Kreikka taipui väistämättömän edessä eli parlamentti hyväksyi talouden ankaran tervehdyttämisohjelman, joskin niukin äänin. Mutta Kreikalla ei ollut todellisuudessa vaihtoehtoja. Luottoluokittajat pudottivat maan velkakirjat roskalainaluokkaan, eli luokittajat eivät usko velkojien saavan rahojaan takaisin. Kreikan markkinakorot huitelevat jo liki 30 prosentissa. Kreikalla ei ole mitään mahdollisuutta ulkopuoliseen rahoitukseen ilman EU:ta ja IMF:ää.

Jos Kreikka ei olisi hyväksynyt sille asetettuja ehtoja, se olisi jäänyt ilman luottopaketin seuraavaa maksuerää. Kreikka olisi ajautunut maksukyvyttömäksi. Kreikan pankkijärjestelmäkin olisi romahtanut, sillä sen pankit eivät saa rahaa muualta kuin EKP:lta. Kreikkalaiset ovat vetäneet pankeistaan jo paniikissa talletuksiaan, joten pankeissa on varmasti koettu melkoisia painajaisia. Ja yhtä varmasti ympäri Eurooppaa, ketjureaktion pelossa.

Jos Kreikka ajautuisi – tai ajautuu – maksukyvyttömäksi, putoaa se niin vaikeaan lamaan ja säästökuurille, että siihen verrattuna tähän asti koettu on verryttelyä. Palkat ja eläkkeet jäävät maksamatta. Pankkien kaatuessa koko talous ajautuu kaaokseen.

Periaatteessa Kreikka voisi tehdä kuten Argentiina 2000-luvun taitteessa, jolloin maa oli ylivelkaantunut, lamassa ja kauppataseeltaan raskaasti miinuksella. Argentiinan valuutta oli sidottu dollariin. Se oli aiemmin mahdollistanut korkotason laskun ja matalan inflaation, mutta samalla velkataakka oli noussut taivaisiin ja kilpailukyky romahtanut. Taudinkuva oli jokseenkin sama kuin Kreikalla.

Argentiina irrotti valuuttansa dollarista ja devalvoi sen. Se joutui ulos luottomarkkinoilta, ja seuraavana vuonna maan talous supistui yli kymmenen prosenttia. Mutta devalvaation ansiosta talous alkoi kuitenkin kasvaa vauhdilla, koska halpa valuutta edisti vientiä. Kolmen vuoden kuluttua kansantuote oli tavoittanut lamaa edeltäneen tason.

Osapuilleen samoilla eväillä Suomikin nousi lamasta 1990-luvulla, kun se luopui vahvan markan politiikasta. Velkataakka oli toki karmea hoitaa, ja monet valuuttaluottoja ottaneet eivät ole päässeet tänäkään päivänä jaloilleen. Kansantalous alkoi kuitenkin toipua, lopulta valtiontalouskin, joskin kovaan hintaan. Tuolloin syntynyt rakenteellinen kurjuus jatkaa yhä elämäänsä, muun muassa lama-ajan köyhyysloukkuun ajautuneiden perheiden jo aikuistuneissa lapsissa.

Kreikka voi erota eurosta, ja monen niin kreikkalaisen kuin euroalueen kansalaisen mielestä sen pitäisikin tehdä niin. Se tarkoittaisi rajua devalvaatiota. Mutta Suomeen ja Argentiinaan verrattuna Kreikka on sikäli surkeassa jamassa, että sen vientisektori on olematon. Devalvaatio ei isommin hyödytä, jos vietävää ei ole. Kreikan tärkein vientituote on itse asiassa turismi, ja sitä devalvaatio toki edistäisi, mutta yksin turismista ei koko kansantalous elä. Kreikka ei panostanut velkarahojaan investointeihin ja koulutukseen, joten drakmaan palaaminen ei ole taikasauva, semmingin kun se nopealla aikataululla toteutettuna aiheuttaisi kaaoksen.

Säästöpaketin yhteydessä on esitetty sinänsä oikeutettuja vaatimuksia, että Kreikassa ei pitäisi ainostaan säästää, vaan myös panostaa kasvun edellytyksiin. Aivan oikein, mutta vuosien lorvailua ei hetkessä taiota pois. Kreikkalaisilla on edessään kova kuuri sekä kustannustason karsimisessa että kasvuedellytysten luomisessa. Se on vuosien urakka.

Maailmantalouden kannalta Kreikan poliittinen valinta on helpotus, mutta itse kriisi ei sillä vielä katoa. Kreikan maksuvalmius pysyy surkeana vielä pitkään, joten velkajärjestelyt ovat jossain muodossa jokseenkin väistämättä edessä. Optimististen arvioiden mukaan ne eivät lopulta iske pankkijärjestelmään yhtä rajusti kuin Lehman-konkurssi, koska luottotappioihin on ehditty varautua – suuri osa sijoittajista on jo myynyt Kreikka-lainansa, ja tappiot on jo kirjattu taseisiin.

Jotkut suuret eurooppalaiset pankit voivat vaatia pääomitusta, mutta tähänkin ehditään nyt varautua, koska poliittisilla päätöksillä on ostettu tarpeellista aikaa. Tämä on siis optimistinen skenaario. Pessimistinen skenaario on 2008 rahamarkkinamyrskyn uusinta, ja tällä kertaa tilanteessa, jossa valtioiden ja keskuspankkien eväät on jo käytännössä syöty. Ei voi kuin toivoa, että optimistit ovat oikeassa, eli viivytystaistelu kannatti.