Löytyykö ilmaiselle lounaalle halukkaita
Ainoa ilmainen lounas sijoittajalle on omistusten hajautus. Ja hajautus tarkoittaa muutakin kuin eri osakelajeja, itse asiassa aidossa hajautuksessa tulisi kohteet valita siten että niiden tuotot olisi toisistaan riippumattomia. Eli hajautuksen tulisi suuntautua eri omaisuuslajeihin: osakkeisiin, korkotuotteisiin, kiinteistöihin ja raaka-aineisiin.
Kiinteistösijoittaminen on alue, joka on vielä lapsenkengissä Suomessa. Maastamme puuttuu muista maista tutut REIT (Real Estate Investment Trust) rahastot, tai niiden (verovapaat) sijoituskohteet ovat Suomessa rajoitettuja.
Toisaalta Suomessa on yli 440 000 metsätilaa ja niillä noin 920 000 metsänomistajaa. Metsällähän on sellainen etu, että hyvin hoidettuna se kasvaa itsestään 3-6 % suhdanteista riippumatta. Metsäsijoituksen tuotto jää normaaliolioissa 2-4 % johtuen tarvittavasta alkupääomasta ja puiden hitaasta kasvusta arvokkaaseen tukkivaiheeseen.
Kuvassa komeaan mitaan kasvanut noin kymmenvuotias lehtikuusi, vertailukohtana kirjoittajan reppu.
Mutta metsäsijoituksessakin on tuottavampia vaihtoehtoja. Tuore syyskuussa ilmestynyt Metsälehti Makasiini 6/2011 esittää mielenkiintoisen kirjoituksen erikoispuun kasvattajasta. Kirjoituksen esittelemä henkilö on päässyt 15 % vuosituottoon kasvattamalla muiden hyljeksimiä erikoislehtipuita, oksatonta mäntyä ja visapuulajikkeita. Yksin visakoivua hänellä on noin 24 hehtaaria.
Löytyykö Piksu-pastalta aiheesta kiinnostuneita?
Ei hajautus ole sen ilmaisempi lounas kuin muu riskinhallinta
Ei kai hajautus ole sen ilmaisempi lounas kuin mikään muukaan riskin alentamiseen tähtäävä toimenpide? Jos ostetaan tavallista perusvarmemman bisneksen osakkeita, ei vastaavasti voi saada niin suurta tuottoa kuin riskikkäämpiin bisneksiin sijoitettaessa. Sama juttu hajautuksessa: suurimmat tuotot jäävät saamatta, mutta toisaalta niin pitäisi jäädä suurimpien tappioidenkin. Ulkoisesti katsottuna parhailta ilmaisilta lounailta on viime aikoina välillä vaikuttanut joidenkin yritysten osakeannit: liudentumisesta huolimatta kurssit ovat äkkiä ponkaisseet lähestulkoon vanhoille tasoille. Jotkut voi pyrkiä hakemaan ilmaisia lounaita myös osinkojen irtoamisista, vaan aika lailla arvaamatonta on kurssikehitys niiden yhteydessä. Loppujen lopuksi ainoan suht varman säästön saa verosuunnittelulla.
Auktoriteettiin vetoaminen on argumentaatiovirhe
Latinankielinen nimi tuolle argumentaatiovirheelle on argumentum ad auctoritatem. Mutta kaikesesta huolimatta aion vedota siihen.
1) Google haku "salkun hajautus +"ilmainen lounas" tuottaa parillakymmenellä ensimmäisellä sivulla pelkästään tuloksia joiden mukaan hajautus pienetään riskiä ja lisää tuottoa.
2) Rahoituksen opettaja sanoin niin kuunnellessani luentoja TKK:lla ja hän vahvisti välitunnilla asiasta keskustellessamme, että hajautuksen tulee ulottua eri omaisuuslajeihin.
3) Harry Markowitz sai 1990 Nobelin taloustieteen palkinnon portfolioteorista, joka sisältää saman ajatuksen.
