Huomionarvoista on myös, että tuet kohdentuivat systemaattisesti useammin vähemmän tuottaviin yrityksiin sekä sellaisille yrityksille, jotka eivät vaikuta normaaliaikanakaan elinkelpoisilta. Tuottamattoman toiminnan keinotekoinen säilyttäminen puolestaan vaikuttaa haitallisesti tulevaan tuottavuuskehitykseen.

– Huolestuttavaa on, että tuet kohdistuivat muita useammin mediaanituottavuuden alapuolella oleviin yrityksiin. Tämä vaikuttaa tulevaan tuottavuuteen negatiivisesti, koska työvoima ja pääoma jäävät herkemmin matalamman tuottavuuden yrityksiin sen sijaan, että ne siirtyisivät tuottavampaan toimintaan. Samaan hengenvetoon täytyy todeta, että tuet toki pyrkivät valtaosin säilyttämään toimintaa. Tukien kohdentumiseen liittyvät tulokset ovatkin vain osa tukien vaikutusten arviointia, jota hankkeen tulevat kausaalivaikutusarviot tulevat täydentämään. Tuottavuuskehityksen ja tulevan talouskasvun näkökulmasta havaitut tukien kohdentumiset ovat kuitenkin valitettavia, toteaa Etlan Olli Ropponen.

Kansainvälisen taloustieteellisen kirjallisuuden perusteella yritystuet ovat onnistuneet lisäämään työllisyyttä ja pienentämään yritystoiminnan sulkemisen todennäköisyyttä. Tukien vaikutukset ovat kuitenkin olleet usein suuremmat pienille yrityksille kuin suurille yrityksille.

– Myös koronapandemian alussa myönnetyt tuet ovat olleet vaikuttavampia kuin myöhemmin myönnetyt, mikä laittaa pohtimaan sitä, olisiko tukien myöntäminen pitänyt lopettaa jo aiemmin, sanoo Olli Ropponen.

Väliraportin ovat laatineet Etlan tutkimusjohtaja Heli Koski, tutkijat Otto Kässi, Johannes Hirvonen ja Ilkka Ylhäinen sekä tutkimuspäällikkö Olli Ropponen ja Senior Fellow -tutkija Nelli Valmari.