunta valvoo valtion taloudenhoitoa ja valtion talousarvion noudattamista. Tätä varten eduskunta valitsee keskuudestaan valtiontilintarkastajat.
Valtion taloudenhoidon ja valtion talousarvion noudattamisen tarkastamista varten eduskunnan yhteydessä on riippumaton valtiontalouden tarkastusvirasto. Tarkastusviraston asemasta ja tehtävistä säädetään tarkemmin lailla.
Valtiontilintarkastajilla ja valtiontalouden tarkastusvirastolla on oikeus saada viranomaisilta ja muilta valvontansa kohteina olevilta tehtävänsä hoitamiseksi tarvitsemansa tiedot.
Valtiontalouden Tarkastusvirasto ei ole perustuslaissa määrätystä asemastaan huolimatta kyennyt pitkäjänteiseen valtiontalouden ohjaamiseen. Syitä on monia. Sen mielipidettä ei ole kunnioitettu, sen toimintaa ei ole asianmukaisesti resurssoitu, eikä tarkastusvirasto ole kyennyt kokoamaan yhteen taloutemme parhaita asiantuntijoita. Virasto on toiminut liikaa omien muutamien työntekijöiden varassa.
Tarkastusviraston asema eduskunnan alaisuudessa ei ole haitaksi – päinvastoin. Suomen Pankin ja finanssijärjestelmän valvonta on organisoitu samaan tapaan, hallitusmuotomme määräämänä, eduskunnan alaisuuteen ja se on onnistunut tehtävässään hyvin. Suomen pankki on kyennyt toimimaan riippumattomasti ja asiantuntijapohjalta.
Suomen Pankin virkamiehet ovat tuottaneet hyvää taloudellista tietoa
Suomen Pankki on ollut hallituksesta riippumaton ja eduskunnan alainen. Tämä riippumaton ja asiantuntijapainotteinen toimintatapa on johtanut siihen että Suomen Pankin talousennusteet ovat olleet hyviä ja sen suositukset erinomaisia. Suomen Pankki ei kuitenkaan enää ole pelkästään eduskunnan alainen vaan osa Euroopan keskuspankkia. Suomen Pankki ei siksi sovellu tärkeimmäksi riippumattomaksi valtiontaloutta kommentoivaksi instituutioksi. Suomen Pankin riippuvuus Euroopan keskuspankin kannoista tekee siitä omalla tavallaan hankalan. Tarvitaan oma kansallinen elin ja Valtiontalouden Tarkastusvirasto on tässä suhteessa juuri oikeassa asemassa.
Kelvottomat poliitikot Suomella
Median valta ihmisten havaintoon ympäröivästä yhteiskunnasta on valtava. Viime päivinä media näyttää keskittyneen rummuttamaan vanhoja teemoja, esim. vaalikeskustelua ohjataan talousasioista kohti ulkopolitiikkaa tai pehmeitä arvoja, vaikka talouden pitäisi nykyisessä konkurssissamme olla ihan kaiken keskiössä. Esimerkiksi vain taloudellisesti vahvoina voimme myös olla uskottavia uhittelevan naapurimaamme silmissä. Turvallisuuskin lähtee taloudesta.
Selkeästi alitiedostettua kansalaisten keskuudessa on taloutemme todella kurja tila. Se ilmenee tänään julkistetusta Helsingin Sanomien mielipidetiedustelusta, jossa vain 22% vastaajista olisi talouden tasapainoituksessa selkeästi keskittymässä säästöihin. Sen sijaan verojen lisäys sai kyselyssä yhä vahvaa tukea, vaikka veroasteemme on jo nyt OECD:n huippua (ks. esim. http://www.veronmaksajat.fi/Documents/Tilastot/VeroasteEU_OECD.pdf ) ja meillä on ilmiselvä kilpailukykyongelma, josta tämänkin kevään suuret avoimen sektorin YT:t kertovat. Ylisuuri julkinen sektori muodostaa valtaisan yleiskustannuksen kaikelle avoimen sektorin liiketoiminnallemme. Eikä nyt ole mistään yhteisöprosentin viilaamisesta, vaan kaikesta siitä kumulatiivisesta verokuormasta mitä yrityksen toiminnasta lypsetään mukaanlukien pakkaukseen liittyvät verot ja veroluonteiset pakolliset maksut, ALVit jne.
Työpaikkoja on vuodessa nettona menetetty peräti 55 000 mukaan huomioiden myös uudet syntyneet työpaikat. Paljon vaalipropagandassa parjattujen julkisen säästöjen osuus noista on esim valtiolla vain 900 menetettyä valtion työpaikkaa. Valtaosa työpaikoista on menetetty avoimella sektorilla, mikä kertoo heikosta kilpailukyvystä. Julkistalouden näkökulmasta mitään säästöjä ei ole edes tehty, vaan määrät menevät luonnollisen poistuman, eläköitymisen ja työpaikan vaihtojen lukuun. SOTEkin kaatui hallitustaipaleen loppumetreillä ja kuntauudistus vesittyi. Siitä huolimatta ääni väristen vaalitenteissä puolustetaan hyvinvointipalveluita ja esitetään että mitään ei ole säästettävissä. Naama mutrulla puoluejohtajat saavat vaalikarjalle väännettyä jotain 1-2 miljardin euron minisäästöohjelmia, ja nekin jakautuneena koko 4 vuoden vaalikaudelle, vaikka todellinen säästötarve olisi 6-10 miljardia euroa vuodessa heti riippuen siitä halutaanko velkaantuminen pysäyttää kokonaan vai osin.
