Ensimmäinen maailmanlaajuinen pankkikriisi hoidettiin tyylikkään onnistuneesti painamalla keskuspankkirahaa
Publius Cornelius Tacitus antaa tuoreen oloisessa kirjassaan ”Keisarillisen Rooman historia” esimerkin vuodelta AD 33 siitä, miten keskuspankin rahanpainamisella vältetään vuoden 2009 kaltainen kriisi ja miten yhteiskunta nousee tuosta kriisistä entistä vahvempana.
Kriisi lähti liikkeelle siitä että liian nopeasti nostettiin pankkien vakavaraisuusvaatimuksia
Vuoden 33 kriisi oli lähtenyt kehittymään kun rahaa lainaavilta pankeilta oli keskusvallan taholta alettu vaatia 30% vakavaraisuutta, joka oli oltava maaomaisuutena. Tämä vakavaraisuutta koskeva laki oli tullut voimaan jo Julius Caesar:n aikaan 70 vuotta aiemmin, mutta sen valvomisesta oli lipsuttu. Pankeilta kuitenkin vaadittiin liian suurta vakavaraisuutta ja liian nopeasti. Pankit eivät ehtineet hoitaa asiaa huolimatta siitä että niille oli annettu 18 kk aikaa.
Täyttääkseen vakavaraisuusvaatimuksen pankit vähensivät lainanantoa ja jopa irtisanoivat joitakin lainoja. Tästä seurasi kauppahuoneiden vararikkoja ja pankeille ongelmaluttoja, jotka edelleen tekivät pankkien tilanteesta vaikeamman.
Pankit olivat keskinäisessä riippuvuussuhteessa samalla mekanismilla kuin tänäkin päivänä
Pankit olivat myös erittäin riippuvia toisistaan ihan samalla mekanismilla kuin tänäkin päivänä. Kun Alexandrialainen kauppias myi tavaransa Roomassa sai hän rahaa, jotka hän kiikutti Roomalaiseen pankkiin ja sai vastineeksi talletustodistuksen. Matkustettuaan Alexandriaan hän vei tuon talletustodistuksen paikalliseen pankkiin, joka merkitsi hänen tililleen tuon summan. Ja kun Alexandrian ja Rooman välinen kauppa oli tasapainossa niin varsinaista rahaa ei tarvinnut siirtää kuin ainoastaan kaupan epätasapainon verran. Rooman ja Alexandrian pankit tasasivat tilit keskenään, kun molemmilla oli vuoden lopussa suurin piirtein saman verran toinen toistensa talletustodistuksia. Mutta Rooman ja Alexandrian ja itse asiassa koko tuolloisen Rooman pankit olivat näiden talletustodistusten kautta keskinäisissä veloissa ja riippuvuussuhteissa.
Vuonna 33 kävi sitten niin että yksi suurempi kauppahuone meni vararikkoon ja sen mukana yksi suurempi Libanonilainen pankki. Tämän jälkeen tilanne kehittyi nopeasti ja pankkien keskinäisten talletustodistusten (velkojen) vuoksi kolmessa viikossa suuri osa valtakunnan pankeista joutui sulkemaan oviaan ja toteamaan olevansa teknisessä vararikossa.
Häthätää luotu keskuspankki pelasti tilanteen
Pelastus tuli keisari Tiberiukselta, joka toimi keskuspankkina ja lainasi merkittäville luotettaville pankeille kolmeksi vuodeksi riittävästi rahaa 0% korolla. Lainattavan rahan takeena oli keisarin kassa (= valtion kassa) ja keisarin kyky koota veroja. Rahaa lainattiin ilman vakuuksia niin paljon että pankkijärjestelmä saatiin taas pyörimään ja luottamus järjestelmään saatiin palautettua.
Kriisi olisi voinut kehittyä paljon pahemmaksi. Liikeellä oleva käteisen rahan määrä oli, niin kuin nykyäänkin, murto-osa siitä mitä tileillä oli rahaa. Jos kauppahuoneet olisivat vaatineet talletuksensa fyysisenä rahana, niin järjestelmä olisi romahtanut. Keisari Tiberius pelasti tilanteen luomalla keskuspankkijärjestelmän ja painamalla tarvittavan määrän keskuspankkirahaa.
Raamattu kertoo lyhyesti vuoden 33 pankkikriisiistä
Tarina Jeesuksesta liittyy tähän siten että mitä ilmeisimmin mainittuna vuonna 33 Jeesus täynnä pyhää vihaa kaatoi koronkiskojien, publikaanien (kulutusluottojen antajien) kojut Jerusalemin temppelin pihassa. Ei ihme. Korot olivat juuri silloin keväällä 33 erittäin korkealla kun pankit yrittivivät epätoivoisesti täyttää tuon 30 % vakavaraisuusvaatimuksen ja raha oli silloin kallista.
Moni joutui erittäin korkean korkotason vuoksi vaikeuksiin. Helpotus tuli vasta myöhemmin samana vuonna kun Tiberius aloitti keskuspankkirahan painamisen, pankit avasivat ovensa, pankkitilien rahat säilyivät ja kansan mielialatkin rauhoittuivat. Kansan tyytymättömyyttä julkisuuteen kanavoineelle Jeesukselle ehti, ikävä kyllä, käydä huonosti.
Kriisistä selvittiin vahvempana
Yhteiskunta nousi kriisistä vahvana ja voimakkaana ja toimiva pankkijärjestelmä oli luultavasti valtakunnan vahvuuden tärkein tekijä vielä monta sataa vuotta. Yhtä hieno ja toimiva pankkijärjestelmä syntyi 1800- luvun aikana uudelleen.
Lisää tietoa:
https://www.businessinsider.com/qe-in-the-financial-crisis-of-33-ad-2013-10?r=US&IR=T
https://tradesmithdaily.com/educational/echoing-the-roman-financial-crisis-of-33-a-d/
https://www.youtube.com/watch?v=AoZ-LKWWQTw
https://www.jstor.org/stable/289972
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tacitus
Noinhan se varmaan on nykykäsitteillä kirjoitettuna mennyt.
Käsite ”pankki” oli kuitenkin roomalaisille tuntematon. Kaikki pankit ja yritykset, suuretkin, olivat Roomassa henkilöityneet johonkin ihmiseen, pankkien tapauksessa rahanlainaajaan. Roomalaiset puhuivat yleensä henkilöistä, ei pankeista eikä muistakaan yrityksistä. Olet artikkelissa ottanut vapauden kirjoittaa Rooman instituutioista nykykäsitteillä jotka lähinnä vastaavat silloisten käsitteiden sisältöä, mutta ei silloin käytettyjä exsplisiittisiä termejä.