Nuijaralli vai kukamitähäh?
Niin vaihtuivat vuoden ajat, runoili lyyrikkojemme kuningatar Eeva-Liisa Manner. Hänellä tuskin oli pienituloisena ihmisenä kokemusta sijoittamisesta, mutta kaunis säe istuisi vallan hyvin rahamarkkinoihinkin. Viikko sitten se ei nähnyt muuta kuin maailmanlopun enteitä, mutta niin vain taas kerran ylikuumentunut trendi kääntyi kuin taikaiskusta yhtä rajusti ylös kuin oli tullut alaskin – aivan kuten köhköh muuan viraabeli kommentaattori uskalsi arvioida yleisen hysterian keskellä jokseenkin markkinan pohjassa.
Eikä ralliin saatu edes kummoista ulkoista syytä. Kiina lupasi puolustaa juania ja Draghi toisti EKP:n valmiuden taistella deflaatiota vastaan. Ei kaksisia uutisia, mutta ylikuumentunut markkina kyllä vaihtaa lopulta suuntaa ilman niitäkin.
No oliko se pohja tuossa? En voi tietää. Aika usein rajun pudotuksen päätteeksi tullaan ainakin kerran vielä alas testaaman entinen pohja, vaikka se sitten osapuilleen pitäisikin. Näin kävi 2011. Ja näin voi käydä tälläkin kertaa, vaikka oleellisesti alemmas eivät pörssit enää sukeltaisi. Olen kyllä edelleen samaa mieltä kuin viikko sitten, että kuukausi tai mieluummin kaksi sahataan ylös. Paniikki on hellittänyt ja osingot odottavat ottajiaan. EKP lisännee ruutia sinkoonsa.
Tietysti jos edessä on reipas taantuma – olettaakseni se olisi Yhdysvalloissa -, niin rassaa se kursseja kaikkialla kuten tälläkin kertaa, kun hyvää tulosta ja kasvua takovat eurooppalaiset yhtiöt roiskaistiin holtittomaan alennusmyyntiin. Markkinoilla tapahtuu paljon virhehinnoittelua sijoittajien sentimentin heiluessa – piste. Nyt noita samoja polkumyynneissä olleita osakkeita onkin jo haalittu takaisin paljon kovempaan hintaan.
Sijoittajakommentaattoreiden yleisesti jakama viisaus on, että romahdukset ovat loistavia ostopaikkoja kylmäpäiselle ja pitkäjänteiselle sijoittajalle. Tämä on ehdottomasti totta. Tässä viisaudessa on vain se ongelma, että romahdusten jymistessä markkinoilla ja sen liepeillä tulvii uutisia ja analyyseja, jotka vakuuttavat helvetin olevan ovella. Ette näe koskaan romahdusta, jonka aikana samaiset kommentaattorit huutaisivat osakkeiden järjetöntä alennusmyyntiä, jota pitäisi hyödyntää kaksin käsin. Toki pessimismi on toisinaan perusteltua, mutta usein se on vain pessimismiä.
Varsinkaan valtavirran talousmediasta ette löydä markkinoiden viisautta kyseenalaistavia arvioita. Siellä pankin ja sijoitusinstikoiden analyytikot kertovat aina järkevät ja vastustamattomat syyt romahdukselle, joka on sitten virallinen totuus. Viikon päästä samat analyytikot ovat kertoneet yhtä huolella argumentoiden, miksi kurssit ovatkin nyt syöksyneet täysin toiseen suuntaan.
Nyt konsensus on, että olemme laskumarkkinan alku- tai keskivaiheessa, joten kurssit putoavat vielä selvästi syvemmälle. Syitä on liuta: Kiina, öljy, pankkikriisi, negatiiviset korot, keskuspankkien välineiden puute taantuman estämiseen. Tuolla on jutun perässä muutama kyseisen lajin kommentaari malliksi. Löydätte niitä kasoittain vaikka silmät ummessa. Peruslinja on, että tämä nuijaralli kannattaa hyödyntää osakkeiden myymiseen. Vastakkaisia näkemyksiä on paljon vaikeampi löytää.
