Harvoinpa olen eläessäni osunut yhtä oikeaan kuin kuukausi sitten markkinakatsauksessani, jossa totesin olevan aika lunastaa pelipaperit ja pidättyä ostoista. Lisäksi olen jo puoli vuotta painottanut Dax-indeksin 12 kk SMA:n merkitystä indeksien tukitasona, ja tuo taso oli noussut heinäkuussa 7000 pisteeseen. No tuo taso petti sitten lopulta viikko sitten, ja kuten kautta maailman, kyyti oli harvinaisen kylmää. Hurja pudotus ei sinänsä ollut yllätys, joskin ounastelin vuoristoradan syyksi USA:n velkakaton nostamisessa tapahtuvat käänteet. Velkakattoa nostettiin lopulta ennen määräaikaa, mutta saman tien pelot kääntyivät Italiaan, ja pörsseissä rysähti.

Syklisistä syistäkään pudotus ei ollut suuri yllätys, koska laskutrendi oli alkanut heinäkuun ensimmäisen viikon lopussa, ja neljä viikkoa on pudotukselle sinänsä normaali mitta. Mutta näin armoton paniikki ei selity vain teknisillä syillä. Mitä ilmeisimmin takana on monia tekijöitä. Velkaongelmien ohella talouskasvu on hidastunut jo useita kuukausia, muuten ei pörssien pitkä ja kova laskutrendi etenkin reunapörsseissä ole selitettävissä. Pörssien perusteella loppuvuodesta on edessä jonkin asteen taantuma.

Reuna-alueiden pörsseissä kuten Helsingissä ei enää tarvitse pohtia, onko käsissä laskumarkkina, vaan kauanko se kestää ja minne asti ulottuu. Tammikuusta alkanut pudotus on uponnut jo yli 30% huipusta, ja indeksi on palannut 2009 kesän tuntumaan. Kun laskumarkkinoiden keskimääräinen pudotus on luokkaa 35%, on liike laman pohjalta ylös ja takaisin ollut poikkeuksellisen nopea.

Tekninen korjausliike ei mielestäni kelpaa selitykseksi, sen olisi pitänyt pysyä 20% rajoissa, eli OMX ei olisi saanut upota alle 6500 pisteen – tai sitten markkinavolatiliteetti on ohjelmoidun kaupankäynnin vuoksi siirtynyt uuteen ulottuvuuteen, jossa vanhat lait eivät päde.

Korjausliiketulkintaa ei puolla sekään, että mm Dax nykäisi viime viikolla alle edellisen välipohjan maaliskuulta. Trendin määritelmähän on: aina ylempiä tai alempia pohjia ja huippuja. Pörssit eivät päässeet yli kevään huipuistaan, ja puhkaisivat sitä ennen tehdyn välipohjan. Määritelmällisesti se tarkoittaa laskumarkkinaa.

Aivan sanottua se ei silti ole, sillä mm US-pörssit niiasivat viime kesänä edellisen välipohjansa alle, ja toipuivat silti vielä nousuun. Jos näin on käydäkseen tälläkin kertaa, korjauksen ylös pitäisi alkaa ensi viikolla, tai ainakin pudotuksen päättyä. USA:n luottoluokkituksen lasku tuskin asiaa ainakaan auttaa, ellei siitä liikkuneet huhut sitten jo hinnoiteltu romahdukseen viime viikolla. Tällaistakin tietoa liikkuu.

Jos pörssit rauhoittuvat alkuviikosta, tieto pitää paikkansa. Jos ei, luokituksen laskun seurauksia voi vain pelolla arvailla. Itse en vielä usko kauhuskenaarioon, muttei sellaista voi poiskaan sulkea.

Joka tapauksessa pörssien pudotus oli niin raju, että teknisen kokemuksen perusteella sen pitäisi aivan kohta olla ohi – joksikin aikaa. Suuret pörssit eivät 2007 alkaneissa rysäyksissäkään tulleet yhtä soittoa alas kuin noin 20% paitsi Lehman-ydintuhon seurauksena syksyllä 2008. Nyt tuo 20% lasku on kasassa isoissa pörsseissä.

Rekyyli ylös voi tulla rajuna, mutta paljon riippuu taas poliitikkojen ja keskuspankkien päätöksistä. On selvää, että ne etsivät nyt kuumeisesti keinoja markkinan rauhoittamiseen. Euroopan keskuspankin pääjohtaja Jean-Claude Trichet ja EU:n komissio ovat arvostelleet euromaita riittämättömistä toimista tilanteen vakauttamiseksi. Mutta vakausrahaston kasvattaminen on poliittisesti vaikea urakka, niin paljon se kohtaa vastarintaa vakavaraisissa euromaissa. Hankkeen uskottavuuskin on kyseenalainen, koska kyse on sadoista miljardeista euroista. Mistä ne rahat revitään?

Nopeaa lääkettä kykenisi tarjoamaan ainoastaan EKP. Se ilmoittikin jatkavansa euromaiden velkakirjojen ostoja, lopulta myös Italian ja Espanjan. Se taittoi paniikin – ainakin tuossa vaiheessa.

Joka tapauksessa, jos talous heikkenee pörssien tahdissa, elvytys jää keskuspankkien harteille, koska valtioiden rahkeet on syöty. Mutta Yhdysvalloissa ohjauskorko on jo niin alhaalla, ettei sitä voi laskea. Fedin vaihtoehdoksi jää kolmas kierros rahaelvytystä. Itse pidän sitä varsin todennäköisenä.

Euroopan keskuspankki vähintäänkin pidättyy ohjauskoron nostosta. Koron laskukin on uskoakseni mahdollinen, sillä pörssit ennustavat loppuvuodeksi jonkin asteen taantuma. Siinä tapauksessa inflaatio ei ole lähiaikojen riesa. Etenkin Saksa tunnetaan kovana inflaatiohaukkana, mutta syvän taantuman uhatessa inflaatiota ei kannata murehtia.

Huippumatalat korot auttoivat osaltaan viime rompussa markkinoiden toipumista ja lamasta nousua. Vaikka EKP esiintyy hyvin tyynesti ja varoo äkillisiä liikkeitä, painet koron laskuun EKP:ssa kasvavat, jos markkinapaniikki jatkuu. Ensi viikolla saataneen iso kasa uutisia talousvirkavallan suunnalta.

Omalta kohdaltani täytyy sanoa, että pörssirysäys sattui pahimpaan mahdolliseen aikaan – olin korvessa kuhien ja haukien perässä. Se opettaa, että tosi treiderillä ei ole varaa lomaan…

PS: Indeksien hurjissa liikkeissä ei ole sinänsä mitään uutta. Niitä voi tutkailla vaikka tuosta Dow Jonesin historiallisesta graafista. Siitä näkyy, että raju volatitileetti on sääntö, ei poikkeus.

http://stockcharts.com/freecharts/historical/djia1900.html