Suomessa pelätään niin sanottua hyvinvointiyhteiskunnan alasajoa ja puhutaan siitä. Harvemmin taas mietitään sitä mitkä ovat hyvinvointiyhteiskunnan tarpeellisia tehtäviä ihmisiin liittyen? Ainakin talousnobelisti Bengt Holmströmin mukaan valtiolla on liian suuri rooli ihmisten elämässä. Kun hän puhuu valtiosta niin oletan sen tarkoittavan koko julkista puolta eli valtion lisäksi kuntia ja nykyistä hulluutta eli sote-alueita. En voi väittää, että minulla olisi kaikkia vastauksia tähän asiaan, joten keskityn lähinnä tuomaan omia mielipiteitä asioista. Lähtökohtaisesti näkemykseni on, että julkisen sektorin tulisi puuttua mahdollisimman vähän ihmisten asioihin. Lisäksi ihmisten tulisi tukeutua siihen vain, kun on pakko. Toivoisin, että tähän kirjoitukseen tulisi paljon kommentteja minua viisaammilta henkilöiltä. Heitä varmasti riittää. Nykytilanteessa on pakko kyseenalaistaa suurin osa julkisen sektorin tehtävistä. Holmströmin ajatuksia voi lukea mm. seuraavasta linkistä:

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/talousnobelisti-suomen-velkaantumisesta-rahaa-on-kaytetty-turhiin-asioihin-onko-todella-tarkoituksenmukaista-etta-valtion-rooli-on-nain-laaja/8666486

Aloitetaan perusasioista. Julkisen sektorin pitää huolehtia kansakunnan ja kansalaisten turvallisuudesta. Tämä sisältää niin maan sisäisen kuin ulkoisenkin turvallisuuden. Puolustusvoimat pitää olla riittävästi aseistettu ja poliiseja pitää olla tarpeeksi. Joka paikassa missä ihmiset normaalisti liikkuvat pitää enimmäkseen pystyä kulkemaan pelkäämättä muita ainakin päiväsaikaan. Keskellä tiheätä metsää tämä ei tietysti ole yleensä tarpeen.

Lisäksi julkisen sektorin pitää turvata kohtuuhintaiset välttämättömät terveydenhuoltopalvelut ja lääkkeet. Väittäisin jopa ettei minulla ole tarkkaa tietoa siitä mitä ne sisältävät. Kuuluvatko näihin välttämättömiin palveluihin esimerkiksi aikuisten itseaiheutettujen haittojen korjaustoimenpiteet kuten huumeidenkäyttäjien korvaushoidot, lihavuusleikkaukset tai humalassa tai muiden päihteiden alaisena telotut ruumiinosat? Oma mielipiteeni on ettei niitä pitäisi korvata ainakaan nykyisiä määriä. Lisäksi minusta yhteiskunnan ei pitäisi korvata lähes kokonaan mm. kosmeettisia toimenpiteitä kuten nenien suoristamisia. Lisäksi minusta pitäisi miettiä sitä missä kulkee raja vanhustenhuollon suhteen? Onko yhteiskunnan tehtävä huolehtia niistä vanhuksista, joiden perheillä on mahdollisuus auttaa tavallisessa elämässä? Esimerkiksi voidaan kysyä täytyykö yhteiskunnan auttaa niiden ihmisten ruokahuollossa, joilla sukulaiset asuvat lähellä? Nämä eivät ole ilmaispalveluita ainakaan pääkaupunkiseudulla, mutta saako julkinen sektori niistä tarpeeksi korvausta kustannuksiin ja hyötyihin nähden on kyseenalaista.

Riittävän osaamisen tuottamista lapsille ja nuorille pidän yhteiskunnan ensisijaisena tehtävänä koulutuksen suhteen. Tämä tarkoittaa ensisijaisesti sitä, että jokainen nuori osaa kirjoittaa, lukea ja laskea kunnolla päästessään peruskoulusta. Nykyään on nähtävissä etteivät kaikki siihen pysty. Nämä perustaidot tulee myös vaatia jokaiselta ennen peruskoulusta poispääsyä, vaikka se kestäisi pidempään kuin normaali yhdeksän vuotta. Ensin pitää laittaa tämä asia kuntoon ennen kuin aletaan miettimään korkeamman asteen koulutusta. Yhteiskunnan tukea vaaditaan myös korkeamman asteen tutkinnoissakin, mutta niistä on turha puhua mitään ennen kuin jokaisella on vaadittavat perustaidot. Poliitikkojen vaatima 50%:ia ikäluokasta korkeakoulututkintoihin ei ole edes mahdollinen ilman edellistä. Nuorilla pitää olla riittävät kyvyt ennen kuin heille kannattaa tarjota korkeakoulupaikka. Itse panostaisin paljon enemmän käytännön osaamiseen kuin tutkintojen läpäisemiseen.

