Äkkiä luulisi, että kun jokin työntekijä maksaa eläkerahoja, niin niillä maksetaan sitten tulevaisuudessa eläkkeitä. Näin on yleensä, mutta systeemistä varastetaan rahaa vähintään yhtä paljon kuin politiikassa toimii epärehellisiä ihmisiä. Systeemi on tehty mutkikkaan vuotavaksi, tarkoituksella, näiden poliitikkojen avulla. Hieman terminologiaa jotta homman sekavuus tulee paremmin ilmi.

Eläkerahastolla tarkoitetaan yleensä eläkelaitoksen vastuuvelkaa, ei varallisuutta. Tämän vuoksi rahojen riittävyydelle sen tuotto on olennainen asia (kts. Piksusta http://www.piksu.net/artikkeli/el%C3%A4kej%C3%A4rjestelm%C3%A4-el%C3%A4kes%C3%A4%C3%A4st%C3%A4misen-mielivaltaa-osa-2 ).
Jos rahat eivät riitä, niin systeemiin maksetaan lisää rahaa. Eikö tämä ole hieman erikoista ainakin kapitalistisessa järjestelmässä? Voimme vielä erotella vastuuvelan ja eläkevastuun. Yleensä yrityksillä on kirjapidossa varallisuutta vastaavaa puolella. Näin ei kuitenkaan ole työeläkeyhtiössä, vaan siellä on kaikki toisin. Siellä on laitettu rahat velkoihin termin osittamaton lisävakuutusvastuu alle ja omaa velkaa käytetään jännästi. Jos sijoitukset hävittävät rahaa niin ne purkavat tätä ’osittamatonta lisävakuutusvastuuta’ eli omaa velkaansa ja jos sijoitukset menevät hienosti tätä puskuria kasvatetaan. Tälle ’osittamatomalle lisävakuutusvastuulle’ ei vaadita sijoitustuottoa.

Äkkiä luulisi, että kun jokin työntekijä maksaa eläkerahoja, niin niillä maksetaan sitten tulevaisuudessa eläkkeitä. Näin on yleensä, mutta systeemistä varastetaan rahaa vähintään yhtä paljon kuin politiikassa toimii epärehellisiä ihmisiä. Systeemi on tehty mutkikkaan vuotavaksi, tarkoituksella, näiden poliitikkojen avulla. Hieman terminologiaa jotta homman sekavuus tulee paremmin ilmi.

Eläkerahastolla tarkoitetaan yleensä eläkelaitoksen vastuuvelkaa, ei varallisuutta. Tämän vuoksi rahojen riittävyydelle sen tuotto on olennainen asia (kts. Piksusta http://www.piksu.net/artikkeli/el%C3%A4kej%C3%A4rjestelm%C3%A4-el%C3%A4kes%C3%A4%C3%A4st%C3%A4misen-mielivaltaa-osa-2 ).
Jos rahat eivät riitä, niin systeemiin maksetaan lisää rahaa. Eikö tämä ole hieman erikoista ainakin kapitalistisessa järjestelmässä? Voimme vielä erotella vastuuvelan ja eläkevastuun. Yleensä yrityksillä on kirjapidossa varallisuutta vastaavaa puolella. Näin ei kuitenkaan ole työeläkeyhtiössä, vaan siellä on kaikki toisin. Siellä on laitettu rahat velkoihin termin osittamaton lisävakuutusvastuu alle ja omaa velkaa käytetään jännästi. Jos sijoitukset hävittävät rahaa niin ne purkavat tätä ’osittamatonta lisävakuutusvastuuta’ eli omaa velkaansa ja jos sijoitukset menevät hienosti tätä puskuria kasvatetaan. Tälle ’osittamatomalle lisävakuutusvastuulle’ ei vaadita sijoitustuottoa.

