Työehtosopimusten yleissitovuus on ollut Suomen lain ja oikeusvaltion vastainen maan tapa
Miten Suomessa on päädytty vahvoihin ammattiliittoihin ja yleissitoviin työehtosopimuksiin? Historia on jännittävä. Elettiin sodan jälkeisiä vaaran vuosia vuonna 1946. Valvontakomissio oli Suomessa eikä Suomen siirtymistä rauhaan ollut vielä vahvistettu (vahvistus tuli vuonna 1947) ja Neuvostoliitolla oli oikeus miehitykseen ellei Suomi toteutettaisi ehtoja kuuliaisesti. Suomen edellinen hallitus oli syytettynä sotasyyllisyysoikeudenkäynneissä ja Stalinin Neuvostoliiton miehitystä estettiin kätkemällä aseita. Stalinille piti tehdä myönnytyksiä ja sosiaaliministeriksi valittiin Stalinin Neuvostollitossa 1920 luvulla koulutuksensa saanut punakenraali ja kommunisti Matti Janhunen.
Tässä tilanteessa syntyi, Neuvostoliiton sanelemana Matti Janhusen kynästä työehtosopimuslaki, joka on pääsisällöltään edelleen sama. (viimeisin versio: finlex). Tämän lain puitteissa työmarkkinoistamme tuli Neuvostoliiton mallin mukaisesti keskitetty ohjattu ja tällä tavalla vahvistettiin Stalinin uskoa siihen että Suomi voisi lansäädännön keinoin lähentyä Neuvostoliittoa ja sen toimintatapaa ilman että tätä maata tarvitsisi sen takia miehittää.
Mutta tässä ei ole kaikki – pahempaa oli tiedossa – työehtosopimuskäytäntö muodostui laittomaksi
Matti Janhusen työehtosopimuslaki kunnioittaa huolellisesti oikeusvaltion periaatetta, jonka mukaan jokainen ihminen ja työnantaja on oikeutettu itse sopimaan omista asioistaan, kaikki työehdot mukaan lukien, ellei hän tieten tahtoen luovuta tuota oikeutta liittymällä ammattiliittoon tai työnantajaliittoon. Sopimusoikeuden periaatteen vastaista yleissitovuutta, jossa joku muu sopii muiden puolesta vaikka ei ole saanut siihen valtuutusta, ei tuosta laista löydy. Laki on tältä osin OK.
Oikeusvaltion ja lain vastainen yleissitovuus on Suomalainen tapa joka ei perustu lakiin. Se on oikeusvaltion ja sopimusoikeuden vastainen ja sanan varsinaisessa merkityksessä laiton. Mutta yleissitovuus on ollut varsin etabloitunut tapa. Yleissitovuuden vahvistaa vahvistamislautakunta, jonka jälkeen se siirretään osaksi Finlex:ssä julkaistavaa säädöskokoelmaa. Laissa vahvistamislautakunnasta ei kuitenkaan määritellä yleissitovuutta oikeusvaltion ja sopimusoikeuden periaatteiden vastaisena – siinä viitataan Matti Janhusen työehtosopimuslakiin joka ei taas tunne yleissitovuutta. Yleissitovuus ei siis lain mukaan sido muuta kuin niitä, jotka ovat ammattiliittojen tai työnantajaliittojen jäseniä. Vain käytäntö on ollut lain vastainen.
Työehtosopimuslakia rikotaan avoimesti ja vuosittain myös muulla tavoin. Työehtosopimuslain mukaan esimerkiksi AKT on SAK:n jäsenliittona velvoitettu noudattamaan niitä sopimuksia joita SAK tekee. Tältäkin osalta lain noudattaminen on unohtunut kun tarkoitus on pyhittänyt keinot.
Tässä ote työehtosopimuslain sitovuutta koskevista kohdista:
Työehtosopimukseen ovat sidotut:
1) ne työnantajat ja yhdistykset, jotka ovat työehtosopimuksen tehneet tai jotka jälkeenpäin ovat aikaisempien sopimukseen osallisten suostumuksella kirjallisesti siihen yhtyneet;
2) ne rekisteröidyt yhdistykset, jotka yhdessä tai useammassa asteessa ovat edellisessä kohdassa mainittujen yhdistysten alayhdistyksiä; ja
3) ne työnantajat ja työntekijät, jotka ovat tai sopimuksen voimassa ollessa ovat olleet sopimukseen sidotun yhdistyksen jäseniä; ja noudattakoot nämä työnantajat ja työntekijät toistensa kanssa tehtävissä työsopimuksissa työehtosopimuksen määräyksiä.
