Osakesäästäjille raippaa
Hetemäen työryhmä on saanut mietintönsä valmiiksi. Niin kuin odotettavissa oli, ovat pääomatulojen saajat verotuksen erityisen mielenkiinnon kohteena. Jos joku on saanut työstään rahaa säästöön ja – herra varjele – sijoittanut osakkeisiin, on epäkohta korjattava välittömästi.
Nyt pörssiyhtiöitä on verotettu 26 %:n verokannalla, esityksessä alennetaan verokanta 22 %:iin. Tarkoituksena parantaa yritysten toimintaympäristöä ja edistää investointeja ja tuotekehitystä Suomessa. Hyvä näin. Kun verotus on kohtuullista, saattaa joku yritys innostua työllistämäänkin – vaikka viimeaikaisetkin uutiset ovat käsitelleet lähinnä irtisanomisia ja tuotannon siirtoa ulkomaille.
Tämän jälkeen pörssiyhtiö on maksanut osasta jäljelle jäävästä voitosta osinkoa. Yritysten normaaliksi määrittelemä osinkoprosentti on pyörinyt 40 %:n nurkilla. Kun tulokset ovat olleet surkeita ja osinkoa on silti haluttu maksaa, on osinkosuhde saattanut nousta tästä huomattavastikin.
Osingonsaaja on maksanut osingostaan 19,6 %:a veroa. Pääomaverokanta on ollut 28 %:a mutta osingon saajalle on katsottu verottomaksi 30 %:n osuus osingosta. Tähän esitetään muutosta siten, että verottomasta osuudesta luovutaan kokonaan ja osinkoveroprosentti nostetaan 30 %:iin. Jos osingon saaja sai brutto-osinkoa ennen 1.000 euroa, jäi käteen 804 euroa. Uudella järjestelmällä käteen jää 700 euroa. Vero nousee 104 euroa eli 12,9 %:a ennen käteenjäävästä osingosta.
Hetemäen työryhmä on saanut mietintönsä valmiiksi. Niin kuin odotettavissa oli, ovat pääomatulojen saajat verotuksen erityisen mielenkiinnon kohteena. Jos joku on saanut työstään rahaa säästöön ja – herra varjele – sijoittanut osakkeisiin, on epäkohta korjattava välittömästi.
Nyt pörssiyhtiöitä on verotettu 26 %:n verokannalla, esityksessä alennetaan verokanta 22 %:iin. Tarkoituksena parantaa yritysten toimintaympäristöä ja edistää investointeja ja tuotekehitystä Suomessa. Hyvä näin. Kun verotus on kohtuullista, saattaa joku yritys innostua työllistämäänkin – vaikka viimeaikaisetkin uutiset ovat käsitelleet lähinnä irtisanomisia ja tuotannon siirtoa ulkomaille.
Tämän jälkeen pörssiyhtiö on maksanut osasta jäljelle jäävästä voitosta osinkoa. Yritysten normaaliksi määrittelemä osinkoprosentti on pyörinyt 40 %:n nurkilla. Kun tulokset ovat olleet surkeita ja osinkoa on silti haluttu maksaa, on osinkosuhde saattanut nousta tästä huomattavastikin.
Osingonsaaja on maksanut osingostaan 19,6 %:a veroa. Pääomaverokanta on ollut 28 %:a mutta osingon saajalle on katsottu verottomaksi 30 %:n osuus osingosta. Tähän esitetään muutosta siten, että verottomasta osuudesta luovutaan kokonaan ja osinkoveroprosentti nostetaan 30 %:iin. Jos osingon saaja sai brutto-osinkoa ennen 1.000 euroa, jäi käteen 804 euroa. Uudella järjestelmällä käteen jää 700 euroa. Vero nousee 104 euroa eli 12,9 %:a ennen käteenjäävästä osingosta.
Olisi mielenkiintoista nähdä esitys, jossa palkansaajan nettopalkasta vähennettäisiin sama 12,9 %:a. Saattaisi tarkoittaa hallitukselle poliittista itsemurhaa. Osakesäästäjillä ei tietenkään ole niin väliäkään, onhan niillä mistä ottaa. Osinkoja jaetaan muutenkin reilulla kädellä… Vai jaetaanko?