Summa summarum, poliiitikot vaalikampanjoissaan yhä maalailevat haavekuvia ja viljelevät katteettomia lupauksia, ja media heitä siihen suuntaan kaikin voimin kannustaa. Gallupit ohjaavat huulia, ei realismin taju. Näin siitäkin huolimatta, että talouden juna kiitää kohti kallioseinää.
Ekonomisit ovat osa ongelmaa
Meillä on kummallinen asia kun talousasioista haastatellaan pääosin ekonomisteja ja poliitikot tekevät vielä heidän mukaansa. Näitä paljon kuultuja ekonomisteja ovat olleet mm. Sixten Korkman, Pertti Haaparanta, Juhana Vartiainen jne. He ovat varmasti hyviä alallaan, mutta he ovat talousasiantuntijoita. Kyseessä on sama kuin jos yrityksellä menee huonosti haastattelemme asiantuntijana kirjanpitäjää. Tämä kirjanpitäjä varmasti tietää vastauksen miksi tulot-menot ovat negatiivisia. Menot ovat tuloja suurempia on hänen terävä vastauksensa ja kansa hurraa ihmisen viisaudelle. Koska hän ei ymmärrä syvällisesti tuota tulopuolta, niin lääkkeenä on menojen supistaminen kuten ostetaan huonompilaatuisia raaka-aineita sekä potkitaan kalliit työntekijät pois ja korvataan heidät tukityöllistetyillä. Homma tietenkin toimii, mutta vain matemaattisesti ja firmalla alkaakin menemään heikommin, koska tuotteiden laatu heikkenee ja myös tuotantovarmuus.
Oikea lääke yritykselle saattaisi olla, että vaihdetaan nykyaikaiseen tuotantolinjaan ja tuotteet suunnataan aloille ja aloille joilla on kasvua eli investoidaan. Tuota ei kuitenkaan nämä talousviisaat koskaan ehdota koska se vaatisi erilaista ymmärrystä kuin mitä ekonomeilla on. Se jotta oivallettaisiin suuresti mihin maailma on menossa vaatii laajalta alalta enemmän ymmärrystä. Kansantalouteen ei riitä yksi viisas vaan Suomeen on saatava miljoona vähän fiksumpaa ihmistä, koska ei kukaan maailmassa ole niin viisas että tietäisi kaiken. Jokaisen pitää tehdä asiat vähän paremmin. Tuota miljoonaa vähän viisaampaa ei saada muuten kuin kouluttamalla lapsemme eritavalla. Tavalla mikä katsoo ja etsii mahdollisuuksia ja osaa myös toimia kohti mahdollisuuksia. Startupeista nykymuodossa ei ole mitään merkitystä kansantaloudelle, koska ne eivät työllistä kuin hetken ja platformi (sitä startupit pääosin tekevät) pyritään myymään ulkomaille. Muutos ja ehkä tärkein muutos mitä pitäisi tehdä olisi uudistaa alakoulun opettajien koulutus. Opettajakoulutus on nyt aivan liian ongelmakeskeistä kun sen pitäisi olla mahdollisuuksien hakemista.
Merkki nuorisomme saamattomuudesta
Tänään näin tämän jutun. Poliisi voitti koululaisten leikkivaalit saaden yli 60 000 ääntä. Hän voitti myös Timo Soinin ja Alex Stubbin. Se on hirveää jos murrosikäiset tykkäävät sellaisen instituution edustajasta kaikkein eniten jonka tehtävä on säilyttää yhteiskuntamme nykyisenlaisena myös väkivalloin. Poliisi on pakkovallan edustaja. Nuorison pitäisi hakea muutosta ja haastaa yhteiskuntamme, eikä digata meitä vanhoja pieruja joiden puolella ja kannattajana nämä poliisit ovat. Ei ole ihme jos maamme on pysähtynyt. En edes tiedä kuinka monta poliisia on jo nyt eduskunnassa, mutta yhdessäkin on liikaa. Onhan jo vallan kolmijaon mukaisesti väärin jos poliisi on eduskunnassa. Sehän olisi yhtä hullua kuin jos upseeri olisi eduskunnassa. Ai niin onhan siellä eläkeupseereita ja myös pyrkimässä ainakin yksi nuorempi upseeri mitä siteerataan terrorismitutkijaksi. Median tehtävänä on taas olla vallan ja eduskunnan "rakkikoirana". Ei kai siellä eduskunnassa vaan ole yhtään median edustajaa. Ei voi olla, lähes kaikki jotka eivät ole poliiseja, ex-upseereja ovat sitten entisiä toimittajia tai sitten urheilijoita. Tällä porukalla jatketaan. Äänestäkää te niitä poliiseja, upseereita tai toimittajia, itse en viitsi vaivautua.