Median historian nopein murros saattaa olla valokuvien ja videoiden siirtyminen filmiltä ja kaseteilta muistikorteille talletettuihin tiedostoihin. Kun noin 10 vuotta sitten uusi digitaalinen kamera- ja tallennusteknologia alkoi olla tarpeeksi käyttäjäystävällistä, riittävän tasoista teknisesti ja hinnaltaan perheystävällistä, uusi media vyöryi hämmästyttävän nopeasti koti- ja ammattikäyttöön.

Samalla valokuvauksessa liikkuvat rahavirrat vaihtoivat suuntaa. Filmivalmistajia ei enää tarvittu, mutta koska jossakin kuvaajat otoksiaan haluavat esitellä ja myös säilyttää, internet-palvelut ja tallennusvälineiden valmistajat ovat keränneet filmeihin sijoitetut rahat omiin taskuihinsa.

Valokuvauksen murros on käsittämättömän nopea siksi, että ihmisten täytyi muuttaa tapojaan ja käyttäytymistään ennen kuin uusi teknologia saattoi valloittaa massamarkkinat. Kuvia ei enää voinutkaan hypistellä käsissä ja asetella albumeihin, vaan niitä piti katsella tietokoneen ruudulta. Silti käytännössä viimeisetkin nurisijat – ammattilaiset mukaan lukien – ovat nyt digitaalisten kameroiden ystäviä.

Filmiajan mahtiyhtiö Kodak on juuri hakeutunut konkurssiin. Yhtiö oli aikoinaan niin visionäärinen, että kehitti oman digitaalisen kameran jo vuonna 1975. Kun uusia markkinoita 2000-luvun alussa jaettiin, Kodak ei pystynyt muuttumaan filmiajan yrityksestä digitaalisen aikakauden toimijaksi.

Toinen filmiaikakauden yhtiö, Fujifilm, puolestaan onnistui muutoksessa erinomaisesti. Yritys kävi läpi kivuliaan muutosprosessin 2000-luvulla, mutta onnistui luomaan itselleen kokonaan uuden bisnesmallin poikkeuksellisen nopeasti.

Entä kuka muistaa vielä sellaiset legendaariset kamerabrändit kuin Minolta ja Konica? Yhtiöt luopuivat kameroista jo viisi vuotta sitten, koska eivät päässeet uuteen markkinaan kunnolla mukaan. Myös Olympus on vakavissa vaikeuksissa harjoitettuaan hiukan liian luovaa kirjanpitoa Japanissa.

Teknologinen murros hävittää markkinoilta vanhoja toimijoita ja nostaa uusia yrittäjiä kilpaan mukaan. Samsung on edennyt voimakkaasti monella uuden teknologian sektorilla, myös kamerabisneksessä. Murroksen voittajiin kuuluu myös Nokia, joka taitaa olla maailman yleisin kameramerkki. Lähes jokaisessa puhelinmallissa kun on jo vuosia ollut digitaalinen kamera sisäänrakennettuna.

Samalla kun ihmettelen kamerabisneksen ällistyttävän nopeaa murrosta, ihmettelen vielä enemmän sanomalehdistön hidasta murrosta. Tietenkin alan vanhat toimijat ovat haluttomia hyppäämään kokonaan verkkomedian varaan. Tietenkin uudet toimijat käyttävät tilaisuutta hyväkseen ja vievät vanhoilta lehtitaloilta yleisöä.

Vuonna 2012 sanomalehdistön muutosta pidätellyt pato kuitenkin murtuu. Maksullisten lehtien tilaajamäärät ovat laskeneet jo vuosia. Lehdistö on pääsääntöisesti sopeutunut leikkaamalla kuluja, ei muuttumalla. Lehtitilauksille asetettu arvonlisävero vähentää tilauksia tai pienentää katteita, todennäköisesti kumpaakin.

Aika on yksinkertaisesti kypsä sille, että Suomessa jokin merkittävä sanomalehti kokee tänä vuonna Kodakin kohtalon. Toisaalta uusia julkaisuja syntyy yhä lisää. Samalla myös jokin perinteinen lehtibrändi tekee Fujifilmit ja siirtyy kokonaan digitaaliseen aikaan.