Hollande ampuu tykillä kottaraista

Ranskan presidentti Francoise Hollande haluaa euron kurssiin julkista sääntelyä, koska vahva euro heikentää euroalueen vientiyritysten kilpailukykyä. Hollande syyttää markkinaspekulaattoreita euron vahvistumisesta. Saksa on ajatuksen tyrmännyt sanoen, että Ranskan on huolehdittava yritystensä kilpailukyvystä muun kuin devalvaation kautta. En kuitenkaan yllättyisi, vaikka Hollande saisi ajatukselleen kannatusta muualta euromaista. Vasemmistossahan kaikenlainen julkinen sääntely koetaan yleensä myönteisenä, etenkin kun vastapuoleksi määritellään markkinavoimat. Monen populistin korvissa ajatus on varmasti mainio.

Hollanden vauhkoontumisen takana on euron reipas vahvistuminen sitten EKP:n tukiohjelman julkistamisen puoli vuotta sitten. Se palautti uskon euron koossa pysymiseen ja euroalueen elpymiseen. Rahaa on virrannut euroalueen ulkopuolelta, kuten Piksussakin on kerrottu. Se on vain hyvä asia euroalueelle. Kääntöpuolena on tietysti valuutan vahvistuminen, joka tuottaa toki ennen pitkää ongelmia vientiyrityksille – tai ainakin niille, joiden kilpailukyky ei ole kohdallaan. Ranskassa tilanne on tältä osin heikompi kuin Saksassa, joten Hollanden ehdotus palvelee ennen kaikkea kotimaista intressiä.

Ainoa instanssi, joka voi säädellä valuuttakurssia, on keskuspankki. Se voi heikentää valuuttaa löysäämällä rahapolitiikkaa. Tätähän tapahtuukin kautta maailman, mutta sen asettaminen selkeäksi tavoitteeksi merkitsisi radikaalia muutosta EKP:n toimenkuvaan ja itsenäisyyteen. EKP:n olisi luovuttava tehtävästään inflaation säätelijänä ja itsenäisenä toimijana. Tämän Mario Draghi toikin heti esiin, mutta toki keskuspankin asemaa voidaan muuttaa, jos euromaat niin päättävät. Ranska on EU:n toinen iso moottori.

Hollanden mukaan tämä ei tosin ole hänen tavoitteensa, vaan koko markkinapohjaisen valuuttajärjestelmän uudistaminen. Se ei voisi toteutua kuin palaamalla sopimuspohjaiseen Bretton Woodsiin (1944-1971). Sen puitteissa valuuttakurssit olivat säädellyt (sopimistahan jossain määrin tapahtuu tänäänkin isojen keskuspankkien toimesta). Bretton Woodista luovuttiin systeemin ongelmien vuoksi. Keskeinen niistä oli, että kukaan ei ollut valmis nostamaan valuuttansa arvoa, vaikka maan taloudellinen tilanne – kilpailukyky ja vaihtotase – olisivat sitä edellyttäneet. Kaikki halusivat halpaa valuuttaa edistääkseen vientiään, eikä pakottamiseen ollut välineitä.

Tämä on sopimuspohjaisen valuuttajärjestelmän ongelma väistämättä. On vaikea uskoa, että muu maailma olisi halukas palaamaan systeemiin vain Ranskan tai edes euroalueen vaatimuksesta. Joka tapauksessa sen rakentaminen veisi vuosia parhaassakin tapauksessa. Se ei sinänsä ole este, jos poliittista tahtoa löytyy, mutta en usko.

