Euroalueen työmarkkinoita moititaan kankeiksi. Yritysten ei ole helppoa sopeuttaa työvoimaansa tuotteiden kysyntään ja niinpä järjestelmässä on paljon muutoskitkasta johtuvia ylimääräisiä kuluja.

Toisaalta taas Euroaluetta kehutaan siitä, että täällä työntekijät eivät joudu henkilökohtaisella tasolla kokemaan maailmantalouden suhdanneheilahteluita yhtä raa'asti kuin muualla maailmassa. Järjestelmämme varjelee työntekijöitä ja ihmisiä markkinatalouden pahimmilta vaikutuksilta. 

Mutta pitääkö tämä paikkansa ja missä määrin tämä on totta? Olemmeko me eurooppalaiset todellakin erilaisia?

Oheinen kuva vertaa työvoiman tuottavuuden (yksikkötyökustannuksien) kehitystä USA:ssa ja Euroalueella. Ja graafit ovat, kas kummaa, kuin toistensa peilikuvia. Nämä kaksi talousaluetta käyttäytyvät hyvin eri tavoin ja on todellakin painavat perustelut väittää että Euroalueen työmarkkinat ovat kankeita ja ne suojelevat työvoimaa kysynnän vaihteluilta.

Yksikkötyökustannukset USA:ssa ja Euroalueella (Lähteet: EKP,   www.martincapital.com)

Euroalueen ja USA:n työmarkkinoiden erot ovat olleet silmiinpistäviä muun muassa seuraavissa tilanteissa:

• Vuonna 2002 lähdettiin toipumaan teknokuplan aiheuttamasta taantumasta; USA:ssa yritykset palkkasivat uutta, osin kokematonta, väkeä oppimaan uusia työtehtäviä ja niinpä yksikkötyökustannukset nousivat samalla kun tuotanto lähti käyntiin. Euroaluuella taas kesti pitkään ennen kuin yritykset uskalsivat palkata uutta väkeä. Vanhoista työntekijöistä otettiin enemmän irti ja niinpä yksikkötyökustannukset alenivat ja samalla tehokkuus ja yritysten voitot kasvoivat.
• Vuonna 2007 syöksyttiin uuteen taantumaan, jolloin USA:ssa toimivat yritykset alkoivat lopettaa huonosti tuottavia toimintojaan ja irtisanoivat väkeä jopa niin paljon, että yksikkötyökustannukset laaskivat. Euroalue käyttäytyi päinvastoin. Täällä yritykset joutuivat työmarkkinasyistä ylläpitämään kallista ja pienentyneen kysynnän takia joutilaaksi joutunutta työvoimaa. Yksikkötyökustannukset nousivat heikentäen yritysten tuloksia entisestään. Mutta toisaalta taas Euroalueen työttömyys ei noussut aivan yhtä voimakkaasti ja raa'asti kuin USA:n.

Sijoittajan kannalta Euroalueen ja USA:n työmarkkinoiden ero merkitsee sitä, että:

• USA:n yritykset, talous ja työmarkkinat toipuvat lamasta Euroaluetta ripeämmin. USA on tältä kannalta katsottuna parempi sijoituskohde kuin Euroalue.
• Markkinamekanismit ovat, kuten tavallisesti, huolehtineet siitä, että Euron arvo on laskenut samalla kun Euroalueen tuottavuus (yksikkötyökustannukset) on heikentynyt.  Voimmekin odottaa Euroalueen sijoituksille nostetta jo loppuvuodessta 2010 tai viimeistään vuonna 2011.

Euroalueen työmarkkinat suojelevat työntekijöitä irtisanomisilta

Euroalueen työmarkkinat ovat suojelleet työvoimaa irtisanomisilta, mutta kolikolla on toinenkin puoli. Kankeat työmarkkinat toimivat myös toisin päin. Yritykset eivät noususuhdanteessa palkkaa kokematonta työvoimaa uusiin työtehtäviin samalla tavoin ripeästi kuin esimerkiksi USA:ssa ja monet uudet työpaikat jäävät syntymättä.

Mutta kaikkea ei voi saada. Ei voi saada uutta mielenkiintoista työtä, jos haluaa varman pysyvän työpaikan. Ei voi saada dynaamisuutta ja elämän rikkautta jos haluaa stabiiliutta.