Lupasin viikko sitten perata jenkki-indeksien ylikuumentumista teknisen historian näkökulmasta, joten sanasta miestä. Kuten olen jo jonkun kuukauden toitottanut, teknisen analyysin kannalta Yhdysvallat on vajonnut yhä pahemmin hypeen. Siihen on varmasti reaalitaloudellisia syitä: talous porskuttaa lujaa, Trumpin veroale hyödyttää omistajia ja tulokset ovat epäilemättä hyvässä nousussa. Fundamenttienkin pohjalta markkina on silti monella mittarilla todella kallis, kuten talouslehtiä lukeneet tietävät. Fundamenttien perusteella on kuitenkin tiettyyn mittaan vaikea arvioida markkinan oikeaa tai väärää hintaa, koska yhtiöiden tulokset eivät välttämättä istu ennusteisiin enempää hyvässä kuin pahassa.

Teknisessä analyysissa on omat ongelmansa hinnoittelun välineenä. Se kertoo vain markkinoiden lämpötilan suhteessa historiaan. Heikossa suhdanteessa pitääkin olla teknisesti kylmää ja vahvassa suhdanteessa kuumaa, mutta markkinathan yleensä liioittelevat ennen pitkää, ja näitä anomaliatilanteita on mahdollista tulkita teknisesti. Puhtaasti tältä pohjaltahan arvioin 2016 helmikuussa laskumarkkinan päättymisen muutaman tunnin tarkkuudella vastoin yleistä kauhuhysteriaa, joten ei TA mitä tahansa korttipakasta povaamista ole, vaikka joskus metsään meneekin. Tarkastelen isoista jenkki-indekseistä nimenomaan SP500:aa sen laajuuden vuoksi.

https://www.tradingview.com/chart/?symbol=SP:SPX

Teknistä historiaa löytyy ao omalta operaattoriltani 50 vuoden ajalta eli varsin kattavalta jaksolta. Keskityn pitkiin eli viikko- ja kuukausi-indikaattoreihin, koska ne ovat pitkien trendien tulkinnassa oleellisia. Havaintokohteinani ovat keskeiset käyttämäni trendi-indikaattorit MACD, RSI, Ultimate Oscillator ja erityisesti DMI, jota pidän eräiden ominaisuuksiensa vuoksi kaikkein parhaana.

Hyvin samansuuntaista niiden informaatio sinänsä on, mutta joillakin indikaattoreilla on kyky antaa tietyissä tilanteissa toisia tärkeämpiä signaaleja. Niiden lukemista ei ole mahdollista käsitellä näissä raameissa, eikä minulla ole siihen ilman korvausta edes motiivia, mutta valotan tuloksiani.

Tekniseltä kannalta SP500 on ollut osapuilleen yhtä kuumentunut viimeisen 50 vuoden aikana vain kahdeksan kertaa: 1981, 1983, 1986, 1987, 1992, 1995, 2007 ja 2015. Tekniset asetelmat eivät kaikissa noissa rajujen nousumarkkinoiden huipuissa olleet aivan identtiset, mutta varsin lähellä toisiaan kuitenkin, kuten TA:a tunteva osaa odottaa.

Tämän tason ylikuumentumiset eivät ole tavallisia, päinvastoin niitä on ollut keskimäärin vähemmän kuin kaksi kertaa vuosikymmenessä. Näistäkin puolet ajoittui kuumalle pörssijaksolle 1980-luvulle, jolloin taloudellakin toki meni lujaa monestakin syystä.

Markkinoiden ylikuumentuminen liittyy kuitenkin elimellisesti osakkeiden ylihinnoitteluun, jolloin optimismi ja varomattomuus ottavat niskalenkin realismista. Siitä on ennen pitkää seurauksensa, koska ei parhaassakaan iskussa oleva talous rajattomalla nopeudella kasva, ja suhdanteet taittuvat ennen pitkää talouden ylikuumentuessa.

Teknisestä kannalta yhtä ylikuumentuneista markkinoista on ollut tällaisia seurauksia:

1981 huipusta alkoi 20 prosentin pudotus, joka kesti puolitoista vuotta.

1983 pudotus upposi 15 prosenttia ja kesti puolitoista vuotta.

1986 ei johtanut pörssien notkahdukseen, mutta ne pysyivät osapuilleen paikallaan vajaan vuoden.