Markkinapohjaisessa valuuttajärjestelmässä on toki ongelmansa, lähinnä kurssiheilahtelujen muodossa. Mutta ovatko ne niin suuret? Euron dollarikurssi on ollut viisi vuotta keskimäärin 1,30. Siitä se on heilunut ylemmäs tai alemmas korkeintaan kymmenen prosenttia. Euron pitkä trendi dollaria vastaan on ollut 2007 jälkeen loivasti laskeva. Äsken käytiin lähellä viime vuosien haarukan ylälaitaa 1,37 dollarissa – yläreuna on ollut 1,40-1,45. Nyt sieltä on tultu jo alas markkinasentimentin heikentyessä. Siihen tavan mukaan liittyy osakemarkkinoiden lasku. Valuutat liikkuvat yhteen suuntaan usein reilut puoli vuotta, toki hitaasti nykien. Tuon verran euron vahvistuminen on jo kestänyt, joten alas taittunut sykli voi kestää kauankin.

Syyt valuuttojen heiluntaan ovat moninaiset. Osittain takana on Hollanden syyttämä markkinoiden joukkopsykologia, jota voivat heilutella milloin mitkä uutiset, mutta usein se tapahtuu ilman isoja uutisiakin. Kun trendi kääntyy, se ruokkii aikansa itseään, suuntaan ja toiseen. Joukkopsykologia toimii yhtä lailla euroa vastaan kuin sen puolesta.

Eivät valuuttojen liikkeet ole pitkällä aikavälillä dramaattisia olleet, joskin haarukan ala- ja yläreunojen väliin toki rakoa aika lailla jääkin. Mutta reunailmiöiden vuoksi valuuttajärjestelmää ja keskuspankin roolia tuskin kannattaa remontoida. Hollande ampuu tykillä kottaraista.

19 thoughts on “Hollande ampuu tykillä kottaraista

  1. Keskuspankki ja valuuttakurssi

    On totta että EKP ei voi keskuspankkina ilmoittaa, että se ottaisi valuuttakurssin tavoitemuuttujaksi. EKP voi kuitenkin hyödyntää vahvistuvaa valuuttakurssia osana elvyttävää rahapolitiikkaa.

    Draghi nimittäin antoi puheessaan ymmärtää että vahvistuva euro alentaa inflaatiopaineita. Kun valuuttakurssi vahvistuu, tuontihyödykkeet halpenevat, jolloin inflaatiopaineet hellittävät tätä kautta. Inflaation ja ja ennen kaikkea inflaatio-odotusten alentuminen puolestaan antaa keskuspankille enemmän liikkumatilaa korkopolitiikassa. Eli: jos inflaatiopaineet hellittävät, voi keskuspankki ylläpitää elvyttävää rahapolitiikkaa, eli siis pitää ohjauskoron alhaalla.

    Toimitus

    SalkunRakentaja.com

    1. Kyllä mutta

      Inflaation lasku antaa keskuspankille tilaa väljentää rahapolitiikkaa, juu. Se on kuitenkin ihan eri asia kuin Hollanden vaatima keskuspankin tai valuuttajärjestelmän radikaali muutos. EKP tuskin sitä kannattaa, olkoon inflaationäkymä mikä tahansa. Vastustan sitä itsekin.

      Heikki

      1. Vielä valuuttakurssipolitiikasta

        Tuota juuri tarkoitimme. EKP voi toimia vain inflaation sallimissa rajoissa – ja siinä epäsuorasti vaikuttaa valuuttakurssiin. Siis jos keskuspankki laskee korkotasoa (alentuneiden inflaatiopaineiden niin salliessa), voi tällä olla valuuttakurssia heikentävä vaikutus – ainakin mikäli uskomme ns. korkopariteettiin, eli että eurovaluutan kysyntä laskee jos korkotaso on alhaisempi kuin esim.USA:ssa.

        Valuuttakurssipolitiikka, jota Hollande vaatii, ei kuulu keskuspankin tehtäviin.

