Suurin osa sijoittajista tietää Warren Buffettin, joten on ehkä turhaa alkaa käydä tarkemmin läpi kenestä on kyse. Tietääkseni kirja on ensimmäinen suomalaisen tekemä kirja hänestä tai tarkemmin sanottuna hänen tavastaan sijoittaa.

Kirjan pääasiat ovat yksinkertaisesti ilmaistuina seuraavia:

Älä koskaan sijoita sellaiseen yritykseen, jota et ymmärrä. Tämä ei tarkoita sitä, että sijoittajan pitäisi tietää kaikki yrityksestä ja sen tuotteista. Sen sijaan se tarkoittaa sitä, että sijoittajan pitää pystyä muodostamaan yrityksen tulevaisuudesta ja sen tarjoamista tuotoista riittävä kuva ainakin seuraavalle viidelle vuodelle. Toisin sanoen, liiketoiminnan pitää olla ennustettavaa. Tämän lisäksi yrityksen tulee olla huippulaadukas. Viimeistä asiaa avataan kirjassa enemmän.

Sijoittajan tulee myös keskittyä pitkän aikavälin sijoituksiin ja unohtaa lyhyen aikavälin arpapelit. Eli puhutaan vuosikymmenistä. Tämä tarkoittaa sitä etteivät välittäjät ja verottaja pääse ottamaan osaansa sijoittajan tuotoista ja korkoa korolle -ilmiö tekee silloin parasta tulosta.

Näiden lisäksi sijoittajan tuotto/riski -suhde pitää olla suuri. Kirjassa tätä samaa asiaa kuvaillaan Buffettin säännöillä: Älä koskaan häviä rahaa, äläkä koskaan unohda tuota sääntöä. Tästä yhtenä esimerkkinä kirjassa mainittu Washington Post, jonka omaisuuden arvoksi Buffett oli laskenut noin 400 miljoonaksi dollariksi. Samaan aikaan pörssissä yritys maksoi 80 miljoonaa. Kirjan suurin anti riskeistä on se, että se paljastaa suurimmaksi riskiksi sjoittajan itsensä. On helpompaa tehdä asioita muiden perässä kuin olla tekemättä ja odottaa hetkiä jolloin tuotto/riski suhde on korkea. Kirja ei myöskään tarjoa riskien pienentämiseksi vaihtoehtoa hajauttaa sijoituksensa vaan pikemminkin sitä, että paras tapa suojautua riskeiltä on tietää mitä tekee ja sijoittaa huippuyrityksiin silloin, kun niitä saa kohtuulliseen hintaan.

Näiden asioiden lisäksi Hyttinen on lanseerannut tai ottanut käyttöön kirjassaan käsitteen bisnessijoittaminen joka tarkoittaa sitä, että sijoitetaan ensisijaisesti katsomalla yrityksen liiketoimintaa pitkällä aikavälillä. Oma näkemykseni on se, että tämä termi on tarpeeton ja yksi termi lisää jo ennestään turhia termejä vilisevään rahoitussanastoon on liikaa. Perusteluni tähän asiaan tulee suoraan Buffettilta, jonka käyttämä lause on ”Hinta on se minkä maksat ja arvo on se mitä saat” eli toisin sanoen, jokainen sijoittaja on arvosijoittaja. Loppuja markkinoilla toimivia ihmisiä pitää kutsua muilla nimillä kuin sijoittaja.

Yksi tärkeä asia jää kirjassa mielestäni vajaaksi ja se on se ettei hyvien bisneksien löytämiseksi ole kovin selviä askelmerkkejä. Voi jopa sanoa, että niiden kuvaileminen on ainakin hieman epämääräistä, kuten yhtiö on riittävän suuri, kannattavuus on pysyvästi hyvällä tasolla, jne.. Tämä siitä syystä ettei kirjassa ole juuri mitään mainintoja siitä kuinka Buffett etsii ja löytää hyviä bisneksiä. Ensisijaisesti minun ymmärrykseni mukaan hän nimittäin tutkii tilinpäätöstietoja ja muita yritysten taloudellisia tiedotteita löytääkseen huippubisneksiä. Niistä ei tosin aina löydy suoraan tietoja yritysten johdon ammattitaidosta. Buffettin tavasta tulkita lukuja löytyy tietoa mm. seuraavasta kirjasta:

Warren Buffett and the interpretation of the financial statements, Mary Buffett, & David Clark

Tätä lähdettä ei ole kirjassa hyödynnetty ainakaan lähdeluettelon mukaan. Yksi todella hyvä esimerkki kirjasta kuitenkin löytyy ja se on Handelsbankenista. Myös Coca Colasta on kohtuullisen hyvä esimerkki, mutta se olisi ollut vielä parempi mikäli Hyttinen olisi lukenut mm. Charlie Mungerin köyhän Charlien almanakan, jossa Munger pistää Coca Colan liiketoiminnan paloiksi. Ensiksi mainitusta kirjasta löytyy myös lyhyt analyysi luvuista, joita Buffett käytti tehdessään sijoituksen Coca Cola companyyn. Ymmärrän kyllä, että kirjaan on voitu ottaa vain tietty määrä materiaalia, mutta muutama lisäsivu pelkkää asiaa tuskin olisi vaikuttanut muuten kuin tehnyt kirjan paremmaksi. Ehkä sitten seuraavaan painokseen saamme lisää tietoa mainitsemistani asioista.

Seuraavassa kirjan hyvät ja huonot puolet:

Plussia:

• Hyvin kirjoitettu ja helposti ymmärrettävä tiivis paketti

• Äärimmäisen realistinen

• Buffettin sijoitustyyli on ymmärrettävissä kirjasta

• Handelsbanken esimerkkinä kuvaa mielestäni hyvin Buffettia

• Sijoittamisen riskitekijät kuvattu hyvin

Miinuksia:

• Buffettin tapa tulkita yritysten taloudellisia tiedotteita, kuten tilinpäätöksiä puuttuu

• Hyvien liiketoimintojen kuvaukset jäävät hieman vajaiksi

Oma näkemykseni laadusta on se, että kirja on hyvä, mutta ei erinomainen. Mikäli viimeiseksi mainitut miinukseni korjataan seuraavaan painokseen, tulee kirjasta erinomainen. Siis mikäli seuraava painos yleensä tehdään. Kirja ei mielestäni sovi ihan aloittelijoille, mutta hieman kokemusta omaaville sijoittajille se on hyvä apuväline. Buffettia seuranneille ja hänen ajattelumalleja ymmärtäville kirja tarjoaa vähän lisäarvoa. Pidän kirjaa hyvänä pelinavauksena kotimaisella kielellä tehdyille Buffettia tulkitseville opuksille. Toivottavasti kirjasta tehdään uusi painos joillakin lisäyksillä höystettynä.

– Tommi T