EVA: Työmarkkinoiden kolmikantapäätökset ovat aiheuttaneet Suomen kilpailukyvyttömyyden
”Suomen konsensuspolitiikka ei toimi. Kolmikannan kyvyttömyys yhteisen näkemyksen muodostamiseen on jarruttanut välttämättömiä rakenneuudistuksia”, toteaa toimitusjohtaja Vesa Vihriälä tänään julkaistussa EVA Analyysissään ”Konsensuksen kuolema? – Perinteinen kolmikanta ei enää toimi, miksi ja mitä tilalle”.
Vihriälä moittii, että nykyisellä mallilla tehdyt palkkaratkaisut ovat olleet huonoja kilpailukyvyn ja työllisyyden kannalta. Työmarkkinajärjestöjen myötävaikutukseen ripustetut uudistukset ovat edenneet tahmeasti. Esimerkiksi eläkejärjestelmän muokkaaminen muuttuviin olosuhteisiin on ollut hidasta. Kolmikantapäätöksenteko ei ole myöskään varmistanut työrauhaa.
Vihriälän mukaan kolmikantainen päätöksentekomalli on uudistettava. ”Pyrkimystä laajaan yhteisymmärrykseen ei pidä hylätä. On vain tunnustettava olosuhteiden muuttuminen ja sopeutettava menettelytavat sen mukaisesti”, sanoo Vihriälä.
Vihriälän analyysi on, että palkanmuodostuksessa on hyväksyttävä kilpailulle alttiin sektorin asettama palkkanormi. Palkankorotuspotin jaosta sopiminen on siirrettävä yritystasolle.
Vihriälän mukaan hallituksen ja etujärjestöjen yhteistyön on keskityttävä yhteisen näkemyksen muodostamiseen talouden tilasta ja politiikkavaihtoehdoista – ei yksityiskohtaiseen sopimiseen.
Kolmikanta on hämärtänyt päätöksenteon vastuusuhteita ja työnjakoa. Vihriälä vaatiikin, että poliittisten puolueiden ja hallituksen tulee ottaa selkeästi vastuu politiikkauudistusten määrittämisestä, valmistelusta ja toteuttamisesta. Intressitahojen kyvyttömyys yhteisen näkemyksen muodostamiseen ei voi olla peruste hallituksen toimettomuudelle.
Vihriälä sanoo, että kolmikantainen sopiminen on vaikeutunut varsin ymmärrettävistä ja pääosin peruuttamattomista syistä. Historialliset erityissyyt kansallisen yksimielisyyden osoittamiseen ovat väistyneet samalla kun talouden rakennemuutos on vähentänyt yritysten kiinnostusta ja mahdollisuuksia sitoutua tulopoliittisiin kokonaisratkaisuihin. Työntekijöiden intressit ovat hajautuneet ja valtion tuomiset kolmikantapöytään eri syistä johtuen huvenneet.
Koko raportti: Konsensuksen_kuolema.pdf
Elinkeinoelämän Valtuuskunta EVA on vuonna 1974 perustettu elinkeinoelämän think tank, jonka tavoitteena on edistää suomalaisen yhteiskunnan pitkän aikavälin menestystä. EVA on Suomen merkittävin kohtaamispaikka ja verkosto elinkeinoelämän ja yhteiskunnan vaikuttajille. EVAlla on myös keskustelijan, haastajan ja unilukkarin rooli suomalaisessa yhteiskunnassa. Think tankille tyypillisesti EVAn tunnusmerkkejä ovat analyyttisyys ja poleemisuus.
Elinkeinoelämä on itse osavastuussa
Elinkoeinoelämä on itse ollut kolmantena osapuolena tekemässä noita huonoja päätöksiä. Uskon, että jos elinkeinoelämällä (tai jollain muulla kolmikannan osapuolella) olisi ollut enemmän johtajuutta ja kommunikointitaitoja, niin kansalaisille olisi osattu ajoissa selittää, että kilpailukyvyn kannalta on välttämätöntä pidättäytyä tuottavuutta suuremmista palkankorotuksista.
Nyt jälkeenpäin asian voisi korjata noin 5% palkanalennuksella (joka lienee suurin piirtein se määrä, jolla palkat ovat perusteetta nousseet samaan aikaan kun tuotanto on laskenut). Elinkeinoelämä sen paremmin kuin muutkaan kolmikannan osapuolet eivät ole osoittaneet niin paljon selkärankaa, että olisivat riittävän selvästi kertoneet kansalaisille, että tämä on nyt tilanne. Nollalinjaa ja reaalitulojen alennuksia on tiedossa moneksi vuodeksi ja joudumme pahimmillaan jopa palkanalennuksiin.
Elinkeinoelämä on vastuussa
Elinkeinoelämän syyttelystä
Elinkeinoelämämme sopimuskulttuuri on jäänyt ajastaan jälkeen, kun uskotaan keskittämiseen kuin mantraan. Aika on ajanut tällaisen hallintobyrokratian ohi ja voimme huoletta ottaa mallia RUOTISTA. Pakkosovinnot on otettava käyttöön silloin, kun yhteiskunnan etua uhataan pienten porukoiden voimalla.
Toinen jäänne "keskittämisestä" on se, että kaikkien yritysten luullaan olevan yhtä hyviä palkanmaksukyvyltään. Näin ei ole, vaan toimilat ja yritysten koko sekä palvelu- tai tuotevalikoimat ratkaisevat kyvyn pitää ihmisiä työssä ja maksaa palkkaa. Yrityksen tuottama lisäarvo määrää kyvyn maksaa palkkaa, olipa väkeä enemmän tai vähemmän. Työnantajilla on ansaintapakko, jota ei voida "demokratialla" hallinnoida järkevästi. LIIKKEENJOHDOLLA on siis tässä asiassa oltava määräysvalta eikä muilla tahoilla.