Konsultti on toiminut osta & pidä –periaatteella ja kerännyt itselleen sekä kulutukseen että tulevaisuuden turvaksi osinkoja tuottavan sijoitussalkun. Osakkeita on ostettu pitkällä aikavälillä, hyvinä ja huonoina pörssivuosina. Salkun netto-osinkotuotto on nyt 3,43 %:a salkun ostohinnasta. Uuden vero-esityksen mukainen nettotuotto olisi 2,98 %:a salkun ostohinnasta. Salkussa on useita yrityksiä, jotka ovat pidättäytyneet osingonmaksusta kokonaan tänä vuonna. Tuotto ei päätä huimaa.
Todettakoon lisäksi, että Suomessa on Euroopan kireimpiin kuuluva myyntivoittoverotus osakkeille, hankintameno-olettama ei inflaation vaikutusta korjaa. Tämä niille, jotka luulevat että osakesijoittaminen on ihan oikeasti sitä, että osakkeita kirnutaan salkussa sisään ja ulos ja lopputuloksena on makoisat voit(ot).
Yhden veronmaksajaryhmän ruoskiminen sotii oikeustajuani vastaan. Vuonna 2009 oli moni kotimainen yritys huonossa talouskunnossa. Taseita paikattiin osake-anneilla ja osakesäästäjät osallistuivat anteihin kiitettävästi. Näin varmistettiin näiden yritysten toiminta laskusuhdanteen yli. Konsultti osallistui Stockmann:in, HK Scan:in ja Nordean anteihin. Anteja järjestivät lisäksi m.m. Pohjola, Sponda, Kemira, Amer, Talvivaara, Ilkka ja Componenta. Kuluvana vuonna Suominen on kerännyt rahaa osake-annilla. Onko niin, että osakesäästäjien rahat kelpaavat huonoina aikoina mutta osinkoja verotetaan raskaalla kädellä kun rahaa haluttaisiin omistajille?
Keveneehän yritysten verotus ja osinkovirta nousee sitä kautta, miettii joku. Tästä on toki jonkin verran apua, olettaen ettei yritysten osinkopolitiikka muutu taas omien osakkeiden ostoja suosivaksi. Lisäksi yritysten taseessa jo olevat varat on aikoinaan verotettu kovemmalla verokannalla. Jos mietitään tilannetta fifo-periaatteella, niin kevyemmin verotettuja tuloksia jaetaan yrityksistä vasta muutaman vuoden kuluttua.
Konsultti kiittää jo tässä vaiheessa uutta pääministeri Kiviniemeä siitä, ettei tähän verouudistukseen lähdetty suin päin. Aikalisä on paikallaan, ettei mene lapsi pesuveden mukana. Hallitus joutuu varmasti miettimään myös menopuolta – suu säkkiä myöten.
Osinkoveroja ei ole suinkaan pakko maksaa. Niistä välttyy esimerkiksi sijoittamalla rahastojen kautta, nämä on vapautettu osinkoverosta kokonaan. Suositut etf:t (exchange traded funds) välttyvät osinkoverolta.
Osinkoverotukselta vältyt myös paketoimalla salkkusi sijoitusvakuutuksen tai kapitalisaatiosopimuksen muotoon. Tässä on sekin hyvä puoli, että pystyt lykkäämään myntivoittoveroja kymmeniä(kin) vuosia tai välttymään niiltä kokonaan. Ratkaisu saattaa kannattaa jo reilun 100.000 euron osakesalkulla. Ratkaisun voi hahmottaa ajattelemalla sitä kooltaan rajoittamattomana ps-tilinä, jonne tehdyistä maksuista ei saa verovähennystä mutta josta tehdyistä otoista ei makseta veroja alkuperäisen pääoman osalta.