En kategorisesti väitä, että nuo näkemykset olisivat väärässä. Laskumarkkinat voivat kestää pahimmassa tapauksessa pari vuotta ja sulattaa pörsseistä puolet tai ylikin. Mutta varsin tavallisia ovat laskumarkkinat, jotka sulattavat markkina-arvoista noin kolmanneksen ja kestävät vuoden verran. Voisin kaivaa asiasta tilastoja sijoituskirjoistani, mutten jaksa tähän hätään, ehkä myöhemmin.
On siis pelkkä valistunut arvaus odottaa, että laskumarkkina jatkuu tästä reilusti pidempään ja syvemmälle. Moni pörssi on jo kyykännyt kuten viikko sitten analysoin jo tuollaisen tavallisen laskumarkkinan verran – isoista pörsseistä Nikkeistä katosi jo 30 prosenttia. Konsensuksen mukaan tämä on kuitenkin vasta alkusoitto finaalille, joka vie tuhkatkin pesästä, kunhan tulokset alkavat rapista ja taantuma puskee tosissaan päälle.
Se jää nähtäväksi. Viimeisen syöksyn perusteella on toki aihetta olettaa, että monet yhtiöt näyttävät kehnoa tulosta ainakin ensimmäisellä kvartaalilla, mutta sehän ei vielä kerro mitään tulevasta. Esimerkiksi USA:n SP500:n tulokset ovat tulleet hissukseen jo vuoden verran alas, ja luultavasti Q1 nyt jatkaa pudotusta ainakin energiayhtiöiden vuoksi, kenties pankkienkin. Mutta joskushan se taas kääntyy kasvuun. Saattaa vaatia taantuman ensin – mutta taantumatkin päättyvät aikanaan, eikä siitä virallista tietoa tule kuin siinä vaiheessa, kun pörssit ovat sohottaneet pitkät ajat koillista kohti. Markkinan pohjassa tunnelmat ovat aina ankeat, luultavasti kauhusta kankeat – kuten viikko sitten.
Vastakkaiseen näkemykseen vaaditaan rutkasti kanttia ja kokemusta. Siinä vaiheessa kun konsensusanalyysi tilanteesta on huoleton ja vakaa, olemme jo pitkällä noususuhdanteessa ja sijoittajan kannalta osakkeiden tuotto-odotukset ovat laskeneet niiden hintojen noustua hyvän aikaa.
Itselläni ei ole isompia osto- tai myyntiaikeita, koska olen ollut jo pitkään all in, enkä luovu osakkeistani ilman yhtiökohtaista syytä. Mutta seuraan markkinatilannetta tietysti suurella kiinnostuksella. Jos lopulliset pohjat olivat tuossa viikko sitten – tai ainakin osapuilleen – niin palaan taatusti aiheeseen. Enkä taatusti kehuakseni konsensusanalyyseja. Yritän muistaa kehua kyllä siinä tapauksessa, että pörssit sukeltavat viikon takaista syvemmälle – jos se nyt tapahtuu tämän vuoden sisällä.
http://www.taloussanomat.fi/kumppaniblogit/2016/02/19/uuden-pankkikriisin-vaara/20161930/322?ref=ts_promo
Pientä velkavipua nousun puolesta
Laitoin neuvojesi mukaan vähän velkavipua (noin 10% salkun arvosta) salkkuuni sen puolesta että tästä tullaan ylös. Yleensä on kannattanut toimia niin kuin olet neuvonut. Noin 75% tapauksista on mennyt oikein. Mutta paljoa ei uskalla vipua laittaa. Virheellinen päätös sattuu niin hirveän kipeästi.
Huhhuh….
Hiukan sanattomaksi vetää. Toivon totisesti etten ole väärässä…
Toisaalta on vipua minullakin, ja kyllä se rassaa tilanteessa missä tahansa tilanteessa. Olen hikoillut itsekin odotellessani osinkoraportteja, vaan hyvin on mennyt. Oma vipuni perustuu nimenomaan siihen, että ostan osakkeita joiden osinkotuotto ylittää velan hinnan. Ja se nyt ei totisesti tässä kohtaa paljoa vaadi.
