1500–luvulla Suomeen tuli innovaatio, vesivoimalla toimiva saha. Ensimmäinen murhe syntyi tietysti siitä, että moinen tekn. hirviö sahaa pois kaikki Suomen puut.

1800-luvulla sama toistui höyrysahan osalta ja aihetta toisteltiin varmaan suunnilleen koko 1900-luku.

Todellisuudessa metsät kasvavat entistä enemmän lähinnä 3 syystä (aikajärjestyksessä):

-savolaisten kaskeamisen takia Järvi-Suomen metsät olivat 1900-luvun alussakin vielä huonossa kunnossa. Kaskeaminen on maailman suurimpia metsien hävittäjiä ja luontoa rankasti tuhlaava.

-1900-luvulla metsiä Suomessa ojitettiin runsaasti, tällä nyt voi olla joku vaikutus raakkuihin, jos ne nyt muka ovat jotenkin tärkeä asia (maailman populaatio on yli 300 milj. yksilöä, Suomessa 2 miljoonaa).

-ilmastonmuutos.

Koska metsien loppumista on tässä maassa murehdittu 1500-luvulta asti, en ota metsänhakkuun muutakaan kritiikkiä alkuunkaan vakavasti, enintään nauran äänekkäästi.

Kun luonnonsuojelijatkin ovat joutuneet myöntämään metsän kasvavan hyvin, seuraava rutina on tullut luonnon monimuotoisuudesta, biodiversiteetistä. Varmasti se maailmassa on ongelma, mutta kovin, kovin paljon on saanut lukea siitä, että lähes jokaisessa suomalaisessa leimikossa on jonkun lahottajasienen, nilviäisen, niveljalkaisen tai luteen (niitäkin on Suomessa 500 lajia…) erityisen harvinainen pohjoinen, eteläinen, itäinen tai läntinen esiintymisalue. Moniko esim. tietää, että paljonpulistu liito-oravan kanta on ELINVOIMAINEN, sitähän esiintyy Suomesta itään aina Tyynellemerelle asti ja Suomessakin on 300.000 yksilöä. Ja jos ko. elukkaa halutaan EU:hun lisää, niin kaikin mokomin, muutetaan koko Saksa yhdeksi suureksi liito-oravareservaatiksi!

Paljon enemmän soisi pohtia, haluammeko me happea tuottavaa ja hiiltä sitovaa taimikkoa vaiko näitä nilviäisreservaatteja? En liioin aliarvioisi luonnon omaa sopeutumiskykyä.

Viime sotien jälkeen Lappiin hakattiin ns. Osaran aukkoja, joissa aukon reunasta reunaan matkaa saattoi olla kymmenen kilometriä, puhuttiin turhaan eroosiosta ja tundrasta. Alue on todellisuudessa metsittynyt ja nykyään hakattavan aukon reunaan on usein vain satoja metrejä. Nykyiset hakkuut eivät maailmaa mullista.

Kerron omat kokemukseni.

Kuvan alueelle tehtiin päätehakkuu 1996 siemenpuuasentoon, jotka poistettiin 2012.

Olen ikäni asunut yksinomaan eri kaupunkien keskustoissa ja hakkuun jälki näytti karmealta, tiekin oli sotkettu mutavelliksi. Perään tuli ”laikutus”, joka tehtiin varsin voimallisesti, auraukselta vaikutti. Kului joku vuosi ja naapurin isännät kehuivat taimikon varttumista. ”Ei minun eläessäni”, oli vastaukseni. Nyt kuva osoittaa minun olleen väärässä.

Tuolta alueelta saa nyt vain halpaa kuitupuuta, rähjäämiseen nähden ei houkuttelisi, mutta metsän tiheys on niin suuri, että tie on kesäpäivälläkin pimeä, pakko sitä on harventaa. Kuvassa näkyvä valkoinen merkki on tasan yhden metrin mittainen.

Elokapinan lisäksi jopa metsänomistajia vaivaa hakkuujälki. Tiedän metsäkonekauppiaan, joka on ajanut erityisen ”motoderbyn” järjestämistä, jossa vertailtaisiin eri merkkien hakkuujälkeä. Voisi olla järkevämpi ratkaisu kuin istua peffallaan keskellä ajoväylää.

Keskellä kaunista elokuuta näin otsikon ”Suomi joutuu ostamaan hiilinieluja muilta EU-mailta, ja luvassa on miljardilasku veronmaksajille”

En tiedä, ketkä tuollaiset sopimukset ovat Suomen puolelta neuvotelleet, mutta mieleeni tulee de Gaullen käyttämä alatyylinen ilmaisu ”chienlit”, oman pesän likaaja.

Siis esim. Saksa ja Brittein saaret ovat aikoinaan olleet sankan metsän peittämiä. Nykyään Suomi on EU:n metsäisin maa, ja juuri Suomen pitää ostaa ”hiilinieluja” Italiasta. Pari faktaa: Italian väentiheys on Suomeen nähden kymmenkertainen, vuorilla ei paljon mikään kasva ja sikäläinen maatalous rasittaa voimakkaasti ympäristöä (viinirypäleitten ja oliivin viljely).

Ongelma on seuraava. Metsän elinkaaressa päätehakkuu on vain pieni osa, mutta vain siitä aina puhutaan. Uutisia ei synny niistä vuosikymmenistä, kun metsä kasvaa. Yksilötason kokemusten päälle tulee kansallinen kysymys. Toisin kuin muut maat, juuri Suomi on metsistään huolehtinut, uudistamisvelvoite on kirjattu täällä lakiin:

”Uudistushakkuun päättymisestä seuraa metsän uudistamisvelvoite. Uudistushakkuu katsotaan päättyneeksi, kun puunkorjuun seurauksena käsittelyalueelle on syntynyt yli 0,3 hehtaarin avoin alue. Uudistamisvelvoite täyttyy, kun alueelle on saatu taimikko siten kuin 8 §:ssä säädetään.”

Miksi ihmeessä emme saa tätä kerrottua edes EU:ssa saati globaalisti?

Ai niin, ne raakut. Omiin silmiin on Suomen uutisvirrassa osunut keväästä alkaen runsaasti henkirikoksia. Niissä ei tapeta simpukoita, vaan ihmisiä. Kaiken huipuksi, valtamedian vaikeneminen eli omerta on hiukka rakoillut. Meillähän on Suomessa oma kansallinen etninen ryhmämme, 2 promillea väestöstä, joka istuu vankiloissa 20 kertaa keskivertoa useammin. Kotouttaminen ei 500 vuodessa ole onnistunut. Tästä ei kuitenkaan pidä liikaa puhua, sillä se on rasismia. Stora Enso on paljon sopivampi kohde.

Ja ko. etnisen vähemmistön runsas rikollisuus ei tietenkään ole mikään uutinen, kaikkihan sen muutenkin tietävät.