Viidellä sentillä matkaan
Katselin viime viikolla ruokaa laittaessani pitkästä aikaa Anthony Robbinsin Financial Freedom valmennusvideon. Arkiruuankin tekeminen on yhtä juhlaa, kun kantaa kannettavan keittiöön ja pistää kuulokkeet korville!
Jäin erityisesti miettimään neljää asiaa, joita emme voi omassa elämässämme ulkoistaa. Lasten kasvattaminen, fyysinen hyvinvointi ja siitä huolehtiminen, omien ajatusten ja tunteiden hallinta sekä oma talous ovat kaikki asioita, joista vastuu on yksin meillä – vaikka mieleen saattaa juolahtaa, että olisihan se mukavampaa ja helpompaa, jos joku muu nämä asiat laittaisi kuntoon puolestamme. Penkkiurheilu saattaa nostattaa pulssia hetkellisesti, mutta se on vähän sama asia kuin katselisit omaa personal traineria punttien kimpussa. Pelkkä katselu ei riitä parantamaan omaa kuntoasi. Omien ajatusten ja tunteiden hallinta ja varsinkin niiden harjoittelu voi olla monille vielä vieras ajatus, mutta tätäkään asiaa on paha mennä ulkoistamaan.
Entäpä lasten kasvattaminen ja oma talous? Jälkikasvun sekä omat rahat voi toki viedä muualle hoitoon, mutta kasvattaminen onkin jo toinen juttu. Vanhempana olemme ensimmäinen auktoriteetti ja esikuva lapsellemme. Meidän sanomiset ja tekemiset ovat suurennuslasin alla lapsen silmissä. Fanittamassani Mad Menissä yksi lukuisista Don Draperin naisystävistä sanoo, että lapsi oppii maailmasta sen mitä sinä hänelle näytät. Joskus meiltä vanhemmilta vain unohtuu se, että lapsella ei ole ymmärrystä miettiä onko sanomamme totta vai ei maailmassa, vaikka meille se henkilökohtaisesti olisikin ja onko näiden totuuksien toteuttaminen parasta juuri hänelle.
Tyttäreni on nyt reilu kolmevuotias. Hän on kuin pesusieni, joka imee itseensä kaiken mitä ympärillä tapahtuu, mitä maailmasta hänelle kerromme ja minkälaisia tekoja me vanhemmat tiedostamatta teemme. On aivan mahtavaa kuunnella hänen mietteitä maailmasta ja asioista, joita hän kohtaa päivissään. Olemme päässet vaihtamaan ajatuksia myös rahasta. Tyttäreni kun tuntuu haluavan kaiken mikä vastaan tulee. Itse olen eri mieltä noin 90% siitä tarvitseeko hän kaiken haluamansa. Toisaalta olen myös sanonut, että ensin raha poikimaan niin silloin kyllä ostoksiakin voi tehdä. Niinpä sovimme, että kun hän on tietyn tavoitteen saavuttanut, menemme yhdessä kuumailmapallolennolle. Eteen tuli vain yksi mutta: hän ei osaa sijoittaa. Sain kunniatehtävän opettaa hänelle sijoittamista.
Neidin pääoman kerääminen alkoi pihalta löytyneestä viisi sentistä ja tyhjästä pullosta. Rahat laitettiin säästölippaaseen, jossa köllöttää myös kummisedältä saatu kultaraha. Rahaa voi löytyä joka paikasta, kunhan pitää silmät auki ja uskaltaa tarttua tilaisuuksiin!
Terhi Majasalmi
www.vaurasnainen.fi
Näin alkaa miljonäärin tie….
Tunnettu ruotsalainen sijoittaja Lennart "Aktiestinsen" Israelsson joka on vuosien varrella vaatimattomasta lähtökohdastaan huolimatta kerännyt tuntuvan omaisuuden kertoo tuoreessa haastattelussa että miljonääriksi tuleminen on naurettavan helppoa. Pitää vain aloittaa ja antaa inflaation tehdä töitä.
Minua kyllästyttää kuulla "en minä voi ryhtyä sijoittajaksi/säästäjäksi kun tulot eivät riitä". Väitän että on kyse enemmän halusta ja priorisoinnista. Jos Smålantilaisen maanviljelijän pojasta voit tulla miljonääri, niin myös sinusta voi!
Terhin tytär on nyt siis saatu siedätyshoitoon… hienoa.
Läänin kalleimman auton omistaja
Tuo sijoittajalegenda Lennart Israelsson on jäänyt minulle mieleen kertomuksestaan elämänsä huonoimmasta sijoituksesta. Se oli VW:n ostaminen vuonna 1956.
Auton hinta oli 6600 kruunua ja sitä varten hän myi 6665 kruunun edestä Scanian osakkeitaan. Kun näiden osakkeiden arvo nousi kolmessa vuodessa 42000 kruunuun hänestä tuli Smålandin kalleimman auton omistaja.
Suomessakin moni esitteli 90-luvulla kalliiksi tullutta autoaan tai venettään jonka oli ostanut myytyään vuosikymmenen alussa Nokia-osakeita. Nyt taitaa harmitukset olla loppunut.
Pekka
Lapsista tulee jossakin tietyssä iässä järkeviä rahankäyttäjiä
Minulla on omien lasten kanssa sellainen kokemus että ensin he haluavat kaupasta ja ympäristöstään kaiken mahdollisen mitä vanhemmat vain suinkin pystyvät antamaan. Ja vanhemmat osaavat silloin aivan luonnostaan asettaa rajapyykin jonnekin – kaikkea ei voi saada. Sitten jossakin vaiheessa tapahtuu äkillinen muutos. Lapsista tulee järkeviä ja he osaavat huolehtia rahasta.
Tuon muutoksen syytä on vaikea ymmärtää. Luulen että tuo äkillinen muutos liittyy jotenkin itsetunnon kasvamiseen tasolle, jossa lapset uskaltavat ja haluavat huomata että isukki tai äitsykkä ei olekaan kaikkivoipa. Mutta joka tapauksessa tuo muutos on kiva nähdä ja onneksi se tulee jossakin vaiheessa.