Indeksisijoittamisen pioneerilla on kymmenen sääntöä sijoitusmenestykseen, jotka hän käy läpi kirjassaan The Clash of the Cultures Bogle listaa hänen kymmenen sääntöään menestyksekkääseen sijoittamiseen. Ne ovat seuraavat:

1. Paluu kohti keskinkertaisuutta. (Reversion to the mean)

2. Aika on ystäväsi, herätteet vihollisesi.

3. Osta oikein, pidä tiukasti kiinni.

4. Omaa realistiset odotukset.

5. Unohda neula, osta heinäsuopa.

6. Minimoi välistävetäjän osuus.

7. Et voi paeta riskiä.

8. Varo viimeisen sodan sotimista.

9. Siili pieksee ketun.

10. Pidä kurssisi.

Ensimmäinen sääntö sanoo, että älä osta eilisen menestyjää valitessasi huomisen pärjääjää. Bogle uskoo viimeisten vuosien menestyjien palaavan kohti keskinkertaisuutta. Hän uskoo osakemarkkinoiden tuottojen siirtyvän kohti keskimääräistä historiallista tuottotasoa hintojen heiluessa keskiarvotuottojen molemmin puolin. Toisin sanoen, hän uskoo osakeindeksit muodostavien osakkeiden todellisen arvon eli yritysten kassavirtojen nykyarvon määrittävän osakkeiden hintoja pitkällä aikavälillä. Hän uskoo arvon kasvavan suunnilleen samaa vauhtia läpi vuosikymmenien. Tämä sääntö ei pidä täysin paikkaansa yksittäisten yritysten kohdalla, mutta yritysten Yhdysvalloissa sijoittajille tekemä tuloskasvu on ollut noin seitsemän prosenttia viimeisen sadanviidenkymmenen vuoden aikana. Se on koostunut reaalisesta tuloskasvusta (2.5%:ia) ja osinkojenkasvusta (4.5%:ia). Osakeindeksien reaalituotto on ollut sijoittajille samana aikana noin 7%:ia. Tämä näkyy myös Boglen neljännessä säännössä.

Toinen sääntö kertoo kärsivällisyydestä. Korkoa korolle ilmiö alkaa tuottamaan hitaasti, mutta sen aikaansaamia tuottoja ei voi estää. Tuotot tuhoutuvat, kun heräteostokset ja -myynnit tuhoavat sijoitusten arvoa. Keskimääräinen sijoittaja ei pääse lähelle keskiarvotuottoja, koska hän tekee liikaa kauppaa. Kaupankäynti tulee kalliiksi eikä sijoituksen vaihtaminen onnistu niin usein kuin sijoittajat uskovat. Bogle uskoo päätösten määrän vähentävän keskimääräistä laatua. Yksi hyvä päätös on hänestä vaikea ja useamman hyvän päätöksen tekeminen lähes mahdotonta.

Kolmas sääntö keskittyy oikeaan allokaatioon. Osakkeiden hän uskoo tuottavan pääoman ja tulojen kasvua ja joukkovelkakirjojen säilyttävän nykyiset tulot ja pääomat. Sijoittajan saadessa osakkeiden ja joukkovelkakirjojen suhteet kohdilleen, tulee ne tasapainottaa tasaisin väliajoin. Suhteiden miettiminen tulee aloittaa 50/50 jakaumasta ja osakepainoa voi nostaa mikäli on paljon aikaa, sijoitetut pääomat ovat kohtuulliset tuloihin verrattuna, nykytuloille on vähän tarvetta ja pystyy pitämään päänsä kylmänä hintojen laskiessa. Vanhetessa on laskettava osakkeiden määrää. Nykytilanteessa 50/50 allokaatio on silmissäni järjetön, koska Bogle kehoittaa suosimaan korkopapereina Yhdysvaltain 10-vuotisia valtionlainoja, joiden hinnat ovat nyt korkealla. Eivätkä osakkeetkaan ole halpoja.

Neljäs sääntö sanoo, että osakemarkkinat tuottavat keskimäärin historiallisen tuloskasvun ja osinkoprosentin verran. Tuotto-odotuksia ei pidä muuttaa osakehintojen liikkeiden suunnan yleisen mielipiteen mukaan. Markkinoilla suurin osa sijoittajista muuttaa mieltään hintojen mukaan. Tämä vie hintoja pitkiäkin ajanjaksoja väärään suuntaan.