        Mielenkiintoista on kuitenkin, että esimerkiksi Japanin keskuspankki (BoJ) on joutunut poliittisen painostuksen takia ottamaan valuuttakurssipolitiikan päätösmuuttujakseen. Japanin uusi pääministeri on painostanut Japanin keskuspankkia Jenin ulkoisen arvon heikentämisen tielle. Japanille valuuttakurssipolitiikka on toki EU:takin kriittisempää, koska sen BKT:sta viennin osuus on hyvin suuri (esim. USA:lle dollarin arvo ei ole niin kriittistä koska viennin osuus BKT:sta on alle 10 prosenttia).

        Mutta joka tapauksessa: valuuttasodan riski on olemassa. Toistaiseksi EKP on pitänyt perinteisen linjansa. Draghi tosin sai euron laskuun pelkällä puheellaan, mutta se on eri asia. Voisi olettaa että poliitikkojen painostukset euron arvoa kohtaan tulevat jatkossa kasvamaan.

        Perusongelma euroalueella lienee, että pohjoisen Euroopan ja Etelä-Euroopan välillä on suuri kilpailukykykuilu. Saksa on viime vuosina pitänyt palkkakehityksen tiukassa kurissa, ja sen hintakilpailukyky on aivan eri luokkaa kuin esim. Italian tai Espanjan (Kreikasta puhumattakaan). Euron valuuttakurssi asettuu nyt tasolle, joka Etelä-Euroopan maiden kannalta aivan liian korkea. Jos palkat eivät jousta, eivät Etelä-Euroopan maat pysty parantamaan kilpailukykyään. Tämä on monen mielestä jopa suurempi ongelma Etelä-Euroopalle kuin velka.

        Esimerkiksi Suomi pääsi irti 90-luvun suuresta lamasta viime kädessä vasta luopumalla vahvan markan politiikasta. Ensin markka devalvoitiin kaksi kertaa ja sen jälkeen se päästettiin kellumaan. Loppujen lopuksi markan ulkoinen arvo laski kymmeniä prosentteja. On toki muistettava että Suomella ei ollut tuolloin paljoa ulkomaan valuutan määräistä velkaa, joten markan arvon lasku ei merkittävästi lisännyt valtion velkataakkaa. Nyt tilanne on Suomessa ja monessa muussa EU-maassa aivan toinen. Euron heikentyminen lisäisi velkataakkaa.

        Toimitus

        SalkunRakentaja.com

      2. Salkunrakentajan toimitus?

        Olisi asiallista tietää, keitä salkunrakentajan toimitukseen kuuluu, kun oikein me-muotoa käytätte. Montako ihmistä siellä on töissä näin lauantaina? Vastaavan päätoimittajan nimi pitäisi sivullanne olla selvästi esillä, missä se siellä on?

      3. Vierailijalle

         

        Vierailijan pyyntö on sinänsä ymmärrettävä. Nettisivujen ylläpito ei kuitenkaan – kohtuuden nimissä – edellytä yksityisyydestä luopumista. SR-sivuston linja on (ainakin toistaiseksi) tällainen.

        Asiallinen talouskeskustelu pitää olla mahdollista myös anonyymisti.

        Jos vierailija laittaa sähköpostia omalla nimellään osoitteeseen toimitus@salkunrakentaja.com, niin esitettyihin kysymyksiin kyllä löytyy vastaus.

        SR

      4. Montako teitä siellä toimituksessa on lauantaiaamuna…

        … kirjoittamassa yhtä kommenttia kun kerran käytätte me-muotoa? Yhden ihmisen käyttämänä se viittaa kuninkaallisuuteen. "Asialliseen talouskeskusteluun" ei kuulu harhaanjohtaminen. Miksi tuolla sitten on tuollainen luettelo, vaikka kommentointi voidaan tehdä täälläkin nimettömänä? Miksi te kaikki siellä omassa toimituksessanne edellytätte kysyjältä oman nimen käyttöä ja salaatte omanne?