Sijoittajana olen huomannut markkinoiden olevan melko arbitraasivapaat ja tehokkaat. Jos kaikilta eläkeyhtiöiltä vaaditaan riskitöntä korkoa suurempaa tuottoa, niin joillakin toteutuu riski ja ne ajautuvat konkurssiin. Vuoden 2008 finanssikriisissä meidän eläkeyhtiömme olisivat menneet konkurssiin, mikäli ei olisi tehty mielenkiintoista siirtoa jossa lailla säädettiin velat saataviksi. Olemme ottamassa eläkeyhtiöiden avuksi kertyneitä eläkevastuita, nyt termin tasoitusvastuun alta (HE 9/2012). Tämä on tarkoitettu vakuutusriskien kattamiseen, mutta nyt se siirretään sijoitustappioiden korvaamiseen.

Asia voidaan korjata niin, että tehdään eläkeyhtiöistä niin suuria että niitä ei voida päästää konkurssiin. Näin valta säilyy ikuisesti. Muutama vuosi sitten oli vielä tyypillistä, että eläkerahat lainattiin yrityksille takaisin. Nyt sitä ei juuri enää tapahdu koska korot ovat liian alhaalla ja rahat pyritään sijoittamaan osakemarkkinoille suuremmalla riskillä. Jotta tätä osakeriskiä yhtiöt voivat ottaa, niin tasoituspuskureihin on sidottu kolmannes eläkevaroista. Onko järkeä? Koska järjestelmän tuotosta sivuun on laitettu suuri osa rahasta, niin jäljellä olevalla varalla voidaan leikkiä valtaleikkejä ja sitä on totta vie tehty! Eläkejärjestelmäämme hoitaa tällä hetkellä noin 40 eläkeyhtiötä, mutta voimakasta keskittymistä on tapahtunut ja syitä ei tarvitse kaukaa hakea. Vuonna 2005 tehtiin mielenkiintoinen laki mikä kosketti siirtyvää toimintapääomaa. Tätä lakia ajoi pääosin ministeri (S. Mönkäre) jolla oli halua Ilmarisen toimitusjohtajaksi. Tällä kuten esim. Postin ja Finnairin eläkesäätiöiden purkamisella näppärästi siirretään varallisuutta pois eläkejärjestelmästä. Työeläkevaroja hukattiin systeemin ulkopuolelle MOT ohjelman mukaan miljardi. Siksi se on kannattavaa kun maksetaan lahjukset toisten rahoilla.

Jokainen yrittäjä tietää, että yhtiöt ostavat eläkerahoja itselleen työhyvinvointirahoilla. Niillä rahoilla ostetaan eläkerahoja omaan yhtiöön, mutta rahat lähtevät eläketuotosta pois. Valtaosaa vuodosta emme edes tiedä. Jos on 140 miljardia isännätöntä rahaa, niin kaikenlaista tapahtuu. Vuonna 2003 jo B. Wahlroos puhui ylihintaisista kiinteistökaupoista jne.

On muutenkin aika kummallisia systeemejä. Kun vuonna 1997 säädettiin laki EMU–puskureista, niin ne talletettiin meidän työeläkejärjestelmään. Paljonkohan rahat ovat tuottaneet ja miksi ne laitettiin yksityisiin yrityksiin? Itse asiassa rahat tuhlattiin kun eläkeyhtiöt olisi menneet muuten nurin. Huonosti johdetut eläkeyhtiöt eivät pysy pystyssä jos systeemi ei vuoda etuja päättäjille ja systeemiin ei koko ajan pukata ylimääräistä rahaa.

Mitä tämä tekee moraalille? Ei mitään, koska systeemi on moraaliton ja nämä kaikki ovat olleet julkisuudessa. Systeemi on vain niin mutkikas, että sitä ei oikein ymmärretä. En minäkään sitä ymmärrä ja älytön tämä on. Ja eläkejärjestelmä määrää kuka pääsee mihinkäkin korkeaan tehtävään yritysmaailmassa. Koska eläkejärjestelmähän omistaa vallan suurissa yrityksissämme.