Näköjään tosiaan aika laajalti käytetty ilmaus
Näyttää tosiaan olevan aika laajalti käytetty ilmaus ja ajatus. Mutta toisaalta niin on talousuutisointiin vakiintunut myös "Vienti laski 20% heinäkuussa"-tyylinen ilmaisu, joka voisi loogisesti ajateltuna tarkoittaa vain yhtä asiaa, mutta käytännössä sillä voidaan tarkoittaa kahta asiaa, joista se epäjohdonmukainen tuntuu vieläpä olevan se yleisempi (kts. http://www.piksu.net/artikkeli/talousuutisointiin-vakiintunut-kummallinen-kielenk%C3%A4ytt%C3%B6 ).
Siinä mielessä olen kyllä samaa mieltä, että jonkinasteinen hajautus kannattaa lähes kiistatta. Syy on pohjimmiltaan sama kuin siinä, miksi erilaiset vakuutukset ovat yleensä hyvästä myös vakuutuksen ottajalle: vakuutukseen käytetyn rahasumman aiheuttama menetys on mielipahan aiheuttajana pienempi kuin suuren menetyksen potentiaalisuudesta syntyvä menetyksen odotusarvo. Samaan tapaan sijoituksissa jättituoton ja perushyvän tuoton ero mielihyvää ajatellen on pienempi kuin perushyvän tuoton ja merkittävän tappion. Siksi hajautuksella vakuutettu perushyvä tuotto-odotus on suurta riskinottoa parempi vaihtoehto. Mieluummin todennäköinen varakas kuin epätodennäköinen sikarikas.
Riskin hajautus
Tätä hyvin tärkeää asiaa käsitellään yleensä liian suppesti. Hajautuksen idea on yksinkertainen, saat mahdollisimman lyhyellä ajalla sijoituksesi oletustuoton. Kun kerran sijoituksella on positiivinen tuotto-odotus, niin on kivempi, että joka vuosi saa kahdeksan prosenttia kuin että saisi joskus 30% ja toisena vuotena -20%. Näin vaikka oletustuotto on jälkimmäisessä suurempi. Homman juju on, että voit tuota 8% tuottoa vivuttaa paljon voimakkaammin kuin tuota heiluvaa tuottoa ja todellisuudessa saatkin suuremman absoluuttisen tuoton ensimmäisestä, vaikka sen oletustuotto on huonompi. Tämän takia sijoitusstrategioitakin pitää hajauttaa, jos niiden välinen korrelaatio on reilusti alle 100%. Mutta oletustuotto on se olennainen asia. Tuottoa laskettaessa absoluuttisella tuotolla ei ole juurikaan informaatioarvoa.
Markkinat voivat muuttua
Erikoispuiden kasvattamiseen liittyy kai sama riski kuin yleensä mihin tahansa tuotantoon: jos jollekin segmentille tulee paljon tunkua, hinnat laskevat. Vaikkapa lehtikuusi on arvokas vedensietokykynsä takia, mutta mittaansa enempää sitäkään tuskin tarvitaan. Jos tarpeeksi moni sitä alkaa kasvattaa, markkinahinta putoaa. Muutenhan siinä on ideaa.
Toinen ongelma on markkinan arvioimisen pituus. Meillä on sattumoisin juuri lehtikuusta metsässämme, kun isä siihen aikanaan innostui em syystä, mutta kuka tietää sen kysynnän varmuudella siinä kohtaa, kun ne ovat hakkuukypsiä. Taimilla on ikää 20 v ja korjuuaikaan on vielä pitkä pitkä aika.
Metsän riski
En ole mikään metsänhoitaja, mutta metsänkasvatuksen riski on kasvanut ilmaston muuttumisen vuoksi ainakin kahta eri kautta.
1. Ilmaston muuttuminen tuo meille erilaiset kasvuolosuhteet ja myös eri taudit. Tämä voi yllättäen tuhota koko palstan
2. Ääreisilmiöt ovat lisääntyneet ilmastossamme ja se voi aiheuttaa myös ongelmia
Lehtikuusi, vaikka se on täällä eksoottinen, niin se ei sitä ole kaikkialla maailmassa. Jossakin päin lähialueitamme (Venäjällä) sitä kasvaa paljon mitkä voivat tuhota markkinat. Tosin metsänmyynti on siitä kivaa, että metsänomistaja voi odottaa aina muutamia vuosia, että markkinat normalisoituvat.