Vakuutusratkaisuissa salkku on vakuutusyhtiön omaisuutta ja hoidossa, mutta vakuutuksen ottaja voi nostaa vakuutuksesta (=salkusta) alkuperäisen panoksensa täysin verotta ja maksaa myyntivoittoveroa vasta pääoman nostamisen jälkeen. Saattaa toki olla, ettei vakuutuksen ottaja ole enää siinä vaiheessa Suomen verosubjekti vaan siemailee sangriaa Espanjan aurinkorannalla tai pastista Ranskan rantabulevardilla. Joku saattaa päätyä Viru Valgeaan "Etelä-Helsingissä".
Aivan ilmainen tällainen ratkaisu ei ole, vakuutuksen hallintopalkkio menee vakuutusyhtiölle ja “salkun” hoitopalkkio normaalin taksan mukaan omaisuudenhoitajalle. Hallintopalkkiot liikkuvat salkun koon mukaan esimerkiksi 0,25 – 0,50 %:n välillä vuodessa. Jos vakuutus on vaikkapa Irlannissa tai Englannissa, on Suomesta vakuutukseen maksettavien osinkojen verotus 0%. Luxemburgissa maksat osingoista 15 %:n veron, mutta toisaalta valtio takaa vakuutusyhtiöiden maksukyvyn. Esimerkistä näkee, että pelkällä osinkoveron erotuksella maksaa koko hallintopalkkion.
Ratkaisuja tarjoavat monet yhtiöt. Itse olen tutustunut m.m. SEB Gyllenbergin www.seb.fi, Mandatum Lifen www.mandatumlife.fi ja luxemburgilaisen Lombardin www.lombard.lu ratkaisuihin. Kaikki on täysin laillista ja antaa työkaluja myös perintöverosuunnitteluun ja siirtää omaisuuden maahan, jossa onnistunut osakesijoittaja ei ole kateuden ja katkeruuden kohteena.
Tässä vaiheessa ei kannata ehkä tehdä radikaaleja ratkaisuja, vaan katsoa löytyisikö hallitukselta enemmän järkeä kuin Hetemäen työryhmältä. Taitaa olla optimistinen toivomus. Konsultti varautuu tilanteeseen selvittämällä kaikki vaihtoehdot ja niiden kustannukset.
Aivan oma lukunsa on ei-listattujen yritysten osinkoverotukseen esitetyt muutokset. Siellä ei pikkukepillä sohita, vaan lyödään suoraan yrittäjää halolla päähän. Mitäpä ryhtyi yrittämään ja mitäpä keräsi rahaa yrityksen taseeseen.
Päivätyössä konsultti tekee usein toimeksiantoja pk-yrittäjille toiminnantehostamiseksi ja yrityskauppojen suunnitteluksi. Erään asiakkaan kommentti “olen niin väsynyt tähän kaikkeen” saattaa kuvata aika monen yrittäjän nykytilannetta. Mietteitä verouudistuksesta pk-yrittäjille myöhemmin.
Kirjoittaja toimii liikkeenjohdon konsulttina Delta Freight Oy:ssä www.deltafreight.fi
Muuttaminen ulkomaille ei kuitenkaan järkevää
Suomen teollisuutta ja palveluita omistavat ja ohjaavat ulkomaalaiset saavat, niin kuin tässä osoitat, selvän edun suhteessa Suomen kansalaisiin. Tämän tyyppiset fundamentaaliset erot johtavat pitkän ajan kuluessa siihen, että omistus ja omistajaohjaus valuu ulkomaalaisten käsiin.
Yksityisen kansalaisen kannattaa silti harvoin harkita muuttamista ulkomaille. Omaisuuden tulee olla merkittävä ennen kuin kannattaa tehdä henkilökohtaista päätöstä ulkomaille siirtymisestä. Mutta suuret omaisuuserät, joiden turvin maamme yrityselämää johdetaan siirtyvät luonnollisesti vähitellen ulkomaalaisiin käsiin.
Minusta tuntuu, että prosessi on kuitenkin hidas, eikä riski talouselämämme identiteetin nopeasta rapautumisesta ole kovinkaan suuri.