Teollisuustuotanto ja bruttokansantuote kehittyvät tällä hetkellä pirteästi kuten oheisista makrotaloustilastoista (Euroalue, USA, Kiina,Japani) voimme havaita. Teollisuustuotannon kasvuprosentit tulevat lähimmän vuoden aikana normalisoitumaan nyt vallitsevista yli 5…15% luvuista  0…10% tasolle. Pudotus ei ole merkki lähestyvästä suhdannekuopasta vaan siitä, että viime vuoden loppupuolen vertailutaso on jo melko lailla korkea. Nyt nähdyt korkeat kasvuluvut johtuivat siitä, että pysähdyksissä oleva tuotantokoneisto on saatu käyntiin. Kasvua varten pitää jatkossa rakentaa uutta teollista kapasiteettia.

Maailmantalouden suurin epätasapaino liittyy USA:n vaihto- ja kauppataseen vajeisiin (vaito- ja kauppatase ovat oikealla asteikolla), jotka eivät ole vielä kokonaan sulaneet. Vaje on noin 3…3,5% USA:n bruttokansantuotteesta, mutta tämän suuruinen epätasapaino on mahdollista korjata USA:n sisäisillä toimenpiteillä.

Inflaation kiihtyminen on puhuttanut paljon. Mutta sekin on näkyy oikeastaan vain Kiinassa ja sen lähialueella. Kiinan keskuspankki on ripeällä korkopolitiikalla puuttunut asiaan niin kuin Kiinan korkotasoa esittävästä graafista voimme havaita. Länsimaiden korkea työttömyys ehkäisee palkkainflaatiota. Inflaatio johtuu länsimaissa pääasiassa ulkoisista tekijöistä (tuontitavaroiden ja raaka-aineiden hinnannousuista), joiden vaikutus jää todennäköisesti väliaikaiseksi. 

Erään poikkeuksen inflaatiokehityksessä muodostaa Suomi, joka todennäköisesti nostaa arvonlisäveroa ja tämä taas näkyy suoraan kuluttajien näkemissä hinnoissa. Veron korotukset Suomen kaltaisissa maissa pienentävät bruttokansantuotetta lähes veron korotuksen suuruisella määrällä (Lähde: IMF). Kuluttaja kokee kaksinkertaisen kärsimyksen – verot nousevat ja tulot pienenevät (tai työttömyys tulee tupaan). Onneksi on nousukausi, eikä ilmiötä tästä syystä helposti huomata ja yhteiskuntarauha säilyy.

B

Lähteet: Keskuspankit, Economist.com