Joten kun rahaa saa liki ilmaiseksi niin vahvojen vakaiden osinkolappujen kanssa ei pitäisi olla mitään ongelmaa. Osakkaiden hinnat voivat heilua vielä alaskin, mutta jos on ostanut sopivaan hintaan niin ei niitä pudotuksia niin tarvitse murehtia – jos yhtiö pärjää ja osingot juoksevat. Tällä pohjalla on oma vipuni ollut ongelmaton, ja kummasti ne kurssit vain toipuvat notkujen jälkeen kun yhtiö on hyvä. Tässäkin hässäkässä hyvät yhtiöt pärjäävät ihmeen hyvin.
Vivutus vaatii aina lehmän hermoja. Kurki osinkoja niin kestät leikin, jos olet ostanut oikeita osakkeita.
Jaksamista.
Heikki
Osinkokoneet eivät tapaa pettää missään suhdanteessa
Jatkan vielä sen verran tuohon, että makroon keskittyvät analyysit antavat usein ymmärtää erilaisten talouskriisien rassaavan kaikki yhtiöt kuralle. Tottahan ne kaikkiin jotenkin vaikuttavat, mutta vakaat osinkoyhtiöt – jotka harvoin ovat syklisiä – pitävät pintansa kaikissa oloissa. Minulla on salkussani kymmeniä osakkeita, joista useimmat ovat nostaneet tai ainakin pitäneet osinkonsa vuosia ja vuosikymmeniäkin. Ja tähän mahtuu myös 2008-2009 finanssikriisi. Olen siitä aivan satku, että useimmat noista yhtiöistä jatkavat samaa osinkovirtaa tulevinakin vuosina.
Tällaisina aikoina silti on joka nurkka täynnä vaahtoajia, jotka ulvovat tällä kertaa kaiken olevan toisin – tulee sellainen kriisi että kuolleetkin nousevat haudoistaan jne. Minusta se on ihan höpöä. 2008 oli niin rankka kriisi että toista tuskin näen, ja silti kasapäin yhtiöitä selvisi siitä liki naarmuitta. Jos ei tällaiseen historiaan luota, ei kannata sijoittaa muuhun kuin setelipatjaan omassa sängyssään.
Heikki
Rahakokeilut jatkuvat – follow the money
Olisikohan markkinariehan taustalla paitsi voimakkaasti ylimyyty markkina, joka kypsä kääntymään, myös kiihtyvä puhe NIRP (negative interest rate policy) -rahapolitiikkaan siirtymisestä BoJ, FED ja EKP:n taholla?
2008-2009 markkinat hyvin äkkiä ostivat inflaatio-skenaarion kun siirryttiin ZIRP-rahapolitiikkaan. Raaka-ainehinnat raketoivat, niinkuin arvometallit ja muukin reaaliomaisuus. Inflaatio-skenaario ei sitten kunnolla toteutunutkaan vaan globaalitalous on uudemman kerran painumassa deflaatioon. Koska tässä syklisesti toimitaan, voi jo alkaa arvailemaan mitä tulee NIRP:in jälkeen. Käteisestä luopuminen?
Jaa-a
Kiintoisa pointti, vaan enpä osaa sanoa mitään viisasta. Voihan takana tuollaistakin ynnäilyä olla. Kaikenlaisia odotuksiahan keskuspankkeihin kohdistuu, ja ne heiluttavat markkinoita.
Pankkikriisistä muuten kun puhutaan, niin kurkistin pankkien välisen Liborin käytöstä. Noussut se on viime aikoina, mutta on yhä todella matalalla historiallisessa mitassa. Jos pelkona olisi avoin kaaos pankeissa kuten finanssikriisissä, niin olettaisi Liborin huitelevan eri lukemissa, koska se heijastaa tarkasti pankkien luottamusta toisiinsa. Liboreja on erilaisia, mutta eivät ne kaukana toisistaan höntyile suhteellisesti, joten yksi data kertoo oleellisen.
Heikki
Linkki…
Unohdin tuon:
http://www.homefinance.nl/english/international-interest-rates/libor/usdollar/libor-rates-3-months-usd.asp
Heikki