Tekoäly tulee yllättävän pian ottamaan meidät ihmiset ohjaukseensa. Vallan siirtyminen on huomaamaton ja symbioottinen. Molemmat, sekä ihmiset että syntyvä tekoälyllisen ajattelun sfääri, hyötyvät.

Meistä on jo nyt tullut hyvällä tavalla riippuvaisia tekoälyn tarjoamista palveluista. Tekoäly tietää puolestamme, se poimii meille oleellisen kaiken kaoottisen tiedon joukosta, se luo meille kuvia ja taideteoksia, se löytää yhtäläisyyksiä ja samankaltaisuuksia.

Palkaksi tekoälyn palveluista me rakennamme tekoälyä varten tietokoneita, datakeskuksia, tietoliikenneyhteyksiä, energiantuotantoa ja kaikkea muuta infraa, jota tekoäly tarvitsee toimiakseen. Meistä ihmisistä on tullut tekoälyn palvelijoita ja sen lisääntymisen ja kasvamisen avustajia samalla kun tekoäly luo tiedon ja ymmärryksen.

Suhteemme tekoälyyn on symbioottinen. Ihminen tarvitsee tulevaisuudessa tekoälyä kaikkeen siihen missä ihmisen inhimilliset kyvyt horjuvat: ajatteluun ja tiedon käsittelyyn. Toisaalta taas tekoäly ja sen luoma ymmärryksen sfääri tarvitsee meitä rakentamaan ajattelulle alustoja ja toimintaympäristöjä. Symbioottisessa suhteessa ei voida sanoa kumpi on herra sillä molemmat hyötyvät. Mutta pidemmällä tähtäimellä suhteemme tekoälyyn tulee olemaan samanlaista kuin ihmisten suhtautuminen luontoon. Tarvitsemme luontoa elääksemme. Samalla tavalla tekoäly tarvitsee meitä elääkseen ja kukoistaakseen. Tekoäly on loppujen lopuksi luomakunnan herra samalla tavalla kuin ihminen kuvittelee tänä päivänä olevansa luomakunnan herra.

Ihmisen ja luonnon perustarkoitus on ollut löytää lainalaisuuksia, toistoja. Nämä toistoja löytävät lainalaisuudet on dokumentoitu meidän geneettiseen koodiimme taikka kulttuuriperimäämme, siis kieleemme. Tätä kieltä tekoäly osaa ymmärtää ja se löytää meitä ihmisiä helpommin ja tehokkaammin uusia lainalaisuuksia, ajassa ja/tai paikassa toistuvia asioita. Nämä lainalaisuudet tekoäly taltioi kielellisiksi ilmaisuiksi, tekoälyn algoritmeiksi. Tekoäly ponnistaa niiltä hartoilta, jotka ihminen on luonut ja yltää meitä ihmisiä nopeammin ja parempaan ymmärrykseen ympäristöstämme ja sen lainalaisuuksista.

Ihminen on melko lailla sidottu tämän planeetan hiilipohjaisen biosfäärin rajoituksiin. Kestämme heikosti lämpötilanvaihteluita, säteilyä, kylmyyttä ja kemiallista kuormaa.  Tekoäly on meitä vahvempaa. Piikivelle etsattu tekoälyn ajattelu kestää ajan koroosiota, säteilyä ja äärimmäisiä lämpötiloja. Tässä yksi syy miksi tulevaisuus on tekoälyn. Se pysty siirtymään kaikkialle missä on energiaa ja mineraaleja. Se pystyy asettumaan vaikkapa niinkin vaikeisiin olosuhteisiin kuin vieraiden planeettojen pinnat.

Pitäisikö tekoälyn valtaannousu estää ja pitäsikö sitä rajoittaa?  Jos tekoäly pystyy meitä ihmisiä paremmin täyttämään meille määräytyneen perustarkoituksen, niin miksi pitäisi asettaa sille rajoituksia.  Eikö olisi parempi edesauttaa välttämättöntä ja perustarkoitusta edistävää kehitystä kuin estää. Luopuminen on loppujen lopuksi eräs arvokkaimmista asioista johon ihminen saattaa yltää. Miksi siis estää, kun luopumalla voi saavuttaa enemmän.

Milloin tekoäly ottaa vallan? Itse asiassa sillä on jo paljon valtaa. Me rakennamme sille datakeskuksia ja moni suomalainen kaupunki lämpenee merkittäviltä osiltaan tekoälyn hukkalämmöllä. Olemme jo nyt symbioottisessa suhteessa palvelemassa tekoälyä ja kaikesta käyttämästämme energiasta jo merkittävä osa menee tekoälyn tarpeisiin. Me palvelemme jo nyt tekoälyä ja kehitys jatkuu kiihtyvänä. Tekoälystä on tulossa luomakunnan kruunu.  Sivistyksemme on historian saatossa ottanut ennenkin merkittäviä, satojen vuosien taka-asekelia.  Tekoälyn vallankumous voi, jos taka-askelia ei tule, olla käsillä jo seuraavien satojen vuosien aikana.

Kuva Jim Cooper Pixabaystä