1987 koettiin 30 prosentin rysäys mustan maanantain muodossa. Sen jälkeen pörssit lähtivät saman tien kyllä nousuun, mutta kertapudotus oli historiallinen.

1992 ei seurannut pudotusta, mutta kurssit sahasivat paikallaan vajaan vuoden.

1995 on ainoa kerta, kun vastaava ylikuumentuminen ei tuottanut laskevaa tai paikallaan heiluvaa markkinaa. Nousu jatkui, joskin hyvin loivana vuoden. Siitä eteenpäin nousu hitusen kiihtyi, kun markkinat intoutuivat tekno-osakkeista – samaan aikaan teknoindeksi Nasdaq räjähti taivaisiin. Teknokuplan puhkeaminen johtikin sitten yli kaksi vuotta kestäneeseen laskumarkkinaan, joka nakersi SP500:n arvosta 40 prosenttia.

Merkille pantavaa on, että tekniseltä kannalta etenkään SP500 ei ollut enää 2000 ylikuumentunut vaan jo vauhdikkaasti jäähtymässä eräiden indikaattorien osalta. Tässä mielessä laskumarkkina oli TA-perusteisesti kaikkea muuta kuin yllätys, päinvastoin. En tosin toiminut itse vielä ympyröissä tuolloin, joten tätä voi pitää jälkiviisautena, mutta teknisestä datasta tuo on joka tapauksessa helppo nähdä tänä päivänä.

2007 kesän huippu päätyi hurjaan finanssikriisiin, mutta tuolloinkaan huipun kohdalla markkina ei ollut enää yhtä ylikuumentunut kuin nykyinen markkina, vaan osa indikaattoreista oli kääntynyt laskuun jo 2007 alussa. Joka tapauksessa loppu on kaikkien tuntemaa historiaa.

2015 muistutti teknisesti eräin osin paljolti nykytilannetta. Indikaattorien huipulta, jotka löytyvät 2015 taitteesta, kesti puolisen vuotta laskumarkkinan alkuun. Se ei ollut kovin syvä, SP500:n kohdalla alle 20 prosenttia, mutta hurjan paniikkitunnelman sekin monttu tuolloin nosti. Joka suunnassa maalailtiin raaka-ainetuottajien, pankkien ja Kiinan romahdusta. Itse pidin skenaarioita yliampuvina ja sitä ne olivat.

Nyt markkina on eräiden indikaattorien perusteella kuumempi kuin kertaakaan aiemmin; ainoastaan 1995 liikkui samoissa lukemissa. Tuo kerta oli toki se, jolloin seurauksena ei ollut laskumarkkina. Mutta siitä turposi historian toiseksi pahin pörssikupla – pahin oli 1920-luvulla – muutan vuoden sisään, ja sitten raaka romahdus.

Teknisin perustein en vielä usko reippaampaan liikkeeseen vielä vähään aikaan, mutta tuskin huiput enää kaukana ovat – hyvin mahdollisesti ne jäivät taakse jo kuluneella viikolla. Lyhyet indikaattorit viittaavat lopulta todella vahvasti siihen, että ainakin pienempi korjaus alkoi. Reippaammin laskeviin kursseihin saanee silti varautua vasta luokkaa seuraavana syksynä. Näin ylikuumentuneen markkinan jäähtyminen vie tavallisesti aikansa.

Mitkä ovat aikanaan laukaisevat tekijät, vaikea ennakoida – luultavasti rahapolitiikan kiristyminen ja mahdolliset poliittiset kriisit. Historian perusteella joka tapauksessa nousu alkaa olla kohtapuoleen pulkassa USA:ssa, eli nyt ostettujen osakkeiden tuotto-odotukset ainakin indeksitasolla ovat vähäksi aikaa kurjat.

Syksyllä nousumarkkina olisi vanhentunut jo kaksi ja puoli vuotta jos sinne asti jaksaa, ja tällaisella tahdilla se olisi aika luonteva hetki taas pakitella markkinoiden vuoristoradassa. Tämä on kuitenkin hyvin karkea ennuste, jota tarkentelen matkan varrella. Ja, korostan, analyysi on ennen kaikkea tekninen.

Joka tapauksessa jenkki-indekseihin sijoittamista en nyt kenellekään suosittelisi, ja osakepoiminnassa on noudatettava suurta huolellisuutta. Ostokelpoiset yhtiöt ovat nyt USA:ssa minun kriteereilläni kortilla, joskaan eivät täysin kadonneet.