Homo Economicus on vihdoin ehtinyt tutustua tämän vuoden versioon mainiosta GEM– tutkimuksesta.

Muutama huomio: Suomalaiset uskovat että yrittäjällä on hyvät mahdollisuudet ( Suomessa 40%/ Kehittyneiden maiden keskiarvo 20%). Lisäksi he uskovat myös omiin yrittäjätaitoihinsa (35/43). Epäonnistumisen pelko – jota yleensä väitetään suureksi yrittäjyyden esteeksi suomessa – on jopa hyvin pieni (26/36). Menestyneellä yrittäjällä koetaan olevan loistava status (88/64) ja yrittäjistä kaiken lisäksi kirjoitetaan paljon mediassa (68/45).

Miksi sitten emme kaikki ole yrittäjiä? Yksi syy on varmaankin se että yrittäjyyttä ei koeta hyväksi uravalinnaksi (45/56).

Edes meillä parjattu riskirahoituksen puute ei ole syynä, Suomi sijoittuu tässä rankingissä melko korkealle. Toki USA on omassa luokassaan.

Mutta monella muulla mittarilla olemme häntäpäässä: Emme sijoita rahaa perheen yritykseen (hunoin vertailumaista). Uuudet yrityksemme eivät halua voimakasta kasvua eikä varsinkaan lähteä ulkomaankauppaan. Pienellä maalla tämä on erittäin huono asia. Voisi ymmärtää jos jenkkiyrittäjä tyytyisi isoihin kotimarkkinoihin (ei tyydy), mutta suomalaisella ei ole vaihtoehtoa jos haluaa kasvaa.

Kielitaitoko mättää?

Homo Economicus on vihdoin ehtinyt tutustua tämän vuoden versioon mainiosta GEM– tutkimuksesta.

Muutama huomio: Suomalaiset uskovat että yrittäjällä on hyvät mahdollisuudet ( Suomessa 40%/ Kehittyneiden maiden keskiarvo 20%). Lisäksi he uskovat myös omiin yrittäjätaitoihinsa (35/43). Epäonnistumisen pelko – jota yleensä väitetään suureksi yrittäjyyden esteeksi suomessa – on jopa hyvin pieni (26/36). Menestyneellä yrittäjällä koetaan olevan loistava status (88/64) ja yrittäjistä kaiken lisäksi kirjoitetaan paljon mediassa (68/45).

Miksi sitten emme kaikki ole yrittäjiä? Yksi syy on varmaankin se että yrittäjyyttä ei koeta hyväksi uravalinnaksi (45/56).

Edes meillä parjattu riskirahoituksen puute ei ole syynä, Suomi sijoittuu tässä rankingissä melko korkealle. Toki USA on omassa luokassaan.

Mutta monella muulla mittarilla olemme häntäpäässä: Emme sijoita rahaa perheen yritykseen (hunoin vertailumaista). Uuudet yrityksemme eivät halua voimakasta kasvua eikä varsinkaan lähteä ulkomaankauppaan. Pienellä maalla tämä on erittäin huono asia. Voisi ymmärtää jos jenkkiyrittäjä tyytyisi isoihin kotimarkkinoihin (ei tyydy), mutta suomalaisella ei ole vaihtoehtoa jos haluaa kasvaa.

Kielitaitoko mättää?