Espanjan ja Portugalin velanhoitokyky alkaa odotetusti nostaa paineita markkinoilla. Mutta euromaiden ongelmien varjoon on jäänyt toinen pelottava velkavuori, joka voi vielä saada kriisin mittasuhteet. Monet Yhdysvaltojen osavaltiot ja kunnat ovat raskaasti velkaantuneita ja maksuvaikeuksissa. Velkaisimpien osavaltioiden joukkoon kuuluvat väkirikkaat New York, New Jersey, Massachusetts ja Kalifornia. Suurimman osavaltion Kalifornian ja sen kuntien yhteen lasketut velat ovat neljä sataa miljardia euroa. Kaikkiaan aluehallinnoilla on velkaa 2500 miljardia.

Viime vuonna velkansa jätti hoitamatta vain viisi aluehallintoa. Nuo yhteensä neljän miljardin lainat olivat koko velkataakasta reilun prosentin kymmenyksen. Talouden vitkaan elpymisen vuoksi verokertymät kuitenkin kasvavat hitaasti, joten tänä vuonna maksamattomien luottojen määrä saattaa jopa monikymmenkertaistua. Ekonomistit pitävät tätä skenariota tosin synkimpänä mahdollisena, ja Fedin pääjohtaja Ben Bernanke on sen tyrmännyt. Toisaalta harva uskoi vielä 2007, millaiset mitat finanssikriisi saa, vaikka viitteet olivat olemassa.

Bernanke teki hiljan selväksi, että Fedillä ei ole laillisia valtuuksia tai poliittista tahtoa luotottaa suoraan aluehallintoja. Tukitoimet ovat liittovaltion ja siten kongressin vastuulla. Kongressissa enemmistönä olevat republikaanit vastustavat aluehallintojen pelastamista liittovaltion varoin. Harva demokraattikaan sitä kannattaa. Sillä sipuli siis?

Espanjan ja Portugalin velanhoitokyky alkaa odotetusti nostaa paineita markkinoilla. Mutta euromaiden ongelmien varjoon on jäänyt toinen pelottava velkavuori, joka voi vielä saada kriisin mittasuhteet. Monet Yhdysvaltojen osavaltiot ja kunnat ovat raskaasti velkaantuneita ja maksuvaikeuksissa. Velkaisimpien osavaltioiden joukkoon kuuluvat väkirikkaat New York, New Jersey, Massachusetts ja Kalifornia. Suurimman osavaltion Kalifornian ja sen kuntien yhteen lasketut velat ovat neljä sataa miljardia euroa. Kaikkiaan aluehallinnoilla on velkaa 2500 miljardia.

Viime vuonna velkansa jätti hoitamatta vain viisi aluehallintoa. Nuo yhteensä neljän miljardin lainat olivat koko velkataakasta reilun prosentin kymmenyksen. Talouden vitkaan elpymisen vuoksi verokertymät kuitenkin kasvavat hitaasti, joten tänä vuonna maksamattomien luottojen määrä saattaa jopa monikymmenkertaistua. Ekonomistit pitävät tätä skenariota tosin synkimpänä mahdollisena, ja Fedin pääjohtaja Ben Bernanke on sen tyrmännyt. Toisaalta harva uskoi vielä 2007, millaiset mitat finanssikriisi saa, vaikka viitteet olivat olemassa.

Bernanke teki hiljan selväksi, että Fedillä ei ole laillisia valtuuksia tai poliittista tahtoa luotottaa suoraan aluehallintoja. Tukitoimet ovat liittovaltion ja siten kongressin vastuulla. Kongressissa enemmistönä olevat republikaanit vastustavat aluehallintojen pelastamista liittovaltion varoin. Harva demokraattikaan sitä kannattaa. Sillä sipuli siis?

Tuskin. Jos aluehallintojen velkakriisi eskaloituu, voivat Yhdysvaltojen viranomaiset olla pakotetut päätöksiin, joihin heillä ei olisi pienintäkään halua. Hoitamattomat velat tietäisivät uutta pankkien konkurssiaaltoa eli syksyn 2008 markkinapaniikin uusintaa. Sitä ei kukaan kaipaa, jos kohta lääkkeetkään eivät maistu. Mutta Yhdysvalloilla voi olla yhtä vähän vaihtoehtoja kuin euromailla omien jäsentensä velkavuorten kanssa.

Koska Yhdysvalloilla ei ole Saksaa viimekätiseksi takaajaksi, roolin voi ottaa vain liittovaltio, aivan kuten sen oli pelastettava suuret pankit pari vuotta sitten – vastoin tahtoaan. Mutta myös liittovaltion kassa on tyhjä, ja valtion velka-aste taivaissa jo valmiiksi. Yhtälön looginen johtopäätös on, että tukitoimien tarve nostaisi paineet Fedissä vielä uuteen kierrokseen rahaelvytystä, jossa keskuspankki ostaa valtion velkakirjoja sadoilla miljardeilla. ”Helikopteri-Ben” näkee tunnetusti deflaation talouden tuhoisimpana riskinä, joten hän kallistuu varmasti lisärahaelvytyksen kannalle, jos vaihtoehtona on uusi pankkikriisi ja sen polkaisema suuri deflaatioriski. Lisäksi Fed on kehunut rahaelvytystensä tuloksia työllisyyden kohentamisessa.

Skenarion toteutuminen riippuu elpymisen vauhdista. Jos talouskasvu kiihtyy merkittävästi, aluehallintojen verokertymät kohentuvat, ja ne kykenevät hoitamaan lainansa. Jos elpyminen kompuroi ja luottotappiot räjähtävät käsiin, Bernanken setelikone laulaa taas, koska muualta vajeiden paikkaajaa tuskin löytyy.

Tämä saattaa olla suhdanteen kehityksen juoni seuraavat vuodet. Eri puolilla puhkeavia velkakriisejä paikataan rahaelvytyksellä, joka auttaakin pahimpaan hätään, ja noususuhdanne pysyy hengissä. Mutta rahaelvytys kiihdyttää inflaatiota siinä määrin, että parin kolmen vuoden kuluttua inflaatio pakottaa keskuspankit ripeisiin koronnostoihin ja imemään liikaa likviditeettiä markkinoilta. Se nujertaa noususuhdanteen, jota kolmen vuoden kuluttua olisikin jo pulkassa viitisen vuotta eli jokseenkin tavanomainen mitta.

Sopii vain toivoa, että tuossa vaiheessa valtiot ovat saaneet budjettivajeensa edes jotenkin kuriin. Jos eivät, taantumaan tappamisesta julkisella elvytyksellä on turha haaveilla. Sitten vain kiristetään vyötä.

Heikki Ikonen