Huomioita Ari Hakkaraisen ”Nokialla on vielä mahdollisuus, mutta pelkät puhelimet eivät enää riitä”-artikkeliin
Nokia pyrki tietoisesti 2000-luvun vaihteen strategiamuutoksellaan siirtyä laitevalmistajasta internet-ekosysteemijohtajaksi. Käytännössä tämä tarkoitti laiteläheisen teknologian ja osaamisen siirtämistä ulos yhtiöstä ja panostamista ohjelmistoalustoihin, sovelluksiin ja internet-palveluihin. Perusteluna oli laiteliiketoiminnan kannattavuuden eroosio ja siitä johtuva yritysarvon romahtaminen. Nokia tavoitteli yli 20% nettovoittoa ja markkina-arvo lähenteli 300 BUSD:tä.
Näin jälkikäteen katsottuna voidaan ajatella Samsungin jatkaneen Nokian 1990-luvun laitevalmistusstrategian viitoittamalla tiellä. Samsung on kohonnut elektroniikan komponenntiyhtiöstä markkinoiden johtavaksi kuluttajalaitevalmistajaksi pitäen kuitenkin kriittisen komponenttiteknologian, kuten näytöt, ja -osaamisen visusti omissa käsissään. Komponenttiteknologiaa ei käytetä yksinomaan Samsungin omiin kuluttajatuotteisiin: älypuhelimet, tabletit, PC:t ja televisiot, vaan sitä myydään myös kilpailijoille. Viimeisimmän kvartaaliraportin mukaan Samsung Electronics:in nettovoitto oli noin 11% ja markkina-arvo noin 185 BUSD. Referenssinä todettakoon, että Googlen, jota voitaneen pitää Nokian 2000-luvun strategian onnistuneena toteuttajana, nettovoitto on 23% ja markkina-arvo 205 BUSD. Apple puolestaan myös onnistuneena strategiaverrokkina tarjoaa luvut 25% ja 570 BUSD.
Näin ollen voidaan todeta, että Nokian näkemys strategiamuutoksen välttämättömyydestä kannattavuus- ja yritysarvotavoitteet huomioiden 2000-luvun vaihteessa oli oikeaan osunut. Mutta huonosti ei mene myöskään Samsungilla, joka on ollut uskollinen laiteläheiselle strategialle ja tuonut omalla osaamisellaan ja panostuksellaan lisäarvoa ekosysteemien ajureille: Applelle, Googlelle ja Microsoftille.
P.S. Epäonnistuneen strategiamuutoksen myötä Nokian markkina-arvo on 8,5 BUSD ja yritys tekee tappiota.
P.P.S. Laaja-alaisena kuluttajaelektroniikan tarjoajana Samsung itse asiassa kulkee strategiapolkua, jolla Nokia oli 1980-luvulla Kari Kairamon johdolla. "Äkkiväärä tempoilu" ei ole ominaista itäisille kulttuureille.
Monialayritykset
Nokia ei koskaan ole vielä ainakaan toiminut kuin softafirma. Se on ollut laitelähtöinen talo jossa softantekeminen on ollut lapsipuolen asemassa. Netti oli toisin, mutta siellä softan tekeminen ei koskaan päässyt luovaan lentoon vaan se tapettiin byrokratiaan. Puhelinkeskuksissa softan suuruutta ihannoitiin ei sen toiminnallisuutta. Pohjois-Korea oli vielä muutama vuosikymmen sitten se rikkaampi Korea ja 1950-luvulla Etelä-Korean talous oli tehty ainoastaan Japania palvelemaan. Nykyään Etelä-Korea on vauraampi jo kuin Suomi mitattuna PPP dollareina. En tunne Samsungin ja ylipäätään Korean teollista historiaa, mutta upea se on ollut. Vuonna 1978 yritys ei vielä pystynyt tekemään väritelevisioita, mutta nyt 30 vuoden päästä se taitaa olla silläkin alalla maailman johtava toimija. Kairamo lienee haaveili siitä minkä Samsung teki. Tässä on kyse niin paljosta muustakin. Ykkösjohtaja voi tuhota koko firman, mutta lentoon se ei sitä saa ilman keskijohtoa ja suorittavaa porrasta. Ihmettelen kun joku ihmettelee, että Nokiasta olisi voinut tulla Cisco tai nykyinen Apple. Ei olisi voinut tulla sillä yrityskulttuurilla mikä Nokialla oli voimiensa aikana 1980-luvulla tai 1995-2005.
Maailma muuttui lujaa 1970-1980 luvut ja siksi monet yritykset myös Suomessa tekivät monia asioita jotta ne saisivat tukea eri aloilta. Puhuttiin usean tukijalan politiikasta jotka tukisivat toisiaan. Sitten keksittiin tuo ydinosaamiseen keskittyvä filosofia joka nostaa tuloksia. Kun tehdään vain sitä mikä tuottaa loppujen lopuksi ajaudutaan umpikujaan. kun jostakin yllättävästä suunnasta tulee tuote mikä tappaa sen meidän lypsylehmämme. GSM-puhelimet piti olla niin hyvin patenteilla suojattu, että sille markkinalle ei uusia toimijoita pystyisi tulemaan. Kun litteät telkkarit tulivat markkinoille, niin kuvaputkitelkkarivalmistajilla meni parhaiten, koska kilpailu väheni siltä teknologialta. Sama kävi aluksi myös filmikameroille, mutta noutaja tuli. Tätä ydinosaamiseen keskittymistä perustellaan myös sijoittajille portfolion rakentamisen helppoutena. Voidaan ottaa täsmälleen niitä ominaisuuksia salkkuun kuin halutaan, ei tarvitse ottaa sivussa olevia 'haitallisia' rahansyöviä' sivutoimintoja. Tämä ajattelu perustuu maailman täydelliseen ymmärtämiseen ja sen mutkikkuuden väheksymiseen.
Luova tuho voi viedä Nokian
Itävaltalaisperäisen Josph Schumpeterin esittämä “luova tuho” (engl. “creative destruction”) hyvä kehys tarkastellessa Nokian tulevaisuutta.
Luovan tuhon perusajatus on, että kapitalismissa ei ole olemassa klassisen talousteorian mukaisia tasapainotiloja vaan meneillään on jatkuva muutos jossa että vanha rakenne tuhoutuu uuden paremman tieltä.
Pitäisikö meidän olla tyytyväisiä Nokian alamäkeen ja odottaa mitä käänteentekevää uutta on tulossa tuhoutuvan tilalle.
Riston analyysistä tuli
Riston analyysistä tuli mieleen keskustelu, jonka kävimme Kai Nymanin kanssa reilut kaksi vuotta sitten. Käsittelimme Samsungin ja Nokian erilaisia strategioita. Niin kuin artikkelissakin todetaan, strategiset valinnat ja niiden toteutus oli silloin jo nähtävissä.
http://www.piksu.net/artikkeli/samsung-erilainen-kuin-nokia