Joskus on hyvä vilkaista taaksepäin ja katsoa miten eri sijoitusinstrumentit ovat pärjänneet. Ohessa graafi, jossa on seuraavat sijoitusryhmät vertailussa (hinnoiteltuna dollareissa):

• Osakkeet: USA (Russel 3000 indeksin mukaan), Eurooppa, Aasia ja Lat. Amerikka
• Euroopan kiinteistöt keskimäärin
• Korkeatuottoiset yrityslainat- ja valtionlainat- maailmanlaajuisesti

Eri sijoitusinstrumenttiryhmien indeksit viimeisen vuoden ajalta (Lähde: Yahoo / iShares)

Lainapaperit ja korkeatuottoiset yrityslainat tuottivat parhaiten vielä vuosi sitten. Nyt tilanne on toinen. Korot ovat osoittaneet nousun enteitä, ja se on myrkkyä pitkän juoksuajan (3…30v) lainapapereille. Vanhemmat, alemmalla korkotasolla liikkeelle lasketut lainapaperit menettävät arvoaan, kun uudet antavat parempaa tuottoa. Niinpä pitkän koron rahastojen tuotot ovat jääneet vaisuiksi. Valtionlainojen tuotot ovat olleet peräti negatiivisia.

USA:n ja erityisesti Euroalueen osakkeet ovat yllättäneet positiivisesti. Nousu on ollut ripeää, keskimäärin 20% suuruusluokkaa. Tätä ei moni osannut ennakoida. Aasian osakemarkkinat ovat pärjänneet kurjasti, ja arvostukset ovat talouskasvuun suhteutettuna alhaisia. Esimerkiksi nopeasti kasvavan Korean osakkeiden keskimääräinen P/E suhde on alle 10, mitä pidetään yleisesti erittäin maltillisena tasona. Mistä tämä kehittyvien markkinoiden hyljeksitty asema johtuu? Minä en totta sanoakseni tiedä. Olen kuullut monia selityksiä. Olen yrittänyt tutustua paikallisiin englanninkielisiin lehtiin, mutta en kuitenkaan ymmärrä paikallisten sijoittajien ajattelutapaa niin paljoa, että voisin sanoa ymmärtäväni ilmiötä.

Latinalaisen Amerikan osakkeiden kehnolle kehitykselle on selvä syy. Raaka-aineiden alhainen hintataso. Viimeisten vuosien aikana on avattu paljon uusia kaivoksia samalla kun raaka-aineiden kysyntä on hiipunut. Ei ihme, että raaka-aineiden viennistä riippuvainen latinomaailma kärsii.