Vihriäläkin korostaa tosiasioiden hyväksymisen päätöksenteossa, sitä tarvitaan. Kansainvälistyminen, kiristynyt kilpailu, tuotannon pilkkoutuminen ja teknologian muutokset asettavat rajat "demokraattiselle" vallankäytölle. Vihriäläkin korostaa TUTKIMUSTIEDON hyödyntämisen tärkeyttä nykyistä ENEMMÄN demokratiapyrkimysten rinnalla.
Vaikuttaa siltä, että olosuhteiden muuttumista ja kiristyvää kilpailua ei ole Suomessa pystytty hallitsemaan, vaan kolmikanta osaltaan JARRUTTAA maan kehittämistä omalta osaltaan. Kolmikanta on jumittunut asemasotaan, kun kehitys vie koko maalta jalat alta?
Vihriälän sanoma korostaa myös sitä, että hallitusohjelmat vievät liiallisiin yksityiskohtaisiin pyrkimyksiin ja niistä puuttuu TARKISTAMISSITOUMUKSET. Olosuhteiden muutoksiin ei nykymenolla kyetä vastaamaan riittävän nopeasti.
Poliittisen puolueet näyttävät toimivan kokemattomalla porukalla, ja eivät näytä Suomessa hallitsevan keskeisiä haasteitaan, kuten YHTEISEN NÄKEMYKSEN MUODOSTAMISTA MAAN TALOUSPOLITIIKASTA, sen yksityiskohtaisista osapolitiikoista, kuten POLITIIKKAUUDISTUSTEN MÄÄRITTÄMISESTÄ, VALMISTELUSTA JA TOTEUTTAMISESTA. Tätä vastuuta ei hallitus saa antaa muille eikä saa antaa muiden voida jarruttaa maan uudistamista (kuten kolmikanta on tehnyt!).
Maan hallituksella on vastuu ja valta toteutettavasta politiikasta.
Kaiken kaikkiaan me Suomessa keskitymme liikaa menneeseen ja toisten syyttelyyn, kun pitäisi uudistaa ja kehittää tätä maata ja pitää huolta maan pärjäämisestä kansainvälisessä kilpailussa. Tämän takia on turha syyttää elinkeinoelämää, koska se on käytännössä me kaikki. Jos joku ei itse ole kuluttajana osa elinkeinoelämää, niin aika syrjässä on kaikesta tästä maamme taloudellisesta toiminnasta eikä se oikeuta ”sivullisen asemasta” annettaviin neuvoihinkaan.
Seniorisijoittaja
Työmarkkinajärjestöt paikkaamaan, kun hallitus ei toimi?
Noinhan se menee niin kuin sanot. Yritykset eivät ole samanlaisia palkanmaksukyvyltään ja paikallinen sopiminen olisi periaatteessa optimaalista. Ja olet myös oikeassa siinä, että hallituksella pitäisi olla vastuu kokonaisuudesta ja hallituksen pitäisi kyetä toimimaan oikean suuntaisesti kun olosuhteet muuttuvat.
Mutta kun hallitus ei ole reagoinut ja osin sen seurauksena teollinen pohjamme ja on rapautunut. Eikä reaktiota ole näkynyt vieläkään. Valtio syöttää näillä näkyminen vielä ensi vuonnakin noin 3..4% / BKT:stä velkarahaa, joka valuu palkkoihin ja kustannustasoon. Kilpailukyky pysyy sen seurauksena heikkona. Tässä tilanteessa jonkun on otettava johtavaa roolia, kun maassa ei ole kunnolla toimivaa hallitusta. Työmarkkinajärjestöt voivat olla eräs tällainen vastuuta ottava taho. Hätä ei lue lakia eikä kysele keinoja. Ja nyt on sen verran hätä, että ainakin minä toivon työmarkkinajärjestöjen apua huolimatta siitä, että olisi periaatteessa paljon parempi, jos hallitus olisi tehtäviensä tasalla.
Olen puoluepoliittisesti sitoutumaton.
Konecranesista kajahti
Talouselämä on vastuussa tekemistään työehtosopimuksista mutta myös vääristä investointipäätöksistä tyyliin Consolidated Papers ja Saksan UMTS.
Konecranesin tj. lausui vihdoin kaipaamani sanat. Suomen talous ei etene pelkästään sillä, että samaa tuotetta tehdään aina vain pienemmällä väellä. Uusia innovaatioita tarvitaan. http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/konecranesin-lundmark-patistaa-yrityspomoja-peilin-eteen/2013/08/1794700
Jaettava ongelma
En lukenut raporttia vaan vain tämän esittelyn. Se raportti ainakin selityksen mukaan oli tyypillinen korporaatiotuotos. Siinä lähdettiin siitä, että ongelma on jakosuhteessa ei jaettavan määrässä. Miksi meidän tuottavuus on heikentynyt kun vaikka tekninen kehitys on mennyt viimeisen viidenkin vuoden aikana vinhasti eteenpäin. Miksi Luxemburissa kansalaisten elintaso on 81 000$/hlö ilman julkista velkaantumista kun Suomessa se on 48 000$ ja julkinen sektori velkaantuu. Ovatko luxemburilaiset työntekijät 69% parempia työntekijöitä kuin suomalaiset?
Kannattaa lukea raportti
Kannattaa lukea raportti. Siinä on paljon hyödyllistä tietoa erilaisista asioista.