Tänään julkaistiin nippu euroalueen makrodataa, josta kävi ilmi ainakin saksalaisen vähittäismyynnin ja ranskalaisten kulutuksen olevan vähenemään päin. Sen sijaan työttömyydestä annettiin kahden vuoden jälkeen vihdoinkin laskeva lukema, joskin vain marginaalisesti. Saksan kohdalla vähittäiskaupan lukemissa ei ole niin kovaa katastrofia, sillä monen muun tilastotiedon valossa Saksa porskuttaa. Muu euroalue on sen sijaan kuronnut erojaan umpeen. Valitettavasti tämä ei ole tapahtunut pelkästään muutaman kriisimaan piristymisellä, vaan mukana on myös Suomen – ja muiden keskikastimaiden – pudotus kohti mutasarjaa.

Don't Shoot the Messenger -blogin ylläpitäjä barcelonalainen ekonomisti Edward Hugh tosin muistuttaa, että vaikka Espanjassa taantuma päättyisikin niin kriisi jatkuu, koska muutaman promillen talouskasvu ei Espanjaa vielä pelasta. Toisaalta sieltä kuuluneet viimeaikaiset luvut tietävät kertoa, että paremmin nyt menee kuin vuosi sitten. Ongelmia toki edelleen on, eritoten yritysten rahoituskuvioiden saralla. Draghin puheen jälkeen valtion lainakorot ovat tulleet jyrkästi alas, mutta tilanne ei ole kohentunut ruohonjuuritasolla. Espanjan vähittäiskaupan lukemat tulivat nekin alas todella rumasti. Suuntana oletettu optimismi voi hyvinkin olla ylimitoitettua. Poikkeuksellista on toki se, että Espanjan laivan kääntymiseen eivät huutele ainoastaan enää espanjalaispolitiikot, vaan myös nippu talouspuolen porukoita.

Samaan aikaan Suomessa tulee vain entistä hyisempiä lukemia eteen. Eteen tulevien budjettikeskusteluiden osalta linjat ovat eripuraiset. Yhdet toivovat elvytystä, toiset taas matokuuria. Hankalaksi tilanteen tekee se, että eripuraa on myös hallituksen sisällä. Suuremmin epätoivoa viljelemättä olen hieman epäileväinen, ettei ratkaisua synny helpolla. Sen sijaan sillä, mikä tie valitaan, ei sinällään ole suurempaa merkitystä. Vientiteollisuuteen nojaavat rakenteet ovat kovilla, kun muualla säästellään. Ikävänä riskinä näen, että myös sisämarkkinamme kolhiintuvat. Yhdellä tapaa siihen auttaa yliarvostettu valuutta, toisaalta taas korjaustoimiksi ideoitu sisäinen devalvaatio (sen kymmenine eri ilmentymismuotoineen) tekee lopullisesti näistä sisämarkkinoista selvää jälkeä.

Nähdäkseni jatkamme roikkumista löysässä hirressä.