Minulle tulee vähitellen yhtä epätodellinen tunne kun Liisalla konsanaan ihmemaassa kun yritän ymmärtää markkinoiden liikkeitä. Sijoittajien toimissa on minusta yhtä paljon järkeä kuin  Hullun Hatuntekijän ja Hassun Jäniksen jotka kuvassa änkeävät hiirtä teekannuun.

Kaikki yrittävät pakoon teekannun turvaan, vaikka maalaisjärjellä jo näkee että kannu ei vedä noin suuria rahamääriä.

Ilmeisesti kaikki ovat jo ehtineet unohtaa että koko hulabaloo tällä kerralla lähti liikkeelle USA:n velkaluokituksen laskusta. Miten muuten voi selittää että 10 vuoden T-bondien korko on laskenut alimmalle tasolle sitten 1950-luvun 1.97% tuotolla. Samalla osakemarkkinat ovat syöksykierteessä, niin että Dow-Jones industrial average osinkotuotto on 2.25%, eli valtionvelkakirjoja korkeampi. Tämänhän pitäisi olla kerran elämässä tapahtuva ostotilaisuus?

Mutta ei – pää poikki huutaa herttakuningatar! Elokuun aikana on EPFR globalin mukaan jo myyty osakerahastoja 42 miljardin taalan edestä – eniten sitten 2009 helmikuun. Pörssi kääntyi muuten seuraavana kuukautena nousuun…

Kun indeksisijoittaminen  on muodikasta rokottaa tällainen myyntipaniikki kaikkia osakkeita, ehkä pienempien yhtiöiden vähemmän likviidejä osakkeita suhteessa voimakkaammin. Kun tarkastelen omaa osakesalkkuani melkein kaikki tuntuvat halvoilta ellei jopa hullun halvoilta. Ainoa harmi on että käteistä ei ole lisää enkä sijoita velkarahalla. Tästä saattaa jälkeenpäin tulla ajallisesti hajautetun ostamisen oppitunti.

Myös kulta ja Sveitsin frangi ovat rynnänneet. Ironisinta minusta on se että juuri suuri ryntäys näihin "turvasatamiin" itse asiassa tekee niistä turvattomia. Tällainen ostoryntäys ei voi jatkua pitkään, jolloin T-bondeilla ja kullan hinnalla ei ole kuin yksi suunta – alaspäin.