Valtiota kaavaillaan taas STX-telakan omistajaksi, vaikka toiminta pyörii raskaasti tappiolla. Pääministeri Katainen on sentään todennut valtion osallistuvan omistajaryppääseen vain siinä tapauksessa, että pääosan telakoista ostavat yksityiset yritykset. Jos ne eivät usko toiminnan kannattavan, ei ole aihetta valtiollakaan. Kaikki poliitikot eivät kuitenkaan näe asiaa siten. Populistiset sankarit ovat kukkona tunkiolla: me pelastamme suomalaisen telakkaosaamisen, oli sillä kysyntää tai ei.

Toki valtion kannattaa mennä mukaan, jos mukana on riittävästi yksityisiä alan yrityksiä, jotka todella uskovat kannattavaan toimintaan. Valtiokapitalismi on hyvä systeemi, jos se todella toimii liiketalouden ehdoilla, eli luo sekä työpaikkoja että tuottoa omistajille, eikä vain ime resursseja ja työpaikkoja muualta yhteiskunnasta. Meikäläisen valtiokapitalismin ihanteeksi on kuitenkin muotoutumassa palokunta: veronmaksajien lompakko pelastaa käryäviä yhtiöitä työllisyyden nimissä.

Toki linja kannattaa, jos hyöty on säällisessä suhteessa kustannuksiin. Mutta huono liiketoiminta harvoin sitä tarjoaa. Talvivaaraa on aika varmasti jo menetetty tapaus. Pahimmassa tapauksessa valtio ruokkii yhtiötä ties minne asti, kun ei uskalla päästää sitä pääomistajana nurin. Tällaisesta talouspolitiikasta on Suomella pitkät perinteet.

Kun valtiota nyt niin moni taho hinkuaa omistajaksi, niin miksei rahaa laiteta todistettavasti kannattavaan bisnekseen? Juuri nyt valtion kannattaisi hamstrata hyviä pörssiyhtiöitä. Kun Talvivaara ja Outokumpu jätetään laskusta, salkkuyhtiömme Solidiumin omistamat yhtiöt maksavat osinkoa kolmesta kymmeneen prosenttiin vuodessa. Sen salkusta puuttuvat muun muassa nämä vientimme kärkiyhtiöt: Cargotec, Fiskars, Konecranes, Nokian Renkaat, Kone, Vacon, Wärtsilä, YIT. Niiden osinkotuotot vaihtelevat kahdesta seitsemään prosenttiin.

Osa hyvistäkin yhtiöistä supistanee lähiaikoina osinkoaan suhdannesyistä, mutta ajat tästä tuskin huononevat. Ennusteet povaavat jo kasvua, joskin laimeaa. Mutta valtion on tarkasteltava omistajuutta vuosikymmenien haarukalla.

Parhaat yhtiömme ovat pärjänneet kunniakkaasti viime vuosien myrskyissä. Hissiyhtiö Kone on kasvattanut liikevaihtoaan, voittoaan ja osinkoaan lähes vuodesta toiseen. Eläkeyhtiöt, jotka toimivat puhtaasti tuottoa tavoitellen, omistavat Konetta kasseittain. Miksei valtio? Johtuuko se siitä, että Koneen omistajuus on jo pitkälti suomalaisissa käsissä? Solidiumin yksi tavoitehan on kohentaan suomalaista omistajuutta avainyhtiöissä. Mutta ei se tavallista veronmaksajaa lohduta, jos parhaiden pörssiyhtiöiden tuoton korjaa upporikas kauniaislainen. Kelpaisivat ne tuotot mattimeikäläisellekin.

Valtio saa markkinoilta luottoa kymmeneksi vuodeksi alle kahden prosentin korolla. Osinkotuotoilla mitattuna hyvät osakkeet ovat edelleen halpoja, vaikka kurssit ovat nousseet viime kesästä – toisaalta eipä eurokriisikään ole enää akuutti uhka. Mitä todennäköisimmin parhaiden pörssiyhtiöidemme osinkovirta ylittää seuraavat kymmenen vuotta kirkkaasti parin prosentin vuositason nykykursseista laskettuna. Jos valtio vahvistaisi salkkuaan velaksi, korkomenojen jälkeen osingoista riittäisi aika varmasti velan lyhennykseenkin.

Osakkeiden alennusmyynti on jo takana, jahka näkymät ehtivät selkeästi kirkastua. Valtiolla jos kenellä on varaa toimia pitkäjänteisesti ja rohkeasti. Sen pitääkin, tulevien sukupolvien vuoksi. En silti usko, että kukaan poliitikko lähtisi ajamaan velkavetoista osakesijoittamista, vaikka STX:ään ja Talvivaaraan rahaa riittää. Pörssiosakkeiden ostamista kun ei voi perustella työpaikkoja luovaksi tuotannolliseksi investoinniksi.

Vaikka sitähän hyvät sijoitukset viime kädessä ovat, valtiollekin. Solidium tulouttaa valtion kassaan satoja miljoonia vuodessa. Jos sen salkku olisi tuplasti suurempi, tulouttaisi se tuplasti enemmän. Pitkäaikaisen omistajan tuotot kertyvät osingoista, joilla valtio voisi rahoittaa mitä tahansa julkisia menoja: opetusta, tutkimusta, sairaaloita, rakennushankkeita – vaikka sitten tekohengittää horjuvia valtionyhtiöitä, jos se on tilapäisesti tarkoituksenmukaista. Kaikki tämä luo työtä. Ja mitä enemmän valtiolla on finanssituloja, sen vähemmän on tarvetta verottaa kansalaisia ja yrityksiä. Se on ostovoimaa ja työllisyyttä tukeva elementti.