Epäriskiä

Tommi Taavila kirjoitti ansiokkaasti epäsymmetrisestä riskistä mikä on olennaista ja koska se on olennaista niin se on vaikeaa. Mikään olennainen ei ole helppoa.

Buffett aloitti 13 vuotiaana muuten työuransa Washington Postissa lehdenjakajana ja hänellä oli siihen omanlainen suhde.  Aina kun historiasta puhutaan tapahtumat pitää asettaa kontekstiinsa. Esimerkiksi vuonna 1972 Amerikassa oli nifty fifty boomi pörssissä. Nämä olivat suuryrityksiä joilla oli vahva brändi. Silloin ajateltiin, että niistä kannattaa maksaa mikä hinta tahansa. Tuo on sinänsä loogista.  Osakkeen oikea hinta on siitä saatavien kassavirtojen nykyarvo ja jos nuo kasvavat nopeammin kuin tuottovaatimus, niin niistä kannattaa maksaa aina niistä pyydetty hinta. Joskus osake tuottaa yli tuottovaatimuksen. DJIA indeksi on täynnä juuri näitä brändiyhtiöitä.

Vuonna 1972 näistä nifty fifty (Xerox, Kodak, Polaroid,..) osakkeista maksettiin P/E luvulla mitattuna 80 ja sijoitusta niihin pidettiin turvallisena, koska nuo kasvoivat hurjasti.  Vuonna 1973 tapahtui taas jotain sellaista mitä ei voinut tapahtua eli nuo osakkeet laskivat.  B. osti Washington Postia sitten loppuvuonna 1973, kun osakkeisiin ei oikein luotettu.  Lehteä johti silloin Katherine Graham ja lehti oli ollut Watergaten keskiössä. Lehti oli myös hommannut uuden rakennuksen 25 miljoonalla  ja ajoitus tuntui väärältä. USA ajautui pitkään lamaan niin öljykriisin kuin Vietnamin häpeän ja Watergaten katastrofin vuoksi.  Ja onhan tuo lehti nytkin vaikeuksissa sillä jos sen arvo oli yli 400 miljoonaa 40 vuotta sitten niin Bezos osti sen kuitenkin vuonna 2013 hintaan 250 miljoonaa.  Suurin riski ja sen epäsymmetrisyydestä en tiedä, mutta vaarallisina on että arvioi riskin väärin. Jokainen ostaja kuvittelee tekevänsä ostohetkellä hyvät kaupat. Ainakaan minä en ole koskaan ostanut osakkeita muuten kuin luullen, että saan niitä hyvään hintaan. Sitten myöhemmin huomaan ajatelleeni väärin. 

Yitän ennustaa tulevaisuutta, ettei menisi aivan muisteluksi. Nyt minä katselen myös epäsymmetristä riskiä ja Samsungia. Puhelinhistoria on mennyt jotenkin sykäyksittäin. 1980-luvulla puhelimet näyttivät tiiliskiveltä (Gorba) ja joskus 1990-luvulla kohistiin läpällisistä puhelimista. 2000-luvulla puhelimiin ilmestyi kamera ja 2010-luvulla kosketusnäyttö. Nyt vuosina 2016-17 tulee taipuvat ja rullalle kääntyvät näytöt lähinnä Samsungilta (ja ehkä LG:ltä). Sitä ennakoidaan, että 3 tuuman näyttö aukaistaan 5 tuuman puhelimeksi ja vuonna 2017 puhelimet jotka ovat 5 tuuman kokoisia aukaistaan 10  tuumaisiksi. Ne tappavat tabletit.

Samsung (electronics) julkaisee huomenna ennakkotuloksensa kolmannelta neljännekseltä ja sitä huhutaan, että he kertovat näistä rullattavista puhelimista jotain mikä tulee asettamaan uuden standardin puhelinmarkkinoille. Bloombergin mukaan (http://www.bloomberg.com/quote/005930:KS) Samsungin P/E luku on 8,46 ja yritys on velaton.  Firma voi hyvinkin taantua puhelimissa, mutta kasvaa komponenteissa, kuten noissa näytöissä. Onko tässä osakkeessa epäsymmetristä riskiä osakkeenostajan puolelle? Tässä on käynyt samoin Washington Postissa että pitkäaikainen pomo on vasta kuollut ja juuri nyt sen kasvu ei ole ollut sitä mitä on odotettu. Mutta suurin epäsymmetrinen tai ainakin riski on että analyytikko (=minä) on väärässä.

2 thoughts on “Epäriskiä

  1. Mikä ihme noita Koran osakkeita painaa

    Korean pörssin osakkeista puolet on p/e luvulla 10.  Omistan itse hieman tuota Korea riskiä ja Samsungia, mutta en vieläkään oiken ymmärrä mikä noita osakkeita oikein painaa. Ymmärrän, että väestörakenne ja poliittinen riski painavat, mutta en ymmärrä miksi ne painavat noin paljon. Kyseessä on kuitenkin eräs maailman järjestäytyneimmistä yhteiskunnista jossa kaikki pelaa.

    1. Riski

      Melkein aina markkinat hinnoittelevat riskin melko oikein. Tai ainakin on hyvin vaikeaa sanoa kumpaan suuntaan riski on väärin hinnoiteltu.

       

      Korea on puolirikollisten valtio. Nuo chaebolit (konglomeraatit) omistavat vaikka mitä riskiin ja ne voivat kaatua kuin korttitalo. Samsung alkuisia pörssiyhtiötäkin on Korea täynnä. 1990-luvun lopulla kaatui Daewoo Aasian kriisin seurauksena. Ristiinomistuksessa on mahdollisuudet, mutta myös katastrofimahdollisuus. Tässä joku vuosi sitten Korea yritti saada noiden chaeboleiden perheitä kuriin heittämällä heitä tyrmään. Seurauksena oli viennin tyrehtyminen ja he joutuivat päästämään heidät vapaaksi. Kolmas syy on se, että kun noita yrityksiä on vaikka kuinka paljon niin omistuksia voidaan siirrellä niin ettei pienomistajien tasa-arvoisesta kohtelusta ole tietoakaan. Neljäs syy on tietenkin vielä Pohjois-Korea joka on uhkana taustalla. Korean talous on hidastumassa maailmanviennin supistumisen johdosta. Korea on varsin vientivetoinen maa ja jos vienti ei vedä, niin se näkyy myös Koreassa. Ja on siellä sama ikääntymisongelmakin kuin Suomessa. 

      Kehottaisin kaikkia kunnioittamaan markkinoiden antamaa hintaa. Se on yllättävän usein oikeampi kuin analyytikoiden satojen sivujen sepustukset. Siksihän niin harvat ammattisijoittajat voittavat indeksiä. Piensijoittajat voivat voittaa, mutta he normaalisti omistavat yritysriskiä paljon ja siten he loppujen lopuksi häviävät kun negatiivinen riski toteutuu.

Comments are closed.

Related Posts