Kuvitellaanpa, että pörssianalyytikko analysoisi maataloutta. Toukokuussa näkymät ovat erittäin heikot, pelto on mustaa. Kesäkuussa alkaa jotain vihreätä näkyä, mutta kovin heikolta se näyttää. Heinäkuussa kasvua havaitaan, mutta vieläkin pitää seurata. Elokuussa saadaan lopullinen varmuus siitä, että kasvu on hyvällä mallilla. Nyt kannattaa holdata. Syyskuussa ilmat viilenevät, mutta sen arvellaan olevan tilapäistä, joten holdaaminen jatkuu.

Vaikka maataloutta paljon arvostellaankin, mielestäni on hyvä, että pörssianalyytikot eivät maatalouteen ainakaan vielä ole sekaantuneet. Vuoteen 2012 mennessä olin aina tarkkaan noteerannut kaikkien asiantuntijoitten mielipiteet ja sen jälkeen toiminut juuri päinvastoin aivan hyvin tuloksin.

Syistä, joita en rupea tässä sen enempää selittämään, joulukuussa 2012 olin pakotettu vastaanottamaan erään private pankin konsultointia. Rahoitusalaa on viime vuosina ahkeraan opiskeltu ja itselleni on ikää ja varsinkin harrastuksia kertynyt, joten ajattelin, ettei kaikki viisaus voi olla yhdessä kaljuuntuvassa päässä. Suhde rajoittui tosin pelkkään konsultointiin. Täydestä valtakirjasta kieltäydyin ehdottomasti.

Joulukuussa 2012 kysyin kumpaan satsata, Konecranesiin vai Cargoteciin. Vastaus oli Konecranes, mutta se vaihtui viikkojen sisällä C:hen. Finnair oli erityisen kurja sijoitus, kunnes vaihtui ostokohteeksi. Keskon osalta pidin pääni. Sanoin, että jonain vuosina suomalaisilla on vähemmän varaa asioida rauta- ja autokaupassa, mutta tarpeet kasautuvat sitten myöhemmille vuosille. Kuinka ollakaan, Keskokin on vaihtunut myyntisuosituksesta ostosuositukseen. Kaikki nämä suosituksen vaihdokset ovat tapahtuneet siinä vaiheessa, kun kurssi on jo noussut kymmeniä prosentteja.

Mistä minä oikein maksan?