Työnantaja, jota työehtosopimus sitoo, älköön sen soveltamisalalla tehkö sopimuksen ulkopuolellakaan olevan, työehtosopimuksen tarkoittamaa työtä suorittavan työntekijän kanssa työsopimusta ehdoilla, jotka ovat ristiriidassa työehtosopimuksen kanssa.
Mitä 1 ja 2 momentissa on sanottu, on kuitenkin noudatettava ainoastaan sikäli kuin yhdistys, työnantaja tai työntekijä ei ole sidottu aikaisempaan, toisin ehdoin tehtyyn työehtosopimukseen sekä mikäli ei työehtosopimuksessa itsessään ole sen sitovaisuuspiiriä rajoitettu.
Lyhyt kommentti
JOKA TAPAUKSESSA LAKI ON OLLUT EDUSKUNNAN VAHVISTAMA….
VOIHAN KIRJOITTAJA VIELÄ KIISTÄÄ PARIISIN RAUHANSOPIMUKSENKIN….
Kaikkia koskeva yleissitovuus ei ole eduskunnan vahvistama
Lue artikkeli tarkkaan. Siinä sanotaan että työehtosopimuslaki on ollut eduskunnan vahvistama vuodesta 1946 – ja siinä ei yleissitovuutta mainita. Kaikkia koskevat yleissitovat työehtosopimukset EIVÄT ole eduskunnan vahvistamia eivätkä ne ole edes oikeusvaltion periaatteiden mukaista.
Artikkelissa on lainaus työehtosopimuslain ko. lainkohdasta, josta voit myös itse tarkistaa.
Tarkastellaanpa mitä
Tarkastellaanpa mitä yleissitovuudella saadaan aikaan ja ketä se ja muu työehtolaki suojelee.
Esimerkki Oy:ssä on töissä Lauri Laiska, Heikki Huono, Timo Taitava ja Antti Ahkera.
Timo Taitava ja Antti Ahkera ovat todella hyviä työntekijöitä ja heidän kanssaan ei koskaan katsota minipalkkoja tai mitään muutakaan Ay-liikkeen neuvottelemaa asiaa, koska työnantaja haluaa maksaa aina enemmän palkkaa näille.
Lauri Laiska ja Heikki Huono taas on pakko pitää yrityksessä töissä, koska heitä ei lain mukaan saa heittää pois ja korvata hyvillä ja ahkerilla työntekijöillä.
Kuka voittaa?
Huonot ja laiskat ovat suuria voittajia. He saavat pitää työpaikkansa.
Häviäjät?
Hyvät ja ahkerat. Heidän palkkansa olisi isompi jos muut työnantajat voisivat heitää huonot ulos ja tarjota heille töitä.
Entä yritykset?
Häviäjiä. Yrityksiin kertyy huonoja ja laiskoja, jotka eivät lähde pois kulumallakaan. Ainoastaan jos yritys supistaa toimintaansa, se voi heittää heidät ulos.
Ay-liike on neuvotellut sopimusviidakon, jossa voittajia ovat laiskat ja huonot. Häviäjiä ovat ahkerat, taitavat, yritykset ja Suomen talous.
No miksi yritysten edustajat ovat suostuneet tälläisiin sopimuksiin?
Eivät ole! Yritykset siirtävät toimintaansa ulkomaille ja ajavat toimintaa Suomessa alas. Mediassa näkyy monta Ay-liikkeen tuimaa kasvoa, mutta yritysten vastaukset luotaan pörssitiedotteista "X OY AB perustaa uuden tehtaan ZZZ-maahan…". Kukaan ei mediassa kysy "miksi sitä tehdasta ei perustettu Suomeen?"
Yleissitovuus määritellään
Yleissitovuus määritellään laissa tuossa 2 luvun 7 §, joten tämä ei päde "yleissitovuus on Suomalainen tapa joka ei perustu lakiin." Lisäksi lakia on tapana oikeudessa tulkita, kuten KKO on yleissitovuuden osalta tehnyt 1974, joten ei järjestelmässä mitään laitonta ole.
Olet oikeassa; Eduskuntamme on degeneroitunut
Kappas vaan. Työsopimuslaissa (ei työehtosopimuslaissa) on tuo mainita yleissitovuudesta.