        Terveisin

         

        Suomen kansa

      5. Uteliaisuus

        Ymmärrän niinikään anonyymin vierailijan halun tietää, kuka toinen anonyymi kirjoittaja on. Keskittyisin silti enempi asiaan kuin kirjoittajaan. Salkunrakentajien asiapitoisuus on kuitenkin ilahduttava ja ymmärrän heidän tarpeen käydä anonyymisti keskusteluja. Esimerkiksi allekirjoittanut on varmasti tuhonnut osapuilleen kaikki henkilökohtaiset etenemismahdollisuudet työttömästä eteenpäin ulostuloillaan.

      6. Salkunrakentajalle Osa 2

        Teette paljon hyviä havaintoja ja olen totta puhuakseni hyvin mielissäni, kun makrotaloudesta puhutaan asioiden oikeilla nimillä.

        Haluaisin kuitenkin täsmentää huomioni seuraavaan:

        Puhutte "inflraatiovarasta", mitä minä katson puhtaasti talouspoliittisena jargonina, enkä niinkään toimenpiderajausta tuovana elementtinä. Niinhän se Venezuellassakin taisi kurssit muuttua, vaikka voinemme yhdessä mielin todeta, ettei inflaatio (siinä kansanomaisessa kuluttajahintavertailussa) niinkään mahdollistanut interventiota vaan aiheutti sen.

        Myönnän olevani sen verran monetaristi, että saan näppyjä iholle, kun joku vetää yhtäläisyyvsviivat esimerkiksi M3:n ja kuluttajahintojen välille. Toivon vastaisuudessa Teiltä tarkkuutta tässä määritelmässä, jos olemme enemmänkin kommunikointiyhteyksissä, kiitos.

        Draghi on puhunut nyt EURUSD:n alas (jota ennen aprikoin euroshorttia blogissani) ja monen valtion lainakorot. Epäilemättä herra Draghi puhuisi suomalaisetkin vartissa luopumaan saunasta ja Koskenkorva-viinasta. Herra Draghi on taitava ja ihailen hänen olemuksensa aiheuttamaa reaktiota. Hän on siis "vaikuttava" persoona.

        Suomen tasavallan ulkomaan valuuttariskit 90-luvun sekoilussa olivat toden totta suhteellisesti pienemmät kuin yksityisellä sektorilla otetut valuuttalainat, joita vielä sai järjellisiin korkoihin verrattuna pääomapaon vuoksi manipuloituihin markkakorkoihin. Herra Lee Buchheit ja hänen ideansa lienevät kuitenkin tuttuja? Irlantilaisherran Michael Noonanin opit ELA-irtaantumiseen saattavat levitä Iberian niemimaalle. Ja niitä aikeita ei ehkä herra Draghikaan puhu pois.

      7. Inflaatiovaara

        Viestissä oli paljon asiaa, mutta tartuttakoon nyt niistä ensimmäiseen, eli inflaatiovaaraan. Voi olla todellakin noinkin että kyse on talouspoliittisesta jargonista. Siis että taustalla kuitenkin on jokin muu tavoite, esim. elvyttävä rahapoliikka, joka menee inflaatiotavoitteen yli. Juuri tuo Japanin esimerkki osoittaa, että keskuspankki voi joutua luopumaan puhdasoppisesta rahan arvon puolustamisesta.

        Mutta toisaalta euroalueella on Saksa, joka tunnetusti onhyvin arka inflaatiolle, johtuen historiasta. Pienenä sivuhuomautuksena: Weimarin Saksan hyperinflaatio ei joidenkin käsitysten mukaan johtunut rahan painamisesta vaan massiivisista 1. maailmansodan sotakorvauksista.

        Draghin valuutanlaskupuheet ovat tietenkin siinä mielessä riski, että markkinat nyt uskovat että EKP tarvittaessa toimii, jos euro vahvistuu liikaa. Jos EKP ei ko. tilanteessa toimi, menettää pääjohtaja uskottavuutensa, ja sen jälkeen puheilla ei ole merkitystä.

        SR

      8. Saksa

        "Mutta toisaalta euroalueella on Saksa, joka tunnetusti onhyvin arka inflaatiolle, johtuen historiasta."

