Piksussa keskitytään talouteen, mutta nostan esiin maailmanpoliittisen aiheen, Iranin ydinohjelman ympärillä yhä kiivaammin lainehtivan keskustelun – koska se kyllä realisoituessaan koskettaa mitä suurimmassa määrin taloutta, kautta maailman. Israelissa ja Yhdysvalloissa näet kiihtyy väittely, pitäisikö Iranin ydinlaitokset tuhota ilmaiskuilla. USA:ssa rintama kulkee osapuilleen niin, että hyökkäyksen kannattajien mukaan Iranin ydinaseistautuminen päästäisi sen sanelemaan ehtoja öljyhuollon ytimessä. Maailma olisi Iranin edessä polvillaan. Toki hyökkäystä perustellaan uhkakuvilla ydintuhosta, joka olisi väistämätön seuraus Iranin kaltaisen mielipuolivaltion joukkotuhoaseistumisesta, mutta valtapolitiikasta kyse on ennen muuta.

Vastustajat pitävät hyökkäystä hyödyttömänä, koska Iran on jo niin pitkällä ohjelmassaan, ettei sitä voi kaataa. Sota romauttaisi maailmantalouden, koska Iran sulkisi öljykuljetuksille välttämättömän Hormuzin salmen, jonka toista rantaa se hallitsee. Iran on panostanut rutkasti Hormuzin salmen asejärjestelmiin tällaista tilannetta varten. Yhdysvallat tuskin kykenisi eliminoimaan kaikkia Iranin iskuja lähes 200 kilometriä pitkässä salmessa.

Vastaava kansallinen väittely edelsi Yhdysvalloissa Irakin sotaa. Tuolloin maan ulkopolitiikkaa hallinneet uuskonservatiivit saivat World Trade Centerin tuhon jälkilöylyissä vasta virkaansa astuneen George W. Bushin vakuutetuksi, että Saddam Husseinin kaataminen ratkaisee Lähi-idästä kumpuavat ongelmat. Sehän osoittautui aika lailla haaveeksi.

Sauli Niinistökin muistaakseni sanoi, että jos Yhdysvallat päättää hyökätä Iranin ydinhanketta vastaan, Suomen pitää olla mukana. Presidenttihän ei asiaa päätä edes Suomen osalta, ja Suomen kanta ei asiaa ratkaise millään tavalla – mutta jos hyökkäys aiotaan tehdä, sille varmasti halutaan mieluusti laaja kansainvälinen tuki. Niinistön lausuntokin kuvaa, että poliittisesti otollista ilmapiiriä sodalle löytyy.

Iran on toki roistodiktatuuri, jonka ydinaseistautuminen ei ole millään tavalla suotavaa. On kuitenkin toinen asia, kannattaisiko sen estämiseen lähteä sodalla, joka jokseenkin varmasti halvaannuttaisi maailmantalouden ties miten pitkäksi ajaksi, ja aiheuttaisi suurta inhimillistä tuhoa.

Mielestäni hyökkäyksen puolustajat liioittelevat ydinaseen merkitystä käytännön politiikalle. Ydinaseen käyttökynnys on niin valtava, ettei sitä voi käyttää valtapolitiikan välineenä tavanomaisissa valtakahinoissa. Ydinaseen hankkineet valtiot haluavat varmistaa sillä koskemattomuutensa. Sen vuoksi länsimaatkin niitä ovat aikoinaan hankkineet. Ei niillä noin vain naapureita painosteta. Emme me Suomessakaan pelkää Venäjän ydinaseiskua, jos riitelemme sen kanssa puutulleista.

Ydinaseita ei ole käytetty kuin yhdessä sodassa. Sen jälkeen kauhun tasapaino on pitänyt huolta, että ne ovat pysyneet siiloissaan. Ydinaseen käyttökynnystä kuvaa, että veriviholliset Intia ja Pakistan ovat välttäneet ydinsodan – vaikka ovat sotineet tavanomaisin asein. Pohjois-Koreakin on pidättynyt pomminsa käytöstä, koska Yhdysvaltojen vastaisku olisi armoton.

On vaikea ymmärtää, miksi tämä ei pätisi Iraniinkin. Iranin politiikkaa tuntevat mielestäni objektiiviset asiantuntijat ovat sitä mieltä, että Iran haluaa ydinaseella varmistaa koskemattomuutensa Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten varalta. En sitä nyt järin epäloogiseksi tai mielipuoliseksi politiikaksi voi sanoa, niin vähän kuin Iranin hallitsijoista sinänsä pidänkin. Iranin korkein johtaja Ali Khamenei on häikäilemätön valtapoliitikko, mutta kaukana idiootista. Iranin presidentti Mahmud Ahmadinejad rakastaa kyllä provokatiivisia lausuntoja Israelin tuhoamisesta, mutta hän ei ole todellinen vallankäyttäjä, vaan Khamenei.

On erittäin epäloogista olettaa, että Iran käyttäisi ydinasetta ensimmäisenä, koska siitä seuraisi Iranin oma tuho. Tästä yhtälöstä seuraa mielestäni, että Iranin ydinhanke, niin epämiellyttävä kuin se onkin, ei ole peruste sotaan. Mutta jos ilmapiiri Yhdysvalloissa kovenee, sota on aivan mahdollinen tie, kuten Irakissakin aikanaan. Julkisella keskustelulla valmistellaan siihen ainakin yleistä mielipidettä.

Jo itsekkäistä syistä suosittelen vastustamaan sotaa, koska se rassaisi rajusti maailmantaloutta ja tekisi sijoittamisesta lievästi sanoen haastavaa. Eli suomeksi – jos sotakuume aina vain nousee, varautukaa myymään osakkeenne.