Näin tunnelmat ramppaavat markkinoiden ikuisessa vuoristoradassa. Kehotin marraskuun alussa jättämään hermoilun, vaikka Fed jyrähteli poikkeuksellisen haukkamaisesti inflaatiota vastaan.

Osakkeet olivat sukeltaneet ja konsensus odotti pulkkamäen jatkuvan. Se oli väärässä – jälleen kerran. Pörssien inflaatio- ja korkopaniikki on pyyhkäisty laakista pois päällisin puolin ilman syytä tai ainakin vähäisin sellaisin.

Mutta näin tämä homma rullaa. Markkinat ainakin tässä kohtaa ennakoivat jo talouden muutoksia, kuten jo muutkin toimijat – muun muassa ja ennen kaikkea Yhdysvaltojen keskuspankista tihkuu jo kommentteja rahapolitiikan kiristämisen jos ei vielä löyhäämisestä niin ainakin tasaamisesta.

Olen jo pidempään tätä povannut taloushistoriaan nojaten: kun ajat alkavat reaalitaloudessa reippaasti heikentyä, rahapolitiikka reagoi nopeasti. Taantumat iskevät yleensä voimalla.

Kesästä asti olen vatkuttanut, että rapautuva suhdanne ja kallis raha kyllä tekevät tehtävänsä eli inflaatio taittuu. Kun ei sentään ole riesana 1970-luvun kaltainen vuosia kestävä poliittispohjainen talousshokki.

Tuolloin arabimaiden öljyn vientiboikotti räjäytti teollisuusmaiden kustannustason taivaisiin hetkessä ja koko vuosikymmenen ajaksi. Venäjä ei samaan kykene.

Ei öljykriisiä

Ei sen aiheuttamaa taloudellistakaan tuskaa voi vähätellä. Mutta kyse ei ole likikään vastaavasta ahdingosta, kuten kertoo jo öljyn absoluuttinen hinta.

Se upposi jo jokseenkin samalle tasolle kuin 2018 suhdannehuipulla. Ja on reilusti halvempaa kuin kymmenen vuotta sitten.

Saati kun hintaa verrataan kansantalouksien ja yleisen ostovoiman kasvuun. Suhteutettuna vaikka teollisuustyöntekijän keskiansioon öljy maksoi 70-luvulla jotain kymmenen kertaa enemmän kuin nyt.

Se siitä öljykriisistä. Euroopassa riittää tekemistä, mutta muualla kyse on suhdanneluonteisesta ja jo aika lailla kaikonneesta ongelmasta.

Pörssihaukan ennuste jo liki

Povasin jo joskus kesällä ensimmäisen kerran, että öljy (jenkkilaatu) niiaa jouluun mennessä noin 70 taalaan, kun se tuolloin pyöri satasen paikkeilla. Liki liippaa jo, ja indikaattorit viittaavat yhä pudotuksen jatkuvan.

Puoli vuotta sitten konsensusennusteet luukuttivat rallin jatkuvan. Jättipankki Morgan Stanley maalaili jopa 200 dollaria tynnyrille. Karkasivat analyytikon kalliit opinnot harakoille.

Media rakastaa raflaavien uutisten ja ennusteiden revittelyä. Niillä saa kasoittain klikkauksia ja päähäntaputukset päätoimittajalta – ja sijoittajien päät sekaisin.

Tämäkin episodi kertoo aika tyhjentävästi, miksi Pörssihaukka ei peesaa toisia analyysitaloja, olkoot vaikka miten rukiisen talon poikia. Paksu lompakko ei takaa parhaita arvioita.

Indeksit jo huippujensa lähellä

Osakemarkkinat ovat nyt siinä sinänsä tavanomaisessa joskin kuukauden takaa yllättävässä vaiheessa, että rajattomalta tuntuneen syöksyn jälkeen rauha palasi maahan kuin sormia napauttaen. Ja romahduksen jatkumista hehkuttaneiden rehvakkaat äänet hiipuvat kovaa kyytiä.

Alkaa näyttää yhä ilmeisemmältä, että indeksit pohjasivat lokakuussa. Jotkut niistä ovat teknisen analyysin silmin tehneet sen liki varmasti.