Edes eduskunta ei näköjään ole lakeja säätäessään huolehtinut oikeusvaltion ja yksilön sopimusvapauden periaatteista. Jännää että tuo vuodelta 1946 oleva käytännössä Stalinin Neuvostoliiton sanelema laki on tässä suhteessa paremmin ihmisarvoa kunnoittava.
Olin siis pahasti väärässä. Eduskunta oli degeneroitunut säätäessään moista ja sitä on ollut myös korkein oikeutemme, niin kuin kuvasit.
Mites tuo
Laki työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamisesta,
26.1.2001/56
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2001/20010056
Miten muualla
Olisikohan sitten vaihtoehtona nykyiselle kyykytysmallille ns Sveitsin malli ? Taitaisi EK tukehtua omaan pullaansa tämän jälkeen….
Työmarkkinat ovat täysin vapaat. (Tässä terveiseni Suomen byrokratialle.) Lisäksi Sveitsi hyötyy niistä sadoista tuhansista koulutetuista ulkomaalaisista, joita vuosittain maahan tulee. Vierasmaalaisista työntekijöistä huolehditaan myös mallikelpoisesti. Palkkaa saa myös kouluttamaton työntekijä keskimäärin 4000 frangia (vajaa 4000 euroa) kuukaudessa. Sveitsissä tehdään 400 tuntia enemmän töitä kuin muissa Euroopan maissa. Siis pitemmät päivät ja lyhyemmät lomat. (Tässä terveiseni Suomen vahvalle ay-liikkeelle.) Corrado Pardinin, Unian, Sveitsin suurimman ammattiyhdistyksen johtajan mukaan Sveitsin ay-liike puoltaa tätä: enemmän käytännön ratkaisuja, vähemmän ideologiaa, kaikkien eduksi. Vuonna 2012 tehty aloite pidentää vuosilomaa neljästä kuuteen viikkoon sai kansalta murskatappion.
Sveitsi panostaa tutkimukseen ja kehitykseen, huomattavasti enemmän kuin missään korkean elintason maassa.
Työmarkkinat ovat täysin vapaat. (Tässä terveiseni Suomen byrokratialle.) Lisäksi Sveitsi hyötyy niistä sadoista tuhansista ulkomaalaisista, joita vuosittain maahan tulee. Vierasmaalaisista työntekijöistä huolehditaan myös mallikelpoisesti. (Tässä terveiseni halla-aholaisille.) Palkkaa saa myös kouluttamaton työntekijä keskimäärin 4000 frangia (vajaa 4000 euroa) kuukaudessa. Hiljan tehty tutkimus siitä, kannattaisiko Stadlerin tuotanto siirtää Saksaan, tuotti yllättävän tuloksen: vaikka Sveitsi on kallis, ei siirtäminen mitään halventaisi: Sveitsissä tehdään 400 tuntia enemmän töitä kuin muissa Euroopan maissa. Siis pitemmät päivät ja lyhyemmät lomat. (Tässä terveiseni Suomen vahvalle ay-liikkeelle.) Corrado Pardinin, Unian, Sveitsin suurimman ammattiyhdistyksen johtajan mukaan Sveitsin ay-liike puoltaa tätä: enemmän käytännön ratkaisuja, vähemmän ideologiaa, kaikkien eduksi. Vuonna 2012 tehty aloite pidentää vuosilomaa neljästä kuuteen viikkoon sain kansalta murskatappion.
Sveitsi panostaa tutkimukseen ja kehitykseen, huomattavasti enemmän kuin missään korkean elintason maassa.
Aina tarvitaa työlainsäädäntö joka määrittelee minimivaatimukset
Jos työmarkkinat olisivat täysin vapaat olisi sillä muitakin vaikutuksia kuin tuo mainitsemasi ahkerien ihmisten palkan nousu. Seurauksina olisi myös se että työmarkkinoilla olisi tarjolla hyvin monipuolisesti erilaisia työtehtäviä. Olisi lyhyttä työviikkoa, pitkää työviikkoa, alhaista palkkaa ja korkeaa palkkaa, helppoa yksitoikkoista työtä ja vativaa työtä. Työttömyys taatusti pienenisi.
Mutta kyllä siinäkin mallissa jokin laissa säädetty perälauta tarvitaan. Muuten ihmisiä voitaisiin jossakin työpaikassa kohdella epäinhimillisesti.