        Jos euron valuuttakurssin manipulaation poliittinen paine nousee kovin korkeaksi Ranskan ja muiden kilpialukyvyltään heikkojen maiden toimesta, niin Saksa ei silti sitä niele po syystä uskoisin. Sen takia euron hajoaminen on realistinen tie, jos Hollanden linja saa laajemmin kannatusta EKP:n roolin muuttamisen kautta – sopimuspohjaiseen valuuttajärjestelmään kun en usko pätkääkään. Saksalle jo nykyiset EKP:n epäortodoksiset toimet ovat olleet kova pala, inflatorisen politiikan hyväksyminen rahapolitiikan periaatteena olisi liikaa. Eurointegraatiolla on vahva asema Saksassa, mutta joku raja siinäkin varmasti tulee vastaan. Saksa ei siis koskaan hyväksy EKP:n inflaatiotavoitteen muuttamista muuten kuin tilapäisesti.

        Heikki 

      9. Inflaation historia

        On yleinen harhakuva, että natsit pääsivät valtaan korkean inflaation vuoksi. Natsien valtaannousun hetkellä oli mieluummin deflaatio kuin inflaatiotilanne. Saksassa nousi hyperinflaatio vuonna 1923. Pahimmillaan inflaatio oli 1923 alkupuolella ja jo saman vuoden marraskuussa lanseerattiin uusi valuuttta Reichmark joka lopetti inflaation ja korvasi kokonaan Papiermarkin vuodesta 1924. Natsit nousivat valtaan vasta vuonna 1933 eli 10 vuotta inflaation jälkeen ja tuona aikana oli deflaatio. Pitäisi sitä deflaatiostakin jotakin oppia. Ja oikeasti Aatu ei ollut vaalivoittajakaan minkä avulla olisi päässyt valtaan. Natsisaksankin ja Saksankin historiasta on paljon vääriä käsityksiä jotka luulevat tunteellisista asioista. Tunne ei ole sama kuin totuus muussa kuin uskonnossa.

      10. ”Demokraatti” Hitler

        "Ja oikeasti Aatu ei ollut vaalivoittajakaan minkä avulla olisi päässyt valtaan."

        Taitaa olla vähän ikävä vertaus, mutta Hitler oli hyvin paljon suurempi vaalivoittaja kuin Katainen, joka viime vaaleissa menetti (oliko se nyt) 9 paikkaa, mutta jollain tapaa voitti vaalit. H. oli -33 ehdottomasti luonnollisin valinta ns. pääministeriksi.

        Paljon olennaisempaa on, että H. hankki hyväksynnän toimilleen useammassakin kansaäänestyksessä, joista ainakin tämän tulos oli uskottava. http://en.wikipedia.org/wiki/German_referendum,_1934

        Pidän melkoisena ongelmana, ettei näitä kansaäänestyksiä mainita enW:n artikkeleissa aiheesta "Nazi Germany" yms. kai ollenkaan, vaan ainoastaan erillisartikkeleissa, jos niissäkään. Aiheesta on hyvä kuvaus tuossa http://en.wikipedia.org/wiki/The_Rise_and_Fall_of_the_Third_Reich mutta ko. kirja on mennyt ns. pois muodista. Saksan kansan roolia ei ole ehkä ollut tarkoituksenmukaista korostaa enää myöhemmin.

         

      11. Vaalit ja Hitler

        Heinäkuun 1932 vaaleissa natsit voittivat ja saivat 230 paikkaa parlamenttiin. Seuravissa vaaleissa Marraskuussa 1932, viimeisissä vapaissa vaaleissa, natsit saivat "enää" 196 paikkaa. AH hävisi myös Hindenburgille.  Puolue oli suurin puolue, mutta vaalitappion juuri kokenut. Loppu onkin historiaa. Ensimmäisten vuoden -32 vaalien jälkeen ei saatu hallitusta muodestettua ja toisen jälkeen saatiin Hitlerin johdolla. Nopeasti muut puolueet kiellettiin ja enää ei järjestetty vapaita vaaleja.