Vaikkapa Dow Jones, Saksan Dax ja Euroopan suuryhtiöiden Stoxx 50 ovat enää 10% päässä ATH:staan – kurottuaan kuukaudessa pudotuksesta ylös 20%! Kun koko laskumarkkinan syvyys piikistä pohjaan oli luokkaa -30%.

Tämä muistuttaa itsenäisten arvioiden ja maltin merkityksestä. Kuukausi sitten konsensus julisti turuilla ja toreilla laskun jatkuvan ainakin kevääseen asti.

Edellisessä Piksun jutussani nostin esiin noiden indeksien teknisiä signaaleja, jotka puolsivat vahvasti laskumarkkinan päättymistä. Ennustin jo toukokuussa laskumarkkinan viimeisen putoavan aallon osuvan syksyksi ja pohjan olevan siinä.

VIX viittaa nousumarkkinaan

Kuukausi sitten VIX:in kurkottaessa huippuunsa 35 pisteessä ostosuosituslistani tulvi osta-suosituksia – kun samaan aikaan vallitseva ilmasto tulvi myyntihysteriaa ja suurin piirtein vuosien laman ja laskumarkkinan visioita.

Nyt VIX putosi jo 20 pisteeseen, yhtä alhaalla se oli viimeksi elokuussa. Vielä viikko sitten se oireili kiihtymistä, mutta jatkoikin yhä alas ja indikaattorit kääntyivät mukana.

Kun VIX:in kuukausikuvaajassa Rate Of Change – oskillaattori (ROC) putoaa alle nollarajan jyskytettyään sitä ennen sen yläpuolella, on se merkinnyt aina siirtymää laskumarkkinasta nousumarkkinaan.

Toki se voi jäädä lyhyeksi visiitiksi. Mutta vähänkään kauemmin kestäessään se tarkoittaa pörssien kitkuttelevan ylös, aaltoillen toki kuten aina.

Merkki yleensä pitänyt

VIX:in ROC putoaa nollan alle yleensä nousumarkkinan kestettyä jo muutaman kuukauden. Vaikkapa finanssikriisissä se tapahtui toukokuussa 2009, kun pörssit pohjasivat maaliskuussa.

2016 alkaneessa nousumarkkinassa pörssit pohjasivat helmikuussa, ROC putosi nollan alle huhtikuussa. Nyt pörssit ovat nousseet vasta puolitoista kuukautta, joskin todella rajusti – ja ROC tuli jo nollan alle.

Tämä kaikki istuu Pörssihaukan keväästä asti laatimaan skenaarioon. Laskusuhdanne painaa päälle, inflaatio tasaantuu, rahapolitiikan taite alkaa vilahdella puheissa ja kohta teoissa.

Ja siinä vaiheessa osakemarkkinat ovat jo reagoineet ennakoiden – eli pohjanneet ja aloittaneet uuden nousun. Kun sitä eivät vielä fundamentit varsinaisesti perustele.

Laskumarkkina ei tapa, omat virheet kyllä

Taas kerran saimme terveellisen muistutuksen: laskumarkkinoihin tulee suhtautua tyynesti jo omistamiensa osakkeiden kanssa – ja ilahtua aukeavista ostopaikoista. Näistä ne parhaat tuotot kehrätään.

Jos sielu ei kestä osakekurssin vuoden tai vajaankin valumista ilman unien menetystä ja tyhmiä paniikkimyyntejä, ei tähän hommaan kannata ryhtyä. Salkun ahkera muokkaus laskujen pelossa harvoin tuottaa toivotun tuloksen.

Salkun markkina-arvon lasku ei ole tappio, ellet siitä itse sellaista tee hölmöillä myynneillä. Markkinavoimat eivät ole sijoittajan pahin vihollinen, vaan hän itse.

Suhdanteet tulevat ja menevät. Sijoittamisen maratonilla se tulee hyväksyä ja käyttää mahdollisuuksien mukaan hyväkseen.

Pörssihaukassa on kahden viikon tutustumistarjous ilmaiseksi ja sitoumuksetta.