Alkusyksystä luin Osakesäästäjien kunniapj:n, prof. emeritus Leppiniemen artikkelin Viisas raha lehti n:o 6:ssa. Olen siitä jo kerran kirjoittanutkin, mutta katsoin edelleenkin kirjoitusta ja sen otsikkoa hämmentyneenä.

Omituinen otsikko kuuluu ”Olisiko talletuksista salkun piristeeksi?” Kun artikkelissa kaiken aikaa viitataan Suomeen, ilmeisesti talletuksetkin tehdään suomalaiseen pankkiin. Niille ei tunnetusti makseta tällä hetkellä juuri mitään korkoa, joten piristeistä ei ole kysymys, vaan enintään stabiloinnista.

Leppiniemi toteaa Suomeen sijoittaneiden osakerahastojen menettäneen 5 vuodessa arvostaan 19 – 46 %.

Kun on vuosikymmeniä kuunnellut Osakesäästäjien, Pörssisäätiön, pankkien, niiden etujärjestöjen ja talousmedian marinaa siitä, miten suomalaiset ”makuuttavat” rahojaan pankkitileillä, esitän yhden kysymyksen: olisiko nyt peiliin katsomisen aika ja paikka?

Peiliin katsomista kaipaisin myös puhuttaessa sijoittamisesta pitkällä tähtäimellä. Leppiniemi kirjoittaa, että ”Hyvin pitkillä aikaväleillä, useiden kymmenien vuosien tarkasteluissa osakkeet ovat yhtä lähtökohtaisesti tuotoltaan ylivoimaisia”. Osakerahastoja markkinoidessa jostain kumman syystä käytetään ilmaisua, että menneisyys ei ole tae tulevaisuudesta.

Tarkasteluajankohtaa Leppiniemi kutsuu ”poikkeukselliseksi”. Siitä ”ei pidä tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, mutta sitä ei tule myöskään väheksyä.” Muistelen Ahti Karjalaisen sanoneen, että ennustaminen on vaikeaa ja tulevaisuuden ennustaminen erityisen vaikeaa. Itse siirryn kuitenkin konkreettisempiin asioihin:

1) Pörssien historiat tuntevat yli 20-vuotisia laskevia trendejä, jollainen esim. Japanissa on ollut vuodesta 1989 lähtien. Viimeiset viisi vuotta eivät ole välttämättä olleet mikään ”poikkeuksellinen” ajanjakso. Pörssit pruukaavat laskea aina joskus.

2) Väestön ikääntyminen, luonnonvarojen väheneminen ja Kiinan siirtyminen tuotannon alihankkijasta omien brändien luojaksi eivät valaise horisonttia yhtään. Suomen erityisongelmat liittyvät Nokiaan, metsäteollisuuteen ja perusmetalliteollisuuteen.

3) Edellä mainittujen rinnalla viimeiset viisi vuotta vaivanneet finanssikriisit voivat olla vähäisempiä ongelmia (ja osittain edellisten ongelmien seurauksia) muttei niitäkään pidä mitenkään vähätellä. Pelkkien finanssikriisien takia edessä voi olla lisää enemmänkin kuin viisi laskevaa ”poikkeuksellista” vuotta.

4) Suurten ikäluokkien eläköityessä työssä olevien eläkemaksuja tuloutuu vähemmän ja eläkkeitä tulee maksuun yhä enemmän. Eläkerahastot lopettavat osakkeiden netto-ostot ja siirtyvät päinvastoin nettomyyjiksi. Tämä tulee vaikuttamaan kurssikehitykseen olennaisesti. Aiheesta oli keväällä AP:ssa hyvä artikkeli.

Edellä mainitut ikävät asiat ovat ainakin minun mielessäni pyörineet jo monta vuotta ja osakesäästäjien kunniapuheenjohtajan kirjoitus on mielestäni osoitus melkoisesta myöhäisherännäisyydestä. – Ja 5 vuotta sitten talletuksille maksettiin joissain paikallispankeissa korkoa, joka silloin olisi saattanutkin piristää ainakin sen verran kuin teelusikallinen vettä. Olennaisempaa on tietenkin se, että 5 vuotta sitten tuo neuvo olisi säästänyt kurssilaskulta.