      12. deflaatioriskistä

         "Natsit nousivat valtaan vasta vuonna 1933 eli 10 vuotta inflaation jälkeen ja tuona aikana oli deflaatio. Pitäisi sitä deflaatiostakin jotakin oppia."

        Deflaatioriski nousisi toki, jos euron kurssi vahvistuisi dramaattisesti jonnekin sanotaan 1,60 dollariin tai päälle. Silloin tietysti EKP:lla olisi vahvat perusteet elvyttävään rahapolitiikkaan aina setelirahoitusta myöten, koska tuonti-inflaatio katoaisi ja voisi jopa muuttua negatiiviseksi, ja viennin hyytymisen myötä taantuma syvenisi, työttömyys kasvaisi ja deflaatio saisi virtaa. Mutta tässäkään tapauksessa EKP:n ei tarvitsisi toimia vastoin alkuperäistä mandaattiaan eli hintavakauden varjelua. Valuuttakurssiin vaikuttaminen ei olisi sen varsinainen tavoite, mutta poikkeustoimien myötä euron pitäisi tietysti heikentyä, ja deflaatiopaineiden hellittää.

        On iso ero siinä, toimiiko keskuspankki tässä suhteessa itsenäisesti ja alkuperäisen tehtävänsä mukaan, vai ulkoa annetun poliittisen käskyn mukaan (= Ranskan vienti ei vedä, paranna kilpailukykymme euron kurssi manipuloimalla!). Jos poliitikot saavat päättää keskuspankin puolesta toivekurssejaan riippumatta sen vaikutuksesta hintavakauteen, keskuspankki on menettänyt itsenäisyytensä, ja sen luotettavuus hintavakauden säätelijänä on mennyt. Kyse ei ole pienestä vivahde-erosta, vaan radikaalisti erilaisesta toimenkuvasta ja päätösvallasta.

        Tämä on muuten yksi niitä syitä, miksi valuuttakurssit eivät koskaan liiku hillittömästi yhteen suuntaan. Jos euro tai mikä tahansa valuutta alkaa vahvistua liikaa, antaa se keskuspankille syyn toimia tavoilla, jotka heikentävät kurssia aivan sen normaalin agendansa puitteissa. Ja kun markkinat sen tietävät, eivät kurssitkaan mittaansa enempää jatka yhteen suuntaan – viisaimmat sijoittajat tietävät, että kohta alkaa tapahtua, jos trendi yhä jatkuu, ja he kotiuttavat voittonsa. Ja trendi vaihtaa suuntansa ilman dramaattisia keskuspankkipäätöksiäkin. Olen tehnyt valuuttakaupalla rahaa (tosin tappioitakin virhearvioiden vuoksi), koska trendien käänteitä voi ennakoida kokemuksen ja ao tiedon varassa.

        Heikki

         

      13. Samanaikainen deflaatio ja inflaatio

         

        Kun Euroopalla ei ole yhtenäistä alueitten eroja tasottavaa talouspolitiikkaa erot saattavat kasvaa sietämättömäksi. Kun toiset kokevat mielestään vääryttä (Italia, Espanja, Kreikka) ja toisetkin mielestään näin tekevät (Suomi, Saksa), niin yhtenäistyminen on mahdotonta. Toisaalla on inflaatio ja toisaalla on hintojen romahdusmainen lasku.

