Kuluttajien luottamus on historiallisesti pystynyt ennakoimaan tai ainakin seurailemaan pörssikurssien kehitystä. Yksittäiset tapahtumat vaikuttavat lyhyellä tähtämellä, mutta jos haluaa käsitystä trendistä, niin kuluttajien luottamus on hyvä työkalu. 

Kuluttajat luottavat ja samaistuvat helposti kurinalaisesti toimivaan valtiojohtoon. Systemaattisuus assosioidaan luotettavuuteen, ja se luo stabiliutta ja investointeja. Politiikan itsekuria on Euroalueella lisätty, ja ehkäpä siitäkin syystä kuluttajat ovat vuoden 2013 alusta saakka suhtautuneet luottavaisemmin tulevaisuuteen. Pörssikurssit eivät ole kuitenkaan vielä reagoineet. 

Kuluttajien luottamus Euroalueella ja Suomessa (Lähde: Euroopan komissio, Suomen Pankki)

Tilanne on saman tapainen myös muualla. USA:n kuluttajien luottamus on vuodesta 2009 alkaen vähitellen parantunut ja vuoden 2012 loppupuolelta alkaen myös Kiina on liittynyt positiivisempien maiden joukkoon. 

Kuluttajien luottamus USA:ssa (Lähde: Martin Capital)

Kuluttajien luottamus Kiinassa (Lähde: Trading Economics, Kiinan tilastokeskus)

Mistä tämä luottamus, jolle ei näyttäisi olevan makrotaloudellista perustetta?

Raaka-aineiden hinnat ja kysyntä näyttävät laskevan, ennustelaitokset laskevat kasvuennusteitaan ja maailmankauppa rypee stagnaatiossa. Syynä voi olla yksinkertaisesti se, että kansa ei jaksa pitkään olla masentunut, ja toivoa syntyy vähitellen, vaikkei sille olisi suurtakaan syytä. Se on selvitymiskeino vaikeina aikoina. Toivo viriää ja luottamusta syntyy vähitellen ihan itsestään. Se on elämän luonne.

Suomi ei tee poikkeutta. Talouttamme on hoidettu huonosti, kilpailukykyä on menetetty, työttömyys kasvaa, talous ja vientimme supistuvat maailmankauppaakin enemmän, mutta silti kuluttajat ovat onnellisia ja luottamus tulevaisuuteen kasvaa samaa vauhtia kuin muuallakin. Olemme onnellisia ja hölmöjä – ja hyvä niin.