Esiin nostamasi metsänkasvatuksen uhka
on hyvin todellinen. Toisaalta tuollaiset uhkakuvat selittävät myös syitä miksi erikoispuun kasvatus ei ole yleistynyt siinä määrin että se pilaisi hinnat. Metsänkasvatuksen pitkä aikajänne, vähintään 50 vuotta mutta karuilla mäntykankailla 120 vuotta, aikaansaa konservatiivisuutta: Annetaan metsän kasvaa sitä tuttua kuusta tai mäntyä, jolle on ollut vuosisatoja taloudellista käyttöä.
Mutta ilmastonmuutoksen voisi ottaa myös mahdollisuutena: Se tarjoaa mahdollisuuksia kasvattaa sellaisia puita, joita ei ole vuosisatoihin Suomessa nähty.
Siperian lehtikuusen uhasta: Se on varmaan todellinen aivan kuten eukalyptuksin on ollut. Toisaalta eukalyptuksen uhasta puhuttiin jo vuosikymmeniä sitten ja se konkretisoitui vasta kun julkaisutekniikka muutti paperin tarpeen erilaiseksi. Itse olen päätynyt lehtikuuseen sen lahokestävyyden vuoksi (joka voi olla kyseenalaista). Epäilen, että pikku hiljaa kaikki lahonestoaineet kielletään, joten jäljelle jää vain luonnon omat keinot.
Mutta metsänkasvatuksessa kannattaisi luoda pitkän aikavälin strategia: Mitä kilpailuetuja suomalaismetsällä on verrattuna Siperiaan, Brasiliaan tai Ranskaan. Minulle tulee mieleen pitkäkuituinen havupuumme, joka soveltuu erittäin hyvin ekologisiin pakkauksiin ja myös kierrätettäväksi.
Toinen tulevaisuuden ala saattaa olla puurakentaminen. Vaikuttaa siltä, että energiahöpsismi tulee johtamaan kohden ns. nollan energiataloja, joita luultavasti ei voida tehdä suomalais-kansallisella betonirakennustekniikalla. Puurakentaminen, vanhanaikainen hirsiseinä, taitaa olla ainoa keino tehdä homeeton talo maamme ilmasto-oloihin.
Tämä voisi nostaa puuteollisuutta ja sitä kautta lisästä erilaisten puiden tarvetta.
Pekka
Puumarkkinoiden muuttumisesta
Tuolla alempana kirjoitin Jarnolle metsänkasvatuksen pitkän aikajänteen aikaansaamasta konservatiivisuudesta. Yllättäen tämä vaikuttaa toimivan myös puolustuksena markkinoiden pilaantumiselle: Erikoispuiden kasvatukseen lähtevät vain harvat ja nekin kokeillen pienillä alueilla.
Tästä on seurauksena tämän päivän puumarkkinoille mielenkiintoinen tilanne: Erikoispuusta maksetaan enemmän kun saatavilla on suurempi erä. Yleensähän suurerät menevät halvemmalla. Sekä puut tuottajien että ostajien vähäisyys ja hajanaisuus on alalla suuri ongelma. Pieniä eriä erikoispuuta päätyy liian helposti poltettavaksi kun sopivaa ostajaa erälle ei löydy.
Eräs vielä mainitsematon ongelma aiheutuu metsänomistajien iästä. Enemmistö omistajista 56 % on yli 60 vuotta ja vain 6 % on alle 40 vuotta. Tästä varmaan aiheutuu metsänkasvatuksen uudistumiselle suurin este. Ja samalla se on uudistamishaluiselle mahdollisuus.
Ja joka tapauksessa puulla on osakkeisiin verrattuna alussa mainitsemani etu: Se kasvaa itsestään pörssimarkkinoista huolimatta ja kasvu on reaalikasvua oli inflaatio mitä tahansa.
Pekka