        Tässä jutussa pidetään mahdollisena, että Costa del Solin kämpät laskevat vielä 50%.

        http://www.dailymail.co.uk/news/article-2254208/Spains-property-prices-slump-50-cent-British-holiday-homes-worst-hit.html#axzz2Kaosbl80

        Italiassakin on laskua: http://www.bloomberg.com/news/2012-10-04/house-prices-in-italy-s-tourist-spots-fall-amid-recession-taxes.html

        Jossakin muualla Euroopassa taas omaisuuden hinta nousee. Kreikkaa en viitsi edes ottaa tähän mukaan. Jos omaisuuden hinnan lasku yhdessä tulojen romahduksen kanssa ei aiheuta katkeruutta niin on kumma. Vielä kun muut huutavat suureen ääneen, että olette laiskoja ja saamattomia sekä huijareita. Näiden "muiden" kanssako pitäisi alkaa kaveeraamaan?

        Hintavakaudella on monta puolta, kenen hintavakaus. Ei ainakaan Espanjassa ja Kreikassa ole ollut asuntojen hintavakautta.

      14. Hintavakaudella on monta puolta

        No näinhän se toki on. Mutta se on ison valuuttaa-alueen rakenteellinen ongelma – jota eurossa ei tasoiteta edes julkisen talouden tulonsiirtojen kautta kuten vaikka USA:ssa. Kannattaisin kyllä euroalueen työttömyyskorvausta, jos sellainen hyvin laadittaisiin.

        Isolla valuuttaa-alueella on sinänsä aina sisäisiä suhdanne-eroja, niin myös USA:ssa. Jossain keskeinen teollisuudenala piiputtaa, toisaalla porskutetaan muun sektorin voimin. Edellinen karsii työvoimaa, toinen kärsii sen puutteesta.  Keskuspankilla on kuitenkin vain yksi rahapolitiikka kaikille. Isolla valuutalla on haittansa, mutta myös etunsa. Niiden välissä vekslaaminen ei ole helpoimpia hommia, vaikka tavoitteista suhteellisen samaa mieltä kaikki olisivat.

        Heikki

         

      15. Salkunrakentajalle

        Parahin salkunrateja,

        Ei tässä ole millään inflaatiopoltiikalla tekemistä niinkään. Sen sijaan yritysten kannalta Etelä-Euroopassa on oleellista saada EONIA-spreadit nollaan. Joo, se luo nykyisen kuplan kaltaisia mahdollisuuksia, mutta main interest rate ("ohjauskorko") ei ole ollut enää pitkään aikaan riippuvainen talouden tilasta. Elämme poikkeuksellisia aikoja. Aseta itsesi espanjalaisen aloittavan pienyrittäjän asemaan ja huomaa MRS-EONIA -spread.

  2.  
    ”Voisi olettaa että

     

    "Voisi olettaa että poliitikkojen painostukset euron arvoa kohtaan tulevat jatkossa kasvamaan"

    Niin, sitähän jutussani ennustan: Hollande ei jää yksin, veikkaan. 

    "Perusongelma euroalueella lienee, että pohjoisen Euroopan ja Etelä-Euroopan välillä on suuri kilpailukykykuilu. Saksa on viime vuosina pitänyt palkkakehityksen tiukassa kurissa, ja sen hintakilpailukyky on aivan eri luokkaa kuin esim. Italian tai Espanjan (Kreikasta puhumattakaan). Euron valuuttakurssi asettuu nyt tasolle, joka Etelä-Euroopan maiden kannalta aivan liian korkea. Jos palkat eivät jousta, eivät Etelä-Euroopan maat pysty parantamaan kilpailukykyään. Tämä on monen mielestä jopa suurempi ongelma Etelä-Euroopalle kuin velka."

    Olen samaa mieltä, ja tämä asettaa paineita poliittiseen valuuttamanipulaatioon. Tälle tielle lähteminen kyllä hajoittaisi euron. Jos valuutan arvo rukataan aina heikoimmille sopiviksi, se johtaa niin reippaaseen inflaatioon, että kilpailukykyisillä mailla ei ole järkeä olla mukana sellaisessa kuravaluutassa.

    Heikki 

Comments are closed.

Related Posts

WP Twitter Auto Publish Powered By : XYZScripts.com