Vuosi 2012 menee kirjoihin taantumavuotena, ja monen ennustelaitoksen sääkartta lupaa kurjaa keliä tulevallekin vuodelle. Poikkeuksiakin löytyy, sillä muun muassa Nordean mukaan talouden pohjakosketus on jo saatu, ja ensi vuosi tuo loivaa kasvua. Suomen Pankin ennuste on hyvin kalsea, eikä se poikkea yleisestä linjasta. Ketä uskoa?

Sijoittajana olen oppinut heittämään kuikkaa ennusteilla. Luotan vain yhteen ilmapuntariin – pörssiin, ja sen omakohtaiseen tulkintaan. Muuta tapaa sijoittamiseen ei mielestäni ole – muuten kuin holdaamalla osakkeita syklejä miettimättä.

Pörssit eivät koskaan katso taaksepäin tai tuijota ajankohdan ilmapiiriä, olkoon se iloinen tai synkkä. Pörssit voivat liioitella liikkeissään, mutta niiden suunta osoittautuu jälkikäteen aina oikeaksi. Tästä on pitävät todisteet myös viime vuosilta.

Pörssien viisi vuotta kestänyt nousu taittui kesällä 2007, kun maailmantalouden pitkä korkeasuhdanne alkoi hiipua. Syksyn 2008 pörssiromahdusta seurasi raju lama. Sen synkimpien hetkien keskellä, keväällä 2009, pörssit alkoivat nousta reippaasti, kun keskuspankkien ja valtioiden elvytys alkoi tehota. Valoisampia uutisia saatiin vasta myöhemmin vuoden mittaan, mutta jälkikäteen tilastot totesivat suhdannepohjan koetun keväällä. Pörssit olivat oikeassa.

Seuraavan kerran pörssit rysähtivät kesällä 2011, kun Yhdysvaltoja koetteli poliittinen kriisi velkakaton nostamisesta. Tilastot osoittivat jälkikäteen suhdanteen alkaneen heikentyä voimakkaasti samana syksynä. Euroalueen ongelmat ravistelivat sen jälkeen pörssejä pariin otteeseen. Tilastojen mukaan euroalue taapersi vuoden verran lievässä taantumassa, joka on kuitenkin hitaasti loiventunut. Sama trendi on havaittavissa pörsseissäkin, totta kai.

Viimeisin kova pörssirysäys tuli viime keväänä, kun euroalueen hajoamisesta oli muodostunut realistinen uhkakuva poliittisten päätösten tapansa mukaan takkuillessa. Kohta kiihtyivät huonot uutiset irtisanomisineen, ja tässä ilmapiirissä seisomme edelleen. Pörssit kuitenkin lähtivät nousuun jo kesällä, kun EKP laati euron pelastamiseksi valtionvelan osto-ohjelman, mikä nosti euroalueen maailmanlopun tunnelmista. Hiukan myöhemmin Kiina aloitti taloutensa elvyttämisen, ja Yhdysvallat jatkoi setelirahoitusohjelmaansa. Pörssit ovat jatkaneet nousuaan kesästä asti, ja etenkin Euroopassa nousu on ollut reipasta, vaikka sekaan mahtuu pari kuukautta kestänyt ja vasta kolme viikkoa sitten päättynyt korjausliike alas.

Saksan pörssi korkkasi juuri 2011 huippunsa, eli se on korkeammalla kuin kertaakaan 2007 jälkeen. Se ei taatusti ole sattumaa tai markkinahälinää. Tilanne on hyvin samankaltainen kuin keväällä 2009: uutiset ja yleinen ilmapiiri ovat synkät, mutta pörssit posottavat koilliseen. Elpyminen on vauhdissa – ei selvästikään yhtä rajusti kuin 2009, mutta selkeästi. 2009 toki lähtötasokin oli paljon karmeampi.

Ennustelaitokset ovat kokemukseni mukaan liian sidottuja kunkin ajankohdan tilanteeseen. Ne ovat katsovinaan tulevaisuuteen, mutta ne lähinnä kuvittavat jo tiedettyä. Tämä siitä huolimatta, että pörssit ovat ennustelaitosten yksi indikaattori. Sille ei kuitenkaan anneta riittävää painoa, sillä ennusteet laahaavat säännönmukaisesti todellisuuden ja pörssien perässä. Suhdannekäänteitä ennusteet eivät osaa ennakoida, ja niin kasvu- kuin taantuma-arviot osuvat aina alakanttiin. Tämä todetaan tilastoissa aina jälkikäteen.

Tämä on laajempikin yhteiskunnallinen ongelma, koska ennusteiden luotettavuus olisi tärkeää niin yrityksille, kuluttajille kuin yhteiskunnallisille päättäjille – mutta aina sama ilmiö toistuu. Vaikkapa Suomessa poliittisella tasolla ei reagoitu 2011 pörssiromahdukseen, vaikka oli selvää, että tuollaisen rytinän jälkeen suhdanne putoaa jyrkästi. Se ei vaikuttanut paljoakaan edes euromaiden poliittiseen umpikujaan, vaikka oli selvää, että poliittinen räpeltäminen heikentää suhdannetta entisestään. Reagointi siihen alkoi vasta paljon myöhemmin. Nyt kaikki murehtivat surkeaa suhdannetta, vaikka se on jo kääntymässä voiton puolelle.

Sijoittaja ottaa raskaasti nahkaansa, jos ostaa ja myy ennusteiden mukaan. Sillä metodilla on aina myöhässä molempiin suuntiin.