Kirjoitusvuorossa Hannu Lehtilä

Olemme jo parin vuoden ajan seuranneet rinta rottingilla, kun oma miehemme EU:ssa, talouskomisaari Olli Rehn on sankarin tavoin käynyt holtittoman taloudenhoidon maiden kimppuun eri puolilla Euroopan Unionia. Tukka on harventunut, mutta argumentointi on pysynyt rauhallisena ja asiallisena. Rehn on koulutukseltaan filosofian tohtori, väitellyt Oxfordissa 1996, pääaineena poliittinen taloustiede. Suomessa Rehn oli läpipoliittinen keskustalainen, oli jopa hetken kansanedustajana ja hävisi pariinkin otteeseen taistelun keskustan puheenjohtajuudesta. Virka löytyi toisen mikkeliläisen, takavuosien EU-komissaari Erkki  Liikasen kabinetista Brysselistä. Tässä ei ole mitään pahaa tai moitittavaa, mutta tässä kohtaa hänen talouskomissaarin haarniskassaan on suojaamaton kohta; hän ei ole talousalan ammattimies.  Ja tähän on koko ajan isketty armotta.

Arvostelu oli siedettävää, kun Suomi kulki suuren Saksan kolmen A:n kainalossa. Mutta nyt Etelä-Euroopan maat ovat säästö- ja leikkauslinjalla ajettu paitsi talousahdinkoon myös poliittisen ruutitynnyrin tilaan. Ja eihän se voi olla kenenkään etu!

Rehnin harvassa tukassa on tiukimmin ollut kiinni talousnobelisti Paul Krugman, mutta nyt rintamaan on liittynyt myös toinen talousguru, Paul de Grauwe. Seuraa ovat tehneet muutamat kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n tutkijat. Ja nyt myös suomalaiset talousekspertit seuraavat perässä!

Kritiikin ydin on; tappaako julkisten menojen raju leikkaus koko kansantalouden kasvumahdollisuudet. –Kansanomaisesti sanottuna, Rehnillä – kuten koko Suomella – on nyt hankala paikka, sillä ”ovella ei voi seistä”; puoli on valittava. Saksassa on elintärkeät parlamenttivaalit ensi syksynä, eikä sitä ennen Angela Merkelin johtama koalitio lähde keventämään talouslinjaansa. Se olisi poliittinen itsemurha, sillä saksalaisäänestäjät eivät yksinkertaisesti halua työntää suuria rahojaan holtittomien talousmaiden auttamiseen.

Pörssi on tykännyt kamreerilinjasta, ja kurssit sojottavat ylöspäin, mikä ilahduttaa piensijoittajaakin. Mutta Yhdysvaltain kurssiennätyksen osoittavat, että elvytyspolitiikasta pidetään vielä enemmän.

Muutoksen tuulet ovat jo niin voimakkaita myös Suomessa, että toisenlainen talouspolitiikka tekee meillekin tuloaan. Turhat leikkaukset pois, ja yritysvero alas. Uusi tupokin varmasti syntyy palkankorotuksineen, sanoo Ilpo Kokkila mitä tahansa. Bisnes on bisnestä, ja siinä Kokkila on mestari. Mutta bisneksen opeilla suuren työnantajajärjestön, saati yhteiskunnan ohjaaminen, on hankalaa.  Hänellä on toki apunaan kokenut poliitikko, Jyri Häkämies, joka puolestaan hankki talousoppinsa Kymenlaakson kauppakamarin toimitusjohtajana 1994-2003. Ei siinäkään mitään pahaa ole, mutta hänen talouden kompetenssinsa jää ammattiekonomistien silmissä pakostakin ohuenlaiseksi.

Perimmäinen ongelma on poliittisen järjestelmän ja talouselämän epäonninen kohtaaminen. Kun Mauno Koivisto oli aikanaan sekä pääministeri että Suomen Pankin pääjohtaja, niin hänelle huomautettiin happamesti, että ”helppo sinun on toimia, kun sulla on toinen jalka jarrulla ja toinen kaasulla”. Sillä tarkoitettiin sitä, että kansallisen rahan aikana Suomen Pankki voi tarpeen vaatiessa nostaa korkoja, joka toimi jarruna, tai laskea korkoja, joka puolestaan pani talouteen ja kulutukseen vauhtia. Ja jos oikein lujaa mentiin, devalvoitiin.

Nyt elämme ihan eri maailmassa, eikä Olli Rehnillä ole mitään vastaavia keinoja. Ennuste on, että EU:n politiikka kompuroi ainakin Saksan vaaleihin asti. Sen sijaan yritykset ovat aika hyvässä kunnossa ja tulosta tulee, mikä näkyy pörssissä. Se on hieno asia.

Ehkä Euroopan kannattaisi ottaa oppia Yhdysvalloilta. Barak Obama voitti vaalit, ja voi tehdä nyt rohkeaa elvytyspolitiikkaa. Talous lähti kasvuun ja kurssiennätyksiä tehdään!

Olli Rehniä on vaikea auttaa, mutta hänkin voisi lopettaa yleisen synkistelyn. Se kuuluu varmasti hänen virkaansa, ja sillä saa suurta julkisuutta. Mutta maanmiestä pitää auttaa. Miten olisi, jos EU:ssakin yritettäisiin painaa positiivisuuden kaasua! Kun saksalaisilta yrittää hakea tukea EU-voivotteluun, he katselevat vaivautuneena muualle, sillä heillä menee hyvin. Perään vaan!

—

Lue Punaisen mukin blogia.