Viides sääntö suosittelee ostamaan indeksirahastoja yksittäisten osakkeiden, aktiivisten rahastojen tai joukkovelkakirjojen sijaan. Markkinariski on olemassa. Vain indeksirahastot tarjoavat hänestä tarpeeksi hajautusta. Tämä sääntö ei toimi, kun riittävän moni markkinatoimijoista siirtyy indeksirahastoihin sijoittamiseen. Kukaan ei ole tarkalleen määritellyt milloin raja tulee vastaan, mutta se on varmasti alle sata prosenttia.

Kuudes sääntö käskee minimoimaan välistävetäjien aiheuttamat kustannukset. Sijoittaja ei tarvitse hänestä muita vaihtoehtoja kuin indeksirahastot, joissa on pienimmät kulut. Sijoittajat tekevät yhtenä joukkona yhtä paljon keskimäärin voittoa kuin markkinaindeksit, kun kuluja ei lasketa. Ne mukaanlukien kyseessä on miinussummapeli, jossa keskimääräinen pelaaja häviää kulujen verran. Kulut kannattaa minimoida, vaikka ei sijoittaisikaan indeksirahastoihin.

Seitsemäs sääntö sanoo, että riskittömiä sijoituksia ei ole. Boglesta sijoittaja joutuu valitsemaan lähinnä sen mitkä riskit häntä koskevat. Laittamalla rahat säästötilille ei riskeeraa niiden nimellisarvoa, mutta todellisuudessa niiden arvo heikkenee pitkällä aikavälillä. On todennäköistä ettei sijoittaja pääse varallisuustavoitteeseensa pitämällä rahansa säästötilillä. Bogle sanoo hyvin hajautetetun salkun tarjoavan uskomatonta varallisuuden kasvua pitkällä aikavälillä. Yritysten varallisuus ja tulokset kasvavat niiden sijoittaessa voittonsa liiketoimintaansa.

Kahdeksas sääntö sanoo, että liian suuri osa sijoittajista tekee päätöksensä lähimenneisyyden perusteella. Sijoittajat huolehtivat kohonneesta inflaatiosta, kun siitä on tullut yleisesti hyväksytty syy pelätä. Tällöin korkea inflaatio on yleensä jo laskemassa. Sijoittajat tekevät päätöksensä myydä yleensä vasta suurimman kurssilaskun jälkeen. Bogle sanoo ettei lähimenneisyyttä kannata hyljeksiä, mutta nykyiset sijoitustrendit eivät kestä yleensä pitkään.

Yhdeksäs sääntö sanoo ketun tietävän monta asiaa, mutta siilin tietävän yhden loistoasian. Kettu kuvaa rahoituslaitosta, jossa työskentelee monia asioita osaavia tai monimutkaisiin markkinoihin tai strategioihin uskovia ammattilaisia. Siili kuvaa rahoituslaitosta missä uskotaan yhteen yksinkertaiseen asiaan: Pitkäaikainen sijoitusmenestys perustuu yksinkertaisuuteen. Rahoitusmaailman ketut perustelevat olemassaoloaan väittäen, että sijoittaja pärjää vain heidän markkinoiden asiantuntemuksellaan ja ymmärryksellään. Heidän apunsa maksaa liikaa. Siili uskoo strategiansa olevansa menestyksekäs, koska se on yksinkertainen ja sillä on matalat kustannukset.

Kymmenes sääntö sanoo ettei sijoittaminen ole helppoa. Se vaatii kurinalaisuutta, kärsivällisyyttä ja peräänantamattomuutta. Se vaatii sijoittajan toteuttavan itselleen sijoittamista varten luotuja sääntöjä. Hän ei usko suuriin salaisuuksiin tai indeksirahastosijoittamista monimutkaisempiin strategioihin vaan sijoittaa vuodesta toiseen tähän ideaan. Vaikka se ei ole ehkä paras strategia niin huonompia vaihtoehtoja on lukemattomia. Sijoittajan pitää yrittää välttää turhat houkutukset ja pitää kurssinsa sanoo Bogle.

Boglen kymmenen sääntöä toimivat kohtuullisen hyvin indeksisijoittamisen maailmassa ja osittain myös yksittäisiin kohteisiin sijoittamisessa. Yhden loistoasian ymmärtämistä pidän aina vaarallisena mikäli siihen ei suhtaudu terveellisellä epäilyllä. Myös indeksirahastot voivat toimia tappioiden tekijöinä, kun ei ymmärrä niiden rajoituksia tai osaa arvioida milloin niihin sijoittaminen tarjoaa huonoja tuotto-odotuksia.
 

– Tommi T