Ihmisille (etenkin niille, jotka eivät pysty huolehtimaan omasta toimeentulostaan) pitää myös tarjota minimitoimeentulo, mutta mitään ylimääräistä ei mielestäni tule kustantaa. Tämä on tietysti määrittelykysymys joka vaihtelee riippuen keneltä kysyy. En näe myöskään tarvetta tarjota tätä etuutta ulkomaalaisille. En tosin tiedä mitä esimerkiksi EU-kansalaisten tapauksessa tulisi tehdä. Ilmeisesti heille niitä pitää tarjota mikäli jäävät pidempään tänne asumaan. Lisäksi on suotavaa, että yhteiskunta tarjoaa katon huonosti pärjäävien pään päälle. En näe, että ihmisen pitäisi tässä tapauksessa saada valita asuinpaikkansa. En myöskään näe pakollisena tarjota asumistukea kalliille asuinalueille kuten Helsingin kantakaupunkiin tai muiden suurten kaupunkien keskustoihin. Jos ihminen elää yhteiskunnan tuella niin hänen valitsemismahdollisuutensa pitää olla pienemmät. En myöskään näe, että yhteiskunnan pitäisi tarjota toimeentulo ns. harrastuksista, jotka kuuluvat suoran julkisen tuen piiriin kuten ne huippu-urheilijat ja kulttuuritoimijat, jotka eivät pärjää yksityiseltä sektorilta saaduilla tuloilla. Lisäksi on vaikea nähdä, että nykyään yhteiskunnan pitäisi tukea ”yleishyödyllisiä” järjestöjä nykyisillä rahasummilla. Ensisijaisesti järjestöjen pitäisi pärjätä jäseniltään saaduilla maksuilla ja lahjoituksilla. Huippu-urheilu, kulttuuri ja järjestötoiminta kuuluvat mielestäni ”mikäli rahaa riittää” osastoon.

Perusinfra tulee yhteiskunnan myös pitää kunnossa. Tiestön, rautateiden, vesistöjen ja satamien tulee olla riittävät ja niiden kunnossapidosta täytyy huolehtia. Sama pätee myös vesijohtoihin ja energian jakeluun kuten sähköverkkoihin. Näiden kunnossapidosta säästetään nykyään liikaa. Mitä enemmän niistä nyt säästetään sitä kalliimmaksi se tulee. Nykyinen infra tulee ensin laittaa kuntoon ennen kuin tehdään isoja infrahankkeita.

Mennään viimeiseksi harrastusten ja kulttuurin tukemiseen. Jakaisin nämä kahteen eri osaan eli alaikäisiin ja aikuisiin. Lasten harrastuksia pitää mielestäni tukea merkittävästi enemmän kuin aikuisten. Yksi harrastus (ei mihin hintaan tahansa) olisi hyvä olla kaikilla lapsilla. Nämä voivat vaatia tukea niin harrastusvälineisiin kuin harrastuspaikkoihin. Sen sijaan aikuisten tulisi maksaa täydet hinnat niin urheilu- kuin kulttuuriharrastuksistaan, vaikka jotkin harrastuspaikat voivat olla lähes ilmaisia ja niiden hyödyt yhteiskunnalle suurempia kuin kustannukset. Jokainen voi itse miettiä mitä nämä paikat voivat olla. On vaikea nähdä miten esimerkiksi jäähallit, ooppera, teatterit, taidemuseot, jne. tarvitsevat nykyistä yhteiskunnan tukea. Nämä kuuluvat enemmän ”mikäli rahaa riittää” kategoriaan kuin yhteiskunnan välttämättömiin tehtäviin.

Tästä kirjoituksesta jäi varmasti puuttumaan paljon tärkeitä asioita, kuten oikeuslaitoksen toimivuus, jne. Siitä jäi myös puuttumaan asioita, jotka pitäisi lopettaa tai siirtää yksityisen rahoituksen varaan kuten YLE. Toivottavasti se sisältää lähes kaikki tärkeimmät perusasiat. Perusasiat ovat ne, jotka täytyy järjestää ja loput kuuluvat enemmän ”mikäli on varaa” osastoon. Nämä ovat vain henkilökohtaisia mielipiteitäni ei mitään muuta. Toivottavasti joku kertoo mitä puuttuu ja kertoo mielestään välttämättömistä palveluista ja mitä mieltä on mainituista perusasioista. Yksityinen sektori vaatisi omansa, mutta ehkä joku toinen jaksaa kirjoittaa siitä. Yhteiskunta sotkeutuu myös sen asioihin liikaa ja joissakin harvoissa asioissa myös liian vähän.

Hyvää